Toimittaja Ripsa Koskinen-Papusen yllättävimpiä tekoja on ollut asunnon ostaminen miehen kanssa, jota tuskin tunsi. Jälkeen päin ajatellen se osoitti vain hyvää vaistoa.
Viime syyskuussa Ripsa Koskinen-Papusesta, 58, tuli MTV3:n uutisten pitkäaikaisin uutisankkuri. Silloin hän ohitti 34 työvuodellaan ystävänsä ja pitkäaikaisen kollegansa Pirjo Nuotion 33-vuotisen uran.
Nykyisin Ripsan ensisijainen työ on Viiden jälkeen -ajankohtaisohjelman juontaminen. Edelleen hänet nähdään aina välillä myös uutisankkurina.
Pitkään työrupeamaan mahtuu monia vaiheita. Hän on ehtinyt kouluttautua myös personal traineriksi ja hyvinvointivalmentajaksi. Se kertoo liikuntaharrastuksesta, mutta myös harkitsevaisesta luonteesta ja halusta pitää langat omissa käsissä. Ripsa hankki itselleen kakkosammatin, kun media-alalla alettiin käydä yt-neuvotteluja.
Miten löysit oman polkusi?
”Opiskelu oli minulle aina selvä valinta. Vanhempani olivat hyvin tervejärkisiä. He eivät patistaneet minua tai kahta vanhempaa sisarustani mihinkään tiettyihin ammatteihin, mutta kunnon koulutus piti hankkia. En edes miettinyt, ettenkö olisi jatkanut peruskoulusta lukioon ja sen jälkeen yliopistoon niin kuin sisaruksenikin olivat tehneet.
Kirjoitin ylioppilaaksi Lahden yhteiskoulusta. Koululla oli hyvä maine, puhuttiin jopa eliittilukiosta. Koulusta kertoo paljon se, että meistä noin sadasta saman vuosikurssin oppilaasta 24 lähti ensimmäisen lukioluokan jälkeen vaihtoon. Itse vietin vuoden Ohiossa Yhdysvalloissa.
Nuorena ajattelin, että minusta voisi tulla liikunnanopettaja. Lukiossa mieleni muuttui, kun seurasin, miten opettaja joutui katsomaan tunneilla metsään tupakalle karkaavien oppilaiden perään. Säälin kivaa opettajaa ja ajattelin, että voin harrastaa liikuntaa olematta opettaja.
Toimittajan ammatin löysin, kun pääsin lukiolaisena Lahden alueradioon tekemään kerran viikossa puolen tunnin radio-ohjelmaa nuorille. Siitä lähtien olen aina halunnut olla toimittaja.
Televisiotyöstä pidän, sillä haluan kertomisen lisäksi myös näyttää asioita. Esimerkiksi haastattelussa ilmeet, eleet, tauot ja äänenpaino voivat olla hyvin kertovia.
Pääsin heti koulun jälkeen ensimmäisellä yrityksellä opiskelemaan viestintää Helsingin yliopistoon. Valmistuin maisteriksi alle neljässä vuodessa, vaikka jo opiskeluaikana olin töissä radiossa ja televisiossa.
Kun MTV oli pidentämässä Seitsemän uutisia ja haki uutisankkureita, minut pyydettiin koekuvaukseen, ja tulin valituksi. Olin 24-vuotias. Sillä polulla olen yhä.
Perheen perustamisesta en ollut tuntenut kiirettä, kun tapasin mieheni, jolla oli jo tytär. Ajattelin kyllä aina, että haluan joskus perheen ja lapsia. Menimme naimisiin, kun oli 30-vuotias, ja esikoiseni syntyi ollessani 32. Siinä vaiheessa olin ollut töissä jo niin pitkään, että aika lapsen saamiselle oli hyvä.”
Millainen on elämänfilosofiasi?
”Haluan tehdä mahdollisimman paljon itselleni merkityksellisiä asioita itselleni tärkeiden ihmisten kanssa.
En osannut sanoittaa ajatusta itse, ennen kuin luin sen eräästä Saku Tuomisen kirjasta. Huomasin silloin, että näin olen toiminut ja haluan toimia edelleen.”
Mikä on Akilleen kantapääsi?
”Minulla on herkkä oikeudentaju. En voi sietää epäoikeudenmukaisuutta, ja se on yhtä aikaa sekä heikkous että vahvuus.
Totta kai on oikein vastustaa epäoikeudenmukaisuutta ja toimia kaikin tavoin niin, ettei sitä tapahdu, mutta kun kysymys on asiasta, jolle ei varmasti itse voi mitään, se murehduttaa pitkään ja vie paljon voimia.
Olen murehtinut esimerkiksi työelämää. On väärin, että joiltakin vaaditaan jatkuvasti kohtuutonta jaksamista, työtaakka vain kasvaa, eikä siihen voi itse vaikuttaa.”
Minkä suhteen olet kääntänyt kelkkasi?
”Joogan. Olen aina harrastanut paljon liikuntaa, mutta joogasta ajattelin, että se ei ole juttuni. Ymmärsin kyllä sen hyödyt ja hienouden, mutta olen ollut vauhdikkaampien lajien ystävä.
Tyttäreni sai minut kuitenkin kokeilemaan yin-joogaa, jossa tehdään hyvin pitkiä, rauhallisia venytyksiä. Olen nyt antanut sille pikkusormeni, sillä se on tehnyt minulle hyvää. Olen saanut kadonnutta notkeuttani takaisin. Hitaat, pitkät venytykset saavat myös kaltaiseni kovan puuhailijan rauhoittumaan.”
Kenen neuvoja kuulet päässäsi?
”Äitini sanoi aikoinaan, että koti pitää jättää aina siistiin kuntoon, koska ikinä ei voi tietää, kenen kanssa sinne seuraavaksi tulee. Tätä noudatan ja katson, että paikat ovat kunnossa ennen kuin lähden kotoa.
Pakko kuitenkin sanoa, että elämässä on tärkeämpiäkin oppeja, mutta ketään varsinaista oppi-isää tai -äitiä minulla ei ole.”
Kenen puoleen käännyt, kun tarvitset apua?
”Kenen tahansa, jonka uskon voivan auttaa. Käytännön asioissa neuvon kysyminen on minulle helppoa. Se johtuu jo ammatistani.
Töissä meillä on vahva auttamisen kulttuuri. Meitä on vähän, eikä joukossa ole vapaamatkustajia. Myös hierarkia on matala. Olen oppinut, että töissä en koskaan ole yksin, ja se on hienoa.
Pidän itseäni aika itsenäisenä ihmisenä. Pohdin ja teen asioita mielelläni muiden kanssa, mutta osaan toimia myös yksin. Haluan ajatella, että pärjään itse enkä ole kenestäkään riippuvainen.
Oikeasti tietysti tarvitsen myös muita ihmisiä. Ajatus riippumattomuudesta on ehkä vain oma, vapauden tunnetta hellivä harha.”
Kuka on vaikuttanut sinuun eniten?
”Toivottavasti mahdollisimman moni, sillä yhdeltä ihmiseltä ei voi saada kaikkea. Ympärillä on hyvä olla erilaisia ihmisiä, joilla kaikilla on erilaisia, elämää rikastuttavia piirteitä.”
Millaista on olla julkkis?
”En ole julkkis, teen vain julkista työtä. Se on eri asia. En ole televisiossa tullakseni nähdyksi vaan kertoakseni tärkeistä ja mielenkiintoisista asioista ja ihmisistä.
Iän myötä mietin entistä vähemmän sitä, mitä minusta ajatellaan. En tietenkään ole teflonista, mutta onneksi saan aika vähän ikävää palautetta. Olen monille vähän kuin perheen-jäsen – tai huonekalu olohuoneen nurkassa.
En kärsi siitä, että minut tunnistetaan. Se on vain kivaa, vähän kuin moikattaisiin naapuria.”
Lue myös Kotiliesi.fi: Uutisankkuri Marjukka Havumäki reippailee 10 000 askelta päivässä – yhteen paikkaan häntä ei saisi retkellä: ”En ole mikään eräpirkko”
Mistä ominaisuudestasi haluaisit päästä eroon?
”Näen turhan usein monissa asioissa haasteita ja uhkia. Totta kai ne on hyvä hahmottaa, mutta koska uhkien pohtiminen ei useinkaan estä minua tekemästä jotakin, käytän siihen turhan paljon energiaa. Tosin tässäkin aika on auttanut. En mieti uhkia enää yhtä paljon kuin nuorempana.”
Minkä eteen olet ponnistellut?
”Elämä on kohdellut minua lempeästi. Näen kyllä vaivaa asioiden eteen, mutta vaatimukset eivät ole olleet kohtuuttomia. Olen lukenut, opiskellut, harjoitellut ja ottanut selvää, mutta se ei ole tuntunut ylitsepääsemättömältä.
Kun koen asiat tavoittelemisen arvoisiksi, olen valmis tekemään työtä niiden eteen.”
Milloin yllätit itsesi?
”Yllätin itseni ja kaikki muutkin, kun ostin asunnon erään miehen kanssa käytyämme treffeillä vielä tuskin kymmentä kertaa. Osuimme sattumalta asuntonäytölle ja päätimme kaupoista saman tien. Olin silloin lomalla ja seuraavan kymmenen päivän aikana myin oman asuntoni ja muutin tämän miehen luo siksi ajaksi, kun remontoimme uuden asunnon.
Jokin hyvä intuitio siinä oli, sillä menimme naimisiin ja yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin asumme yhä yhdessä.”
Mikä on elämäsi paras päätös?
”Tein lyhennettyä työaikaa pitkään, kun lapseni olivat pieniä. Halusin olla heidän kanssaan. Olen iloinen, että työnantaja suhtautui siihen myönteisesti ja että se oli perheellemme taloudellisesti mahdollista. Joku huomautti silloin, että enkö ajattele eläkekertymääni. Se ei kuitenkaan pienentynyt paljon, ja mistä voi tietää, näkeekö eläkepäiviä? Aika lasten kanssa oli arvokasta.”
Mistä olet ylpeä?
”Perheestämme. Lapset ovat löytäneet omat kiinnostuksen kohteensa ja päässeet opiskelemaan ja tekemään töitä toivomiinsa paikkoihin. Vanhin tytär Pinja työskentelee käräjäoikeudessa, poikamme Perre opiskelee eläinlääkäriksi ja nuorin tytär Pepita Pariisissa sisustusarkkitehdiksi.
Olen myös ylpeä, kuinka hyvin he osaavat kohdata toisia ihmisiä. On hienoa kuunnella, kuinka sujuvasti he keskustelevat vieraidenkin ihmisten kanssa. Se on tärkeä taito.
Olen ylpeä myös miehestäni Pasista. Hän pitää hyvin huolta läheisistään. Samalla hän on jaksanut pyörittää tätä rulettia ja sivistää itseään kaiken aikaa.
Olen myös erittäin ylpeä pienestä mutta tehokkaasta ja luovasta Viiden jälkeen -ohjelman tekijäporukastamme. Olemme tehneet kohta 1 300 lähetystä, eivätkä hyvät ideat tunnu loppuvan. Paineesta ja kiireestä huolimatta meillä on hauskaa töissä.”
Mitä kadut?
”Vähän sitä, että lopetin aikoinaan poikkihuilun soittamisen. Olisi hienoa osata soittaa jotain instrumenttia hyvin. Ihailen esimerkiksi taitavia pianisteja, jotka istahtavat pianon ääreen ja soittavat saman tien mitä tahansa. Olisi ihanaa pystyä samaan.
Asiat näyttävät helpoilta, kun ne osaa.”
Mikä auttaa, kun maailma kaatuu päälle?
”Läheisten kanssa puhuminen. Myös liikunta auttaa lähes kaikkeen, samoin saunominen ja meressä uiminen. Olen kolmen vuoden ajan uinut meressä lähes joka päivä. Mistään ei tule yhtä nopeasti hyvä olo kuin kylmäuimisesta.”
Millaisia muutoksia odotat elämääsi?
”Pidän paljon työstäni, mutta kaipaan enemmän vapaa-aikaa. Työelämän vauhti kiihtyy koko ajan, samalla työn ja vapaa-ajan ero hämärtyy. Työn lisäksi aikaa täytyy olla muillekin mielenkiintoisille ja tärkeille asioille ja ennen kaikkea ihmisille. Jos jollakin elämän osa-alueella tulee vaikeita aikoja, on hyvä, että kaikki munat eivät ole samassa korissa.”
Ripsa Koskinen-Papunen, 58
Työ: MTV3:n Viiden jälkeen -ohjelman toimittaja ja juontaja, uutisankkuri.
Koti: Kerrostalossa Helsingissä.
Perhe: Puoliso Pasi Papunen, perheessä on kolme aikuista lasta.
Harrastukset: Liikunta, matkustelu, lukeminen, elokuvat, mökkeily.
Juttu on julkaistu Annan numerossa 49/2025.
Sinua voi kiinnostaa myös:
