Tuore selvitys osoittaa, että sosioekonomisesti huonompiosaisilla alueilla kelpoisuusehdot täyttävien opettajien osuus on keskimäärin pienempi kuin hyväosaisilla alueilla.
– Tämä tarkoittaa sitä, että pääkaupunkiseudun kelpoisuusehdot täyttävä varhaiskasvatuksen henkilökunta, erityisesti opettajat, keskittyvät alueille, jossa asuvat keskimäärin enemmän koulutetut ja hyvätuloisemmat kaupunkilaiset, kertoo Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Mirjam Kalland tiedotteessa.
– Tämä on merkittävää etenkin siitä syystä, että tiedämme henkilöstön olevan vaikuttavin tekijä koulutuksen laatuun.
Kalland toimii puheenjohtajana Kaupunkipolitiikan arviointineuvostossa, joka tarjoaa tutkimukseen perustuvaa arviointia kaupunkeihin liittyvistä politiikkatoimista ja päätöksistä. Neuvoston tuore arviointiraportti koskee pääkaupunkiseudun koulutuksen nykytilaa.
Arviointineuvoston tiedotteessa todetaan, että joillakin sosioekonomisesti heikommilla alueilla henkilökunnan kelpoisuustilanne on hyvä. Osa opettajista hakeutuu tietoisesti töihin alueille, joissa oman työn koetaan olevan erityisen merkityksellistä eriarvoisuuden tasaamisen näkökulmasta.
– Näitä yksiköitä tulisi tutkia enemmän. Näin saisimme tietää, mikä juuri näistä yksiköistä tekee kelpoista henkilökuntaa houkuttelevia työpaikkoja, Kalland jatkaa.
Asiantuntijoiden selvityksen mukaan ero sosioekonomisesti heikompien ja parempien alueiden välillä kelpoisen henkilökunnan määrässä oli merkittävä koko pääkaupunkiseudun alueella.
Kaikkein huonompiosaisimmilla alueilla keskimäärin opettajista vain 45 prosenttia oli kelpoisia, kun taas kaikkein hyväosaisimmilla alueilla heitä oli yli 60 prosenttia.
Myös kaupunkien välillä oli eroja.
Vuoden 2024 aineistojen perusteella Helsingissä kelpoisten opettajien osuudet olivat 58 % suomenkielisessä ja 55 % ruotsinkielisessä varhaiskasvatuksessa.
Espoossa vastaavat luvut ovat 48 % suomenkielisessä ja 48 % ruotsinkielisessä varhaiskasvatuksessa.
Selvityksen mukaan kuntien varhaiskasvatuksen johtajat tunnistavat rekrytointihaasteet ja kertovat toteuttavansa monia toimenpiteitä tilanteen parantamiseksi.
Tällaisia olivat esimerkiksi palkanlisien maksaminen ja lisähenkilöstön palkkaaminen.
Toimista huolimatta ero sosioekonomisesti parempi- ja huonompiosaisten alueiden välillä kelpoisen henkilöstön määrässä on selvä.
