Varpunen jouluaamuna -laululla on pitkä ja dramaattinen historia – ja nyt siitä tuli hauska versio.

Aamulypsyssä maineensa luonut juontaja hauskuuttaa joulun alla myös laulajana.

Arkistovideo: Juha kamppailee edelleen ulosottojen kanssa

Yleensä huumorissaan naseviin tokaisuihin ja nopeisiin vastauksiin sekä puujalkahuumoriinkin turvautunut Juha kokeilee nyt siipiään mimiikan ja gestiikan kentillä, kuitenkin niin, että mimiikalle paradoksaalisesti myös imitointi on vahvasti esillä.

Hän nimittäin laulaa Varpunen jouluaamuna -jouluhitin, mutta tekee sen edesmenneen mestarin tyyliin.

Loiria on laulajana luonnehdittu monella tavalla, eikä vuosikymmenten mittaisesta kansansuosiosta huolimatta kaikille ole muodostunut hänestä mairittelevaa käsitystä.

Se johtuu kukaties siitä, että Veskun laulu ei ollut teknisesti kovin belle canto -tyyppistä. Sen sijaan multitaituri panosti laulussaan tulkintaan, ja hänen tulkintansa puolestaan painottui tekstin tulkintaan.

Vesku meets Peris

Kun nyt Juha Perälän ansiosta päästiin Varpunen jouluaamuna -klassikossa muotiin tulleeseen collab-tuotantoon Vesku X Peris, on hyvä vähän vertailla lopputuloksia.

Vesa-Matti Loirin tulkinnassa merkille pantavaa hänen tavanomaisesta, sangen väkevästä ja raa’astakin äänenkäytöstään poikkeava lähes kuiskaava esitys. Ääntään hän käyttää hyvin harkinten voimakkaan dramaattisen aksentin luomiseen.

Tuttua sen sijaan on viivyttävä fraseeraus, rytmistä poikkeaminen kuin tuokiokuvan pysäyttämiseen sekä hyvin alakuloinen kokonaissävy.

Juha Perälän versiossa sen sijaan… kas, esiintyvät tismalleen samat elementit!

Peris on siis onnistuneesti luonut elävän toisinnon vuonna 2022 ajasta ikuisuuteen siirtyneen Veskun tulkinnasta.

– Kaiketi EI ole liian aikaista Klassikolle, Peris kirjoittaa luomuksensa saatetekstiksi.

Dramaattinen historia

Yleisesti muistetaan, että Varpunen jouluaamuna on runo, mutta harva muistaa, että tänä jouluna runolla on ikää jo 166 vuotta.

Murheellisesti runo perustuu Topeliuksen omaan elämään. Hän oli edellisenä keväänä menettänyt pienen poikalapsensa. Siinä mielessä Veskulla tulkitsijana ja runon luojalla oli tosielämän yhtymäkohta.

Ruotsiksi kirjoitettu runo on suomennettu vasta 15 vuotta myöhemmin, ja meille tuttua sävellettyä versiota päästiin kuulemaan vasta 56 vuotta runon julkaisun jälkeen vuonna 1913, kun Topelius oli ollut kuollut parikymmentä vuotta.

Tuttua joululaulua on nyt veisattukin sitten 112 vuotta.

Tosin Loirin tulkintaan asti esitykset olivat korostuneen kirkollisen hartaita. Vasta 1988 Loiri ”vapautti” tarinan tulkitsemalla sen omalla tyylillään.