Venäjä saattaa vain vahvistua – Rauha voi avata sille uuden mahdollisuuden

Vaikka ikkuna rauhalle on avautunut, on varottava harhakuvaa siitä, että Venäjän uhka olisi poistumassa, kirjoittaa Elli Harju.

Tänään klo 20:49

Vaikka rauha onnistuttaisiin neuvottelemaan Ukrainaan, Eurooppa ei saa herpaantua. Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin johdolla keskusteltiin maanantaina Washingtonissa. ZumaWire / MVPHOTOS

Viime päivien tapahtumat ovat antaneet viimein toivoa sille, että Ukrainassa saavutettaisiin rauha.

Tie ei missään nimessä ole helppo. Jotta Ukraina voisi niellä edes jotkin Venäjän ehdoista tulitaukoon tai rauhaan, on Yhdysvaltojen ja Euroopan turvattava sotilaallisesti Ukrainaa siltä varalta, että Venäjä ei pidäkään sovitusta kiinni. Lännen on lisäksi autettava Ukrainaa jälleenrakentamaan niin armeijansa kuin maansa muutenkin.

Rauhanprosessin eteneminen tarkoittaa siis suurta ja kallista turvatakuu- ja jälleenrakennusoperaatiota.

Mikäli niin sanottu halukkaiden koalitio ryhtyy Ukrainan rauhan turvaamiseen, Suomenkin on osallistuttava: jos haluamme Ukrainan saavuttavan kestävän rauhan ja haluamme olla mukana päättävissä pöydissä, meidän on kannettava kortemme kekoon.

Iltalehden ulko- ja turvallisuuspolitiikan lähteistä saamien tietojen mukaan Suomi voi osallistua sotilaalliseen turvatakuuoperaatioon erilaisissa huolto-, tuki- ja koulutustehtävissä. Myös pääministeri Petteri Orpo (kok) viittasi myöntävästi näihin keinoihin maanantaina. Suomi ei ole vielä tehnyt päätöksiä asiassa.

Aiemmin Suomessa on linjattu, että Venäjän rajanaapurina Suomen tehtävä on ensisijaisesti puolustaa Suomea. Samalla Suomella on merkittävä vastuu koko Naton ja EU:n ulkorajan turvallisuudesta. Kumppanimaat tuskin odottavatkaan, että Suomi osallistuu samalla mittakaavalla kuin suurmaat kuten Britannia ja Ranska, ja ne ymmärtäv ät Suomen haasteet Venäjän kyljessä.

Suomen osallistumisen tulee olla uskottavassa kokoluokassa, mutta tärkeintä edelleen on varata sotilaallisia resursseja itärajan turvaamiseen.

Vaikka Suomi osallistuisikin maltillisella panostuksella, kuormittaa Ukrainan rauhanturvaamisoperaatio Suomen taloutta.

Lisäksi ilmassa on Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ja Naton pääsihteerin Mark Rutten aiemmin kesällä sopima diili, jossa Yhdysvallat toimittaa Ukrainalle aseita ja Eurooppa maksaa. Suomi ei ole toistaiseksi ainakaan julkisesti lupautunut hankkeeseen, mutta todennäköisesti Suomi siihen jollain tavalla lähtee mukaan.

Keväällä Orpon hallitus linjasi, että Suomen puolustusmenoja kasvatetaan vähintään 3 prosenttiin bruttokansantuotteesta (bkt) vuoteen 2029 mennessä. Tämä tarkoittaa noin 3 miljardin euron lisäystä, siis puolustusmenot 10 miljardin euron vuositasolle.

Naton kesällä sopima puolustuksen vahvistaminen 5 prosenttiin maan bkt:sta tarkoittaa taas sitä, että Suomen pitää käyttää vuonna 2035 yhteensä jo noin 20 miljardia euroa puolustukseen ja yleisemmin turvallisuuden vahvistamiseen, esimerkiksi tiestöhankkeiden kautta.

Julkisten varojen käytössä on syytä olla aina kriittinen, mutta pienenä Venäjän kyljessä sijaitsevana maana Suomen kannattaa lähtökohtaisesti olla mukana edistämässä Euroopan turvallisuutta lisääviä toimia.

Kun innostus kasvaa rauhan saavuttamisesta Ukrainassa, on varottava harhakuvaa siitä, että Venäjän uhka olisi poistumassa.

Rauhan saavuttaminen on tärkeää tietysti siksi, että inhimillinen kärsimys viimein päättyy. Sodan loppuminen on myös Suomen etu, koska se tarkoittaisi, että Venäjän aloittama sota on saatu taltutettua. Toisaalta on vaara, että Venäjä saa pieniä voittoja esimerkiksi alueiden muodossa, sekä tilaisuuden koota voimiaan seuraavaan kohteeseensa, kuten Moldovaan tai Georgiaan. Venäjän johdon luonteessa ja maan kehityskulussa ei ole nähtävissä muutosta.

Vaikka siis Ukrainaan saataisiin rauha, tai sota muuttuisi jonkinlaiseksi jäädytetyksi konfliktiksi, kaikki ei ole Euroopassa ja Venäjän kyljessä hyvin.

Siksi, valitettavasti, Suomenkin on käytettävä puolustukseen ja turvallisuuteen yhä enemmän varojaan, vaikka julkinen talous huutaisi kipeästi rahojen käyttämistä muuhun. Kun sitoumukset puolustusmenojen kasvattamisesta on tehty vuosiksi eteenpäin, se sitoo myös seuraavia hallituksia ja tekee niidenkin työstä tuskallisen vaikeaa.