Nuremberg

Ohjaus: James Vanderbilt

Ikäraja: K-16

Pituus: 149 min

Ensi-ilta: 28.11.2025.

Saksalainen Nürnbergin kaupunki tunnetaan englanniksi Nuremberginä. Käsikirjoittajana ja tuottajana paremmin tunnetun James Vanderbiltin ohjaama Nuremberg-elokuva seuraa toisen maailmansodan jälkeistä Nürnbergin oikeudenkäyntiä, jossa tuomittiin natsi-Saksan johtajia.

Elokuvan henkinen taistelupari muodostuu psykiatri Douglas Kelleystä ja natsijohtaja Hermann Göringistä. Kelleytä näyttelee Rami Malek ja Göringiä Russell Crowe.

Psykiatri yrittää päästä vangittujen natsien pään sisään, ja haaveena on kirjoittaa oikeudenkäynnistä bestsellerkirja. Mutta kumpi lopulta analysoi kumpaa? Leppoisana esiintyvän Göringin todellisista mielenliikkeistä ei pääse selvyyteen Kelley tai katsojakaan.

Tällaisen elokuvan suurin haaste on olla muutakin kuin kankeaa historiallista draamaa. Suuresta aiheesta ei läheskään aina synny suurta elokuvaa. Nuremberg ei tunnu elävältä kuin paikoin. Toteutuksessa on liikaa Hollywoodia. Tämä näkyy jo siinä, että natsit näyttäytyvät hetkittäin melkein koomisina karikatyyreina.

Pitkän elokuvan alkupuolisko on kuivahkoa epookkielokuvaa. Elokuva käynnistyy kunnolla vasta, kun itse oikeudenkäynti alkaa. Oikeudenkäynti todisteineen on elokuvan pysähdyttävin hetki. Tarina olisi voinut keskittyä enemmän oikeussaliin.

Elokuva on eräänlainen oikeussalidraama, joka kääntyy lopussa kaavamaiseksi jännityselokuvaksi ja sankaritarinaksi.

Lopulta tuomari Robert H. Jackson (Michael Shannon) ja Burton Andrus (John Slattery) nujertavat taidokkuudellaan syytetyt.

Russell Crowe Göringinä on pelottavan hyvä. Lakonisen hymyn taustalla ei näy katumusta.

Nürnbergin oikeudenkäynti loi kansainvälisen oikeusajattelun suuntaviivoja. Mutta juuri nyt amerikkalaisten esittäminen moraalisena esikuvana jättää ikävän sivumaun.

Vaikka sota aiheena tulee tässä hetkessä lähelle, elokuvan toivoisi vielä selvemmin kommentoivan nykyhetkeä. Nyt se jää vain yhdeksi elokuvaksi toisen maailmansodan kammottavuuksista.

Filosofisimmillaan Nuremberg lähestyy pahuuden ongelmaa, mutta ei päädy sanomaan mitään syvällistä aiheesta. Natsien pahuudesta on tehty paljon toimivimpiakin elokuvia. Jonathan Glazerin ohjaama The Zone of Interest (2023) on näistä parhaimpia.