Parisuhdemuodolla on yhteys lesken kuolleisuuteen, selviää tuoreesta tutkimuksesta.
Puolison tapaturmainen kuolinsyy lisää lesken kuolleisuutta enemmän kuin sairausperäinen menetys, selviää Oulun yliopiston tutkimuksesta.
Lesken kuolleisuusriskiin vaikuttaa myös parisuhdemuoto. Tutkimuksen mukaan avoliitossa elävien kuolleisuusriski puolison kuoleman jälkeen on suurempi kuin avioliitossa elävien.
Korkeampaa kuolleisuusriskiä selittää muun muassa se, että avoliitosta leskeksi jääneet kokevat tutkimuksen mukaan enemmän taloudellista epävarmuutta ja heikompaa oikeudellista turvaa kuin avioliitosta leskeksi jääneet.
Tutkimuksesta käy myös ilmi, että uuden parisuhteen muodostaminen vähentää kuolleisuutta yksinelämiseen verrattuna. Erityisesti uudessa avioliitossa elävillä oli yhteys selkeästi pienempään kuolleisuuteen sekä naisilla että miehillä.
Oulun yliopiston tutkimuksessa seurattiin lähes 320 000 avo- ja avioliitossa eläneitä 40–65-vuotiaita suomalaisia. Heidän kuolleisuuttaan tarkasteltiin 20 vuotta kumppanin kuoleman jälkeen.
– Tutkimuksen havaintoja voidaan hyödyntää siten, että leskeksi jääneille tarkoitetut tukitoimet räätälöidään riippuen puolison kuolinsyystä ja parisuhteen luonteesta, jotta tuki voidaan kohdentaa suurimmassa vaarassa oleville, dosentti Marko Korhonen Oulun yliopiston kauppakorkeakoulusta kertoo.
Etenkin tapaturmaisen menetyksen kokeneet hyötyisivät tutkimuksen mukaan varhaisesta psyykkisestä ja sosiaalisesta tuesta ja mielenterveyspalvelut, eläkejärjestelmät ja leskenetuudet voitaisiin kohdentaa aiempaa paremmin riskiryhmiin.