Hallitus lievensi uuden lain rajoituksia tuulivoiman sijoittelulle. Perussuomalaiset sai taksamittarinsa.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Hallitus päätti, että uusien tuulivoimaloiden on oltava vähintään 1,25 kilometrin päässä asutuksesta maakuntakaavan ulkopuolella.
Perussuomalaiset vaati alun perin kahden kilometrin minimietäisyyttä, mutta luopui vaatimuksestaan saatuaan myönnytyksiä taksien taksamittareista.
Etäisyysvaatimuksesta voidaan poiketa, jos neljä viidesosaa lähistön asuinrakennuspaikkojen omistajista suostuu voimaloihin.
Hallitus löysi sovun tuulivoimaloiden minimietäisyyksille. Se tiedotti viime perjantaina, että maakuntakaavan ulkopuolisten alueiden tuulivoimaloiden pitää olla vähintään 1,25 kilometrin päässä lähimmästä asutuksesta. Tässä voitti kokoomuksen kanta.
Perussuomalaiset ajoi uuteen alueidenkäyttölakiin pykälää, joka olisi tuonut maakuntakaavan ulkopuolisille voimaloille vähintään kahden kilometrin minimivälimatkan. Etäisyys olisi laskettu kaavalla, jossa voimaloiden korkeus kerrotaan kahdeksalla. Nykyiset voimalat ovat 250-metrisiä.
Vaatimuksesta olisi voitu poiketa, jos kaikkien etäisyysrajaa lähempänä olevien kiinteistöjen omistajat olisivat suostuneet rakentamiseen. Tämä sääntö olisi ollut mahdoton, sillä maanomistajia voi olla kymmeniä, jopa satoja.
Nyt poikkeussääntökin meni uusiksi. Etäisyysvaatimuksesta voidaan poiketa, jos neljä viidesosaa rajan sisäpuolella olevien asuinrakennuspaikkojen omistajista suostuu voimaloihin. Jo rakennettua tuulivoimaa säännöt eivät koske.
Kokoomus osti perussuomalaiset taksien taksamittareilla, joista tiedotettiin samana päivänä kuin alueidenkäyttölain muuttuneista suunnitelmista. STT:n mukaan asiat linkittyivät hallituspuolueiden neuvotteluissa toisiinsa. Ne ovat aivan eri aihepiireistä, eikä lehmänkauppa anna kaksista vaikutelmaa energiapolitiikan johdonmukaisuudesta.
Tällä hetkellä tuulivoimaloiden etäisyyttä rajoitetaan 40 desibelin melurajalla. Se on tarkoittanut pyöreästi noin kilometrin minimietäisyyttä. Kunnilla on myös kaavoitukselle itse asettamiaan rajoja, joista pisimmät ovat olleet kaksi kilometriä.
Energiateollisuus olisi lausunnoissaan hallinnut pitää kiinni vanhasta käytännöstä. Esillä olleen suuremman välimatkavaatimuksen peloteltiin vaarantavan vihreän siirtymän investoinnit, mutta se oli liioittelua. Se olisi koskenut vain reilua kymmentä prosenttia tuulivoima-alueista, joille olisi tullut alle kymmenen voimalaa. Pirkanmaalla se olisi koskenut puoltakymmentä voimala-aluetta ja vaikuttanut murto-osaan maakuntaan kaavaillusta 213–271 tuulivoimalasta.
Moni kuntakin vastusti tiukempia rajoituksia. Kunnat ilmoittivat, että siinä puututaan itsehallintoon. Todellinen syy oli kuitenkin se, että kunnat himoitsevat tuulivoimaloiden kiinteistöverotuloja. Niihin kohdistui toinenkin uhka, kun valtionosuusuudistuksen yhteydessä oli esillä myös kiinteistöverotuottojen ottaminen valtionosuuksien tasausjärjestelmään. Se olisi vähentänyt tuulivoimaa kaavoittaneiden kuntien tuulivoimatulojen nettohyötyä. Uudistus hyytyi matkalle.