Kuolleet|Steve Cropper oli myös merkittävä säveltäjä, joka sai krediittejä klassikoihin, kuten (Sittin’ On The) Dock of the Bay ja In the Midnight Hour.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Yhdysvaltalainen kitaristi ja säveltäjä Steve Cropper on kuollut 84-vuotiaana.
Cropper oli Stax Recordsin ydinbändin keskeinen jäsen ja soitti klassikoilla kuten Soul Man ja Green Onions.
Hän oli myös mukana Blues Brothers -yhtyeessä ja sai laajaa tunnustusta muun muassa The Rolling Stonesin Keith Richardsilta sekä arvovaltaisissa kitaristiäänestyksissä.
”Play it, Steve”, hihkaisi Sam Moore Sam & Daven soul-klassikko Soul Manin väliosan alussa.
Se oli yksi ikonisista hetkistä, jotka tekivät Steve Cropperista yhden 1900-luvun ihailluimmista rytmikitaristeista ja Memphis Soulin tekijöistä, ensin Stax Recordsin ydinbändin jäsenenä ja myöhemmin esimerkiksi Blues Brothers -yhtyeessä.
Soitto jatkui 1960-luvun alun levytyksistä tälle vuosikymmenelle, mutta nyt suuri muusikko on vaiennut.
Cropperin kuolemasta keskiviikkona 84-vuotiaana kertovat esimerkiksi The New York Times, Rolling Stone ja NBC.
Kuolinsyy ei ollut heti tiedossa, mutta Cropper oli joutunut sairaalahoitoon muutamia päiviä aiemmin kaatumisen seurauksena, kertoo NBC.
Cropper syntyi Missourissa 21. lokakuuta 1941, vietti lapsuuttaan Memphisissä, sai ensimmäisen kitaransa postimyynnistä ja ensimmäisen ison hittinsä Mar-Keys -yhtyeen instrumentaalilla Last Night vuonna 1961.
Uuden Stax Records -levy-yhtiön ensimmäinen mahtihitti myi yli miljoona kappaletta, nousi jenkkilistan kolmoseksi ja vakiinnutti Cropperin aseman Stax-levytysten luottokitaristina.
Vuonna 1962 Cropper sai toisen ison hitin – tällä kertaa myös yhtenä säveltäjistä – Stax-yhtiön ydinbändiksi muotoutuneen Booker T. & the M.G’s -yhtyeen instrumentaalilla Green Onions.
Tämän jälkeen Cropperia ei pidätellyt mikään. Hän toimi tuottajana ja sovittajana sekä säveltäjänä kirjoittaen Wilson Pickettin kanssa klassikon In the Midnight Hour, Eddie Floydin kanssa hitin Knock on Wood ja Otis Reddingin kanssa ykköshitin (Sittin’ On The) Dock of the Bay.
Hän soitti monilla heidän muistakin levyistään sekä esimerkiksi Sam & Daven sekä Carla ja Rufus Thomasin klassikoilla.
Stax-soundista tuli niin arvostettu, että jopa The Beatles halusi studiolle. Se ei toteutunut, mutta Cropper pyydettiin myöhemmin mukaan Ringo Starrin ja John Lennonin sooloprojekteihin.
Staxin ydinryhmä oli edistyksellinen myös siksi, että siinä soittivat mustat ja valkoiset huippumuusikot aikana, jolloin rotuerottelu oli Yhdysvaltain etelävaltioissa voimissaan.
Idylli murtui sisäisiin ristiriitoihin vuonna 1970, jolloin menestyksekkään soololevyn edellisenä vuonna julkaissut Cropper jätti yhtiön.
Hänellä riitti kysyntää niin kitaristina kuin tuottajana aikansa huipuilta, kuten Tower of Power, Rod Stewart ja The Jeff Beck Group.
Vuonna 1975 hän keräsi vanhoja Stax-kumppaneita Booker T. & the M.G.’s -yhtyeestä jälleen yhteen. Osa ydinryhmästä nousi parrasvaloihin myös Saturday Night Live -koomikkojen John Belushin ja Dan Aykroydin Blues Brothers -yhtyeen levyillä ja elokuvaprojekteilla.
Kun tosikot ihmettelivät asiaa, Cropper muistutti Belushin olevan taustaltaan rumpali ja Aykroydin soittavan kaikki yhtyeen pätevät huuliharppuosuudet itse.
Cropper ei ollut tiluttelija saati itsetarkoituksellinen sooloilija, vaan nimenomaan kokonaisuuden tukija ja maustaja.
The Rolling Stonesin Keith Richards kutsui häntä ”täydelliseksi” ja brittiläinen Mojo-musiikkilehti vuonna 1996 ”parhaaksi elossa olevaksi kitaristiksi”, kun ainoana hänen edelleen nousi edesmennyt Jimi Hendrix.
Sooloura ja bändiprojektit jatkuivat suuren arvostuksen saattelemana pitkälle 2000-luvulle ja sisälsivät myös useita Suomen-vierailuja.