SM-liiga teki viikko sitten sarjamalliin muutoksia.
Jatkossa – yhden siirtymäkauden jälkeen – jääkiekon pääsarjaa pelataan 14 joukkueella nykyisen 16 sijaan. Myös niin sanottu B-sarja (nykyinen Mestis) siirtyy jääkiekkoliitolta SM-liigan alaisuuteen.
Hyvä näin.
SM-liiga tuli kuitenkin samalla luoneeksi hirviön.
SM-liigan otteluohjelma on jo nyt epätasa-arvoinen, kuten kerroimme keskiviikkona julkaistussa jutussa.
Kaudella 2026–27 ilmassa on katastrofin aineksia.
Tasa-arvo ei nimittäin ole ollut Suomessa arvo, kun otteluohjelmia on ruuvattu. Eikä urheilun kova ydin sen enempää. Suomessa kaiken keskiössä on oluenmyynti ja muut kaupalliset intressit.
Tämä luo tulevalle kaudelle suuren uhkakuvan.
Siirtymäkauden otteluohjelman on pakko olla tasa-arvoinen
Kaudella 2026–27 SM-liigassa pelaa 17–18 joukkuetta, minkä jälkeen joukkueet jaetaan sijoitusten perusteella A- ja B-sarjaan kaudelle 2027–28.
Kun kolme tai jopa neljä joukkuetta putoaa alemmalle sarjatasolle, otteluohjelma täytyy rakentaa nimenomaan urheilun ja tasapuolisuuden varaan. Tämä taas luo hirviön, jonka kanssa eläminen voi käydä monille vaikeaksi.
SM-liigan toimitusjohtaja Mikko Pulkkinen ja hallituksen puheenjohtaja Jyrki Seppä kertoivat sarjamallimuutoksista medialle menneenä torstaina.
Käytännössä yhdenvertainen otteluohjelma tarkoittaisi nelinkertaista sarjaa. Esimerkiksi kolminkertainen ei käy, koska silloin joukkueet pelaisivat eri määrän kotiotteluita toisiaan vastaan.
Jo tässä vaiheessa seurojen kenkiin asetellaan isoja kiviä, ellei jopa nastoja.
Jos Tampereella paikallispeli myydään aitioineen kaikkineen loppuun, puhutaan pelkästään lipputuloissa lähes puolen miljoonan euron siivusta per peli. On vaikea nähdä asetelmaa, jossa Tappara ja Ilves olisivat valmiita luopumaan kuudesta paikallispelistä.
Tätä kannattaisi Tampereella kuitenkin harkita vakavasti. Etenkin Tapparalla on suuria vaikeuksia saada myytyä monin paikoin unettavia ja tunnetasoltaan lässähtäneitä paikallispelejä loppuun edes pudotuspeleissä. Voisiko vähemmän olla enemmän?
Avaa kuvien katselu
Paikallispelit ovat tamperelaisseurojen taloudelle tärkeitä. Kuva: Mika Kylmäniemi / All Over Press
Miten käy HIFK:n ja Kärppien kuuden keskinäisen viikonloppuottelun – tai Jokerien palatessa Helsingin paikallispelien?
Urheilullisesti ei voi olla niin, että HIFK kohtaa kuudesti Kärpät, mutta vain kahdesti Sportin, ja vastaavasti TPS kahdesti Kärpät ja kuudesti Sportin.
Myös sillä on merkitystä, kuka kohtaa kenet milloinkin. Panokset ovat valtavat tulevalla kaudella, joten jo syyskaudella on suuri painoarvo.
Myös lepoetuotteluiden osalta otteluohjelmaan on löydyttävä superkaudelle jokin tolkku.
Elämässä mansikat eivät koskaan mene täysin tasan, mutta niin ei voi olla, että Sport pääsee lepoetuotteluun kahdeksan kertaa ja HIFK ei kertaakaan.
Lepoetu tarkoittaa sitä, että joukkue pääsee kohtaamaan levänneenä vastustajan, jolla on ollut edellisenä iltana peli. Lepohaitta puolestaan tarkoittaa sitä, että joutuu pelaamaan väsyneenä vastustajaa vastaan, joka on levännyt edellisenä päivänä.
Alla olevasta grafiikasta voi katsoa lepoedun ja lepohaitan erotusta eri joukkueilla tämän kauden otteluohjelmassa.
Pienten marginaalien sarjassa tällaisella erolla on merkitystä.
On myös mielenkiintoista, miten lepoetuotteluiden erotuksia laskiessa kärkeen nousevat Sport, Ässät, KooKoo, Pelicans ja perältä löytyvät HIFK, Ilves, TPS, Tappara ja Kärpät.
Lähdetäänkö siirtymäkauteenkin punttientasausajatuksella, missä suuret laitetaan kisaan takamatkalta?
Ihan kaikki asiat eivät ole toki yksin sarjaohjelmien tekijöistä kiinni. Etenkin isommilla areenalla on muitakin varauksia.
Esimerkiksi Tampereen areenalla käydään seuraavan kauden aikana muun muassa Salibandyn ja taitoluistelun MM-kisat. Kun otteluita aletaan siirtämään, syntyy dominoilmiö ja joudutaan kompromisseihin. Liiga on otteluohjelmaa laatiessaan monen haasteen edessä.
Ottelumäärä uhkaa kasvaa poskettomaksi
Nelinkertainen sarja 17 joukkueella tarkoittaisi 64 runkosarjan ottelua ja 18 joukkueella 68 ottelua. Tällaiset lukemat ovat poskettomia jos ne suhteuttaa vaikka Ruotsin 52 otteluun.
SM-liigan loukkaantumismääriä tuskin saadaan pienenemään ottelumäärää kasvattamalla.
Kaiken päälle sarjan kärkijoukkueet joutuisivat urakoimaan yhteiseurooppalaisessa CHL-liigassa. Tämä nostaa paitsi rasitustasoja myös kustannuksia, koska pelaajaringin on oltava riittävän suuri koko mankelin hoitamiseen.
Parhaimmillaan Euroopassa ja kotimaassa menestyvän joukkueen kokonaisottelumäärä saattaisi alkaa lähennellä kauden mitassa sataa.
Jukurien päävalmentaja Jonne Virtanen aiemmin mainitussa artikkelissamme toivoi pelaajayhdistyksen pitävän otteluruuhkista kovempaa meteliä. Kulisseissa näin onkin ollut. Pelaajayhdistys on otteluohjelman ongelmista samoilla linjoilla pelaajien ja valmentajien kanssa. Kehityksen tulppana toimivat euron kuvat silmissään seurat.
Avaa kuvien katselu
Jonne Virtasen mielestä pelaajayhdistys voisi linjata ottelumääristä tiukemmin. Kuva: All Over Press
Tulevan kauden otteluohjelman rakentamisesta tulee soppa, mistä uusiutunut SM-liiga tuskin selviää kuivin jaloin.
SM-iigan toimitusjohtaja Mikko Pulkkinen toki aidon vilpittömästi vakuutteli allekirjoittaneelle tiedotustilaisuudessa torstaina, että ohjelma tullaan tekemään mitä suurimmassa määrin tasa-arvon pohjalta.
Urheilu keskiöön
Käytännössä yhtälö vaikuttaa lähes mahdottomalta. Tasa-arvoinen otteluohjelma vaatisi ottelumäärän nostamista, mikä pidentäisi kautta ja lisäisi pelaajien kuormaa sekä unettavien ja väsyneiden otteluiden määrää SM-liigassa.
Yhtä kaikki liigakiekkoyhteisön tulisi käydä kova keskustelu otteluohjelmista, eikä pelkästään tulevaan kauteen liittyen.
SM-liiga on ajautunut kaljanmyyntihuumassaan liian kauas urheilun ytimestä.
Vähemmän pelejä, tuoreemmat pelaajat, joukkueiden pelaajamäärä pienemmäksi (ja sitä kautta halvemmaksi).
Nämä kaikki tuottavat enemmän viihdearvoa – jolla sitä oluttakin myydään.