Yhdysvaltojen ja Ukrainan presidentin sekä Euroopan johtajien maanantainen tapaaminen Washingtonissa oli jälleen yksi todiste siitä, miten historiallisissa saranakohdissa tapahtumat vyöryvät vauhdilla.
Yhdysvallat on ottanut presidentti Donald Trumpin johdolla tehtäväkseen maanitella sotaa käyviä Venäjää ja Ukrainaa rauhanpolulle. Ensin Trump tapasi Alaskassa viime viikolla Venäjän presidentin Vladimir Putinin. Oli siksi välttämätöntä, että Euroopan johtajat lensivät Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin tueksi Valkoiseen taloon ja tekivät selväksi rauhanpyrkimysten tukemisen lisäksi sen, että Euroopalla on myös oma tahto.
Sodan palo ei sammu ruokkimalla sitä.
On liian varhaista arvioida viimeviikkoisen Alaskan ja maanantaisen Washingtonin kohtaamisten todellista merkitystä. Ei voi tietää, johtivatko ne kohti rauhaa, vai olivatko ne pyrintöjä, jotka perustuivat katteettomalle toiveikkuudelle.
Viime aikoina on moni on varoituksenomaisesti muistellut Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin liikemies Neville Chamberlainin syyskuussa 1938 allekirjoittamaa Münchenin sopimusta, jonka allekirjoitti myös Saksan valtakunnankansleri Adolf Hitler. Sopimus syntyi pari viikkoa kestäneiden diplomaattisten keskustelujen jälkeen ja Hitler sai haluamansa eli liittää Tshekkoslovakian saksankieliset alueet Saksaan. Palattuaan Lontooseen Chamberlain riemuitsi sanoen ”Rauha meidän elinajaksemme”, mutta todellisuudessa Münchenin sopimus oli askel kohti toista maailmansotaa.
Tapauksen opetus tähän päivään on, että sodan palo ei sammu ruokkimalla sitä. Toisin sanoen Venäjää ei pidä palkita sodasta eikä yllyttää jatkamaan Neuvostoliiton palauttamista.
Suomen presidentin Alexander Stubbin läsnäoloa Washingtonin tapaamisessa ei pidä kutistaa johtuvaksi pelkästään siitä, että Stubb ja Trump tulevat hyvin toimeen keskenään. Stubb edusti Suomea, jolla on Venäjän kanssa yhteistä rajaa 1343,6 kilometriä. Stubbin kutsuminen mukaan kertoo siten yhdysvaltalaisten ymmärryksestä, että Suomessa tunnetaan, millainen Venäjä on ja tiedetään, miten sen kanssa on toimittava.
Washingtonin tapaamisen merkitystä luonnehtinut Stubb arvioi tiedotustilaisuudessaan, että ”Olemme menossa kohti jonkinnäköistä rauhanpolkua, mutta määränpäätä emme vielä tiedä”. Luo toivoa, että polku rauhaan edes häämöttää. Sillä polulla Euroopan maiden tehtävä on tukea Ukrainaa – tarvittaessa myös sotilaallista voimaa yhtenäisesti osoittaen. Lopulta vain voima ohjaa Venäjää rauhaan.