TS Nuoret -toimitus katsoo Turkua nuorten ja opiskelijoiden näkökulmasta. Lähetä juttuvinkki: ts.nuoret@ts.fi


J
ulia Laukolaa, 28, ja Anni Pöntistä, 23, yhdistää moni asia: he ovat valmistuneet Tampereen ammattikorkeakoulusta rakennusarkkitehdeiksi, työskentelevät nykyään samassa toimistossa ja asuvat samassa kaupungissa, Naantalissa. Ei siis ihme, että kollegasta on tullut ystävä.

– Näemme aika usein vapaa-ajalla. Olemme käyneet kuntosalilla ja pitäneet käsityöiltoja, Laukola kertoo.

– Ystävän merkitys on tosi suuri. Toinen ymmärtää, mistä puhuu ja pystyy samaistumaan, Pöntinen jatkaa.

Laukolalla ja Pöntisellä on yhteneväisyyksiä myös siinä, mikä sai heidät kiinnostumaan arkkitehtuurista. Molemmat viihtyivät taideaineiden parissa.

– Minulla oli aika laajasti ammattivaihtoehtoja kätilöstä muotoiluun. Isäni vinkkasi ensin, että tämä koulutus voisi sopia minulle. Tykkäsin piirtää, joten arkkitehtuuri tuntui luontevalta, Laukola muistelee.

Jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

– Minullekaan rakennusarkkitehti ei ollut mitenkään selvä valinta. En ole kokenut järisyttävää kutsumusta, vaan tämä tuntui silloin parhaalta valinnalta. Sanoisin, että olen aina ollut hyvä toteuttamaan omia mielikuviani paperille, Pöntinen pohtii.

Laukola on kotoisin Raumalta, Pöntinen taas Maskusta. Laukola luonnehtii opiskeluaikaa Tampereella intensiiviseksi ja haastavaksi mutta myös mielenkiintoiseksi ajanjaksoksi. Pöntisellä opiskeluvuodet osuivat pahimpaan korona-aikaan. Piirit jäivät pieniksi, ja opiskelijaelämä oli paljon muuta kuin silkkaa riemua. Se toisaalta motivoi häntä tekemään opintonsa valmiiksi nopeasti.

– Vietin silloin paljon aikaa Maskussa ja etsin harjoittelupaikkaa nimenomaan Turun seudulta.

Nykyään he työskentelevät perinteikkäässä turkulaistoimistossa, LPR-arkkitehdeilla. Kummallakin on takana parisen vuotta talossa. Laukola ehti valmistumisensa jälkeen työskennellä muutaman vuoden toisaalla, Pöntiselle tämä on nyt toinen alan firma. Työpöydällä heillä on erityisesti korjausrakentamiseen keskittyviä kohteita.

– Päivittäin melkein vaihtuu homma ja on monta projektia käynnissä samaan aikaan. Tänään olen esimerkiksi tehnyt lupapiirustuksia, Pöntinen kertoo.

– Minulla on nyt tekeillä alakattosuunnitelma yhteen kohteeseen, Laukola avaa.

Työ on teknistä, ja kaikki tapahtuu tietokoneilla. Esimerkiksi alakattosuunnitelma on Laukolan näytöllä 3D-mallinnuksena.

Kaksikon suhtautuminen omaan työhön on melko maanläheinen: työssä viihtyy, mutta se on kuitenkin vain työtä. Tietynlaista glooriaa arkkitehdin ammatissa on yhä selvästi, sen he ovat huomanneet muiden ihmisten reaktioista ammattiinsa.

Pöntinen ja Laukola kuuluvat sukupolveen, jolle on ollut mahdollista kouluttautua alalle ammattikorkeakoulussa. Koulutusvaihtoehtoon on satsattu myös paikallisesti, sillä Turun ammattikorkeakoulussa aloitettiin rakennusarkkitehtikoulutus viime vuonna.

Jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

– Samaa työtä voi tehdä oli sitten AMK:sta tai yliopistosta valmistunut, mutta vaativuustasoja on erilaisia. Jotkut rakennuskohteet tai työtehtävät voivat edellyttää ylempää AMK-tutkintoa tai yliopistokoulutusta, he selventävät.

Tällä hetkellä rakentamisen suhteen ei eletä varsinaista kultakautta. Turkulaisrakennusarkkitehdit ovat kiitollisia siitä, että heillä on riittänyt töitä.

Nuorena alalle työllistymisessä on varmasti ollut onneakin mukana, he tuumivat.

– Omasta iästä tulee sellainen tunne, että voi vielä oppia ja ottaa neuvoja muilta vastaan. Ei oleteta, että osaisi ja tietäisi jo kaikki, Laukola sanoo.

– Täällä on ollut ilmapiiri, jossa voi kysyä niin sanotusti tyhmiäkin kysymyksiä, Pöntinen vahvistaa.