Muun muassa mallina ja freelance-näyttelijänä työskentelevä helsinkiläinen Ilkka Hautala, 38, teki useamman joulun keikkoja joulupukkina, mutta kertoo, että nyt pukkikeikat ovat taaksejäänyttä elämää.
Viimeisin kokemus joulupukkina oli kuin piste iin päälle – tai ehkä pikemminkin kuin nyrkki silmään tai jopa naula arkkuun.
Hautala esiintyi monta vuotta joulupukkina paitsi hotelleissa, myös ihmisten kodeissa.
”Halusin tehdä töitä, ja ajattelin, että periaatteessa Joulupukin esittäminen sopii repertuaariini hyvin. Löysin työnantajan, joka välitti pukkikeikkoja ja pääsin hommiin.”
Käytännössä homma toimi. Hautala teki sovitut keikat ja sai sovitun korvauksen.
Mutta jokin työssä ei aivan ollut kohdallaan. Jo ensimmäisen joulun jälkeen Hautalalle kävi selväksi, ettei toivottu Joulupukin rooli tullut häneltä kovin luontevasti.
”Siis roolihahmona Joulupukki on tosi yksipuolinen. Esittäminen kävi raskaaksi. Kaikkihan haluavat Joulupukin olevan koko ajan ihan helvetin miellyttävä, siinä on tosi vähän liikkumavaraa näyttelijänä.”
Hautalasta tuntui, ettei suomalaisena pidetyssä Joulupukissa oikeastaan ole mitään suomalaista.
”Jos nyt mietitään suomalaisia perinteitä, niin eihän nykyajan Joulupukissa ole oikein mitään, vaan se mitä halutaan, on kädenlämpöinen amerikkalainen versio, joka ei voi lausua esimerkiksi mitään kulutuskriittistä.”
”Joulupukki on paikalla aikuisia varten”
Hautala sanoo, että tavallaan oli mielenkiintoista käydä tuntemattomien ihmisten kodeissa, mutta hänestä tuntui jatkuvasti siltä, että oli paikalla enemmän aikuisia kuin lapsia varten.
”Periaatteessahan Joulupukki tilataan paikalle lasten vuoksi. Mutta minun keikoillani, joita nyt kumminkin tein useamman joulun, lapset eivät yleensä olleet toivotulla tavalla kiinnostuneita Joulupukista. Hyvin moni lapsi pelkäsi ja selvästi toivoi, että lähtisin mahdollisimman pian pois.”
Osa lapsista taas oli täysin välinpitämättömiä joulupukkia kohtaan.
”Hyvin harva lapsi käyttäytyi Joulupukin näkökulmasta mitenkään hyvin. Ja viimeistään sitten kun lahjat jaettiin, ketään ei kiinnostanut pukki enää yhtään.”
Hautala kiinnitti huomiota myös siihen, että hyvin moni lapsi sai valtavat määrät lahjoja.
”Lahjapaketteja oli tosi paljon ja lapset menivät niistä ihan kierroksille. Koko ajan vain uutta pakettia auki ja juuri avattuun lahjaan ei oikein ehtinyt kiinnittää mitään huomiota.”
Joulupukkikeikoilla ärsytti myös se, että yleensä lasten vanhemmat eivät ymmärtäneet lainkaan ohjata tilannetta esimerkiksi kysymällä Joulupukilta kysymyksiä tai opastamalla lapsiaan pukin luo.
”Siinä sitten piti aika lailla tyhjästä improvisoida, vaikka ei tiennyt perheestä yhtään mitään ja monesti tuntui itsestä aika tyhmältä.”
Rahanhimo vei sairaalaan
Jouluna 2021 Hautala oli jälleen kiertänyt koko aattoillan viemässä joululahjoja ja joulumieltä lapsiperheiden koteihin ja palannut pukkifirman toimistolle palauttamaan joulupukkiasua.
”Ilta oli ollut raskas ja minulla ei ollut siinä vaiheessa mielessä mitään muuta kuin päästä kotiin lepäämään ja ehkä ottaa joku rentouttava juoma.”
Sitten työnantaja säntäsi Hautalan luo hädissään.
”Hän kysyi, voisinko mitenkään tehdä vielä yhden keikan, kun joku toinen pukki oli jättänyt menemättä sovitulle keikalle. Mielessäni kävi, että pitäisi lähteä vain kotiin, mutta sitten kuitenkin rahanhimo voitti ja sanoin ottavani keikan vastaan. Ei muuta kuin joulupukin kamppeet takaisin niskaan.”
Sitten sattuma – tai ehkä kohtalo – puuttui peliin.
Hautala oli riisumassa selässään ollutta reppua, joka tarttui kiinni hänen takissaan olleeseen kuminauhamaiseen kiristysnaruun, jonka päässä oli muovinen sulkija. Nauha venyi äärimmilleen ja pamahti sitten suurella voimalla suoraan Hautalan oikeaan silmään.
”Sattui aivan sairaasti ja silmä meni saman tien aivan pimeäksi, en nähnyt sillä yhtään mitään. Työnantaja ei nähnyt tilannetta eikä ymmärtänyt yhtään mitä juuri tapahtui ja minä vain valitin silmääni. Hän oli tilannut taksin, jolla pääsisin pukkikeikalle, mutta meninkin sillä sairaalaan.”
Sairaalassa Hautala vietti koko aattoyön.
”Istuin siellä ihan järjettömissä kivuissa ja pelkäsin ihan tosissani, että nyt toinen silmä sokeutui. Olin koko yön yksin ja valmistauduin ajatuksissani siihen, että loppuelämä sujuu yksisilmäisenä. Se oli ehdottomasti elämäni paskin joulu.”
Nyt neljä vuotta myöhemmin hän kertoo, että näön palautumisessa lähes normaaliksi meni useita viikkoja. Vieläkin hän huomaa silmässä pieniä oireita, mutta näkee sillä jo ”ihan hyvin”.
Kun Ilkka Hautala nykyään näkee joulupukkeja kaduilla tai kauppakeskuksissa, hänen sisällään läikähtää ennen kaikkea myötätunto.
”Kyllä siinä mielessä käy, että I feel you bro. Mutta toisaalta sekin tulee mieleen, että onneksi en itse enää tee noita keikkoja.”
Lue myös: ”Joulupukki syttyi palamaan” – Lukijoiden pukkimuistot ovat kauniita ja karuja