Emerituspiispa Eero Huovinen toivoo ihmisten välittävän enemmän toisistaan. Hän on itsekin joutunut havaitsemaan voimiensa vähenevän ikävuosien kertyessä.

  • 81-vuotias emerituspiispa Eero Huovinen on kokenut fyysisen kunnon heikkenemistä, mikä on supistanut hänen elinpiiriään ja tuonut kipuja arkeen.
  • Huovinen muistelee vuoden 2004 tsunamia ja kertoo, mikä kuolemassa pelottaa eniten
  • Huovinen on huolissaan Suomen tilanteesta. Hän peräänkuuluttaa solidaarisuutta ja hyväosaisempien vastuuta.
  • Junien lisäksi pesäpallo on Huoviselle rakas harrastus, ja hän seuraa erityisesti Vimpelin Vedon ja Rauman Lukon edesottamuksia.

Hyväntuulisuus paistaa emerituspiispa Eero Huovisen silmistä hänen siemaillessaan päiväkahvia. Kun jutustelu siirtyy tämän hetken maailmantilanteeseen, hänen ilmeensä vakavoituu.

– Me kaikki olemme levottomia maailman tilanteen vuoksi. Sota ei ole ollut näin lähellä Suomea toisen maailmansodan jälkeen.

Myös Suomen tilanne mietityttää Huovista.

– Enemmistö suomalaisista voi varsin hyvin. On kuitenkin paljon ihmisiä, joiden elämä on mennyt tosi tiukoille. Kaikki eivät voi hyvin.

Hän toivoo hyväosaisten pitävän huolta niistä, joilla asiat ovat huonommin.

– On hyvin surullista, että maassamme on ihmisiä, jotka joutuvat kokemaan nälkää ja puutetta. Hyväosaiset voisivat tinkiä niiden hyväksi, jotka uhkaavat syrjäytyä. Tarvitaan lämmintä sydäntä ja solidaarista talouspolitiikkaa.

Huovinen muistuttaa, että suomalaiset ovat olleet parhaimmillaan ja yhtenäisimmillään silloin, kun on ollut vaikeita aikoja.

– Olemme osanneet asettua toisen ihmisen asemaan. Tätä toivon tänäänkin.

Huovinen toivoo, että lähestyvä joulu nostaisi auttamishalua.

– Joulu herättää ihmisissä halun auttaa muita, se on hyvän tahdon juhla. Jos itse saa lahjoja, herää myös tahto antaa jotakin hyvää muille.

– Aineellisen auttamisen rinnalla voi lahjoittaa aikaa ja läheisyyttä. Joulun henki saisi säteillä koko vuoteen. Laulussakin toivotaan, että meillä olisi ”joulu ainainen”.

Junat kiehtovat

Nykyisin Huovinen toivoo joululahjaksi yhdessäoloa lasten, lastenlasten ja rouvan kanssa.

– Olemme rouvan kanssa sopineet, että kumpikin antaa toiselle vain yhden lahjan.

Yksi lapsuuden joulumuisto on jäänyt Huovisen mieleen. Sen tuoma kipinä on säilynyt läpi vuosien.

– Sain pikkupoikana lahjaksi vieteriveturin ja pienen junanradan. Se oli suuri hetki. Siitä alkoi elämänmittainen kiinnostus juniin. Kouluaikoina laskin junien keskinopeuksia matkojen ja aikataulujen perusteella.

– Lapsuudessa menin usein Helsingin päärautatieasemalle katselemaan vitriinissä olevaa, kolikkomaksulla liikkuvaa junaa. Silloin kun minulla ei ollut rahaa, jäin odottamaan, että joku muu käynnistää laitteen saadakseni ihailla junan kulkua.

Junat ovat olleet tärkeitä myös aikuisiällä.

– Olen asunut usein junaradan varrella. Aikuisenakin on tullut monesti mieleen huudahtaa lapsuuden tapaan, että ”isi, isi, katso juna menee.”

Junat ovat tulleet tutuiksi maailmallakin.

– Matkustaminen Kiinassa yli 400 km/h kulkevassa junassa oli hauska kokemus. Junissa minua kiehtoo erityisesti vauhti ja maisemien nopea vaihtuminen. Toki myös autot kiinnostavat. Minulla oli aikoinaan myös rekkakortti, ja toimin opiskeluvuosina Koffin kaljakuskina.

Tsunami mielessä

Huovinen joutui maailmalla matkatessaan myös todellisen tragedian keskelle. Vuonna 2004 hän oli Thaimaan Phuketissa, kun tsunami mullisti maailman.

– Vaikeinta oli kohdata yksinjääneet ja vammautuneet lapset. Lasten suru ja kaipaus, ne koskivat syvälle sydämeen.

Ihmisten suru ja tuska laittoivat myös Huovisen uskon koetukselle.

– Oli vaikeaa ymmärtää, miksi Jumala, joka rakastaa, sallii näin kauheita asioita. Jumalan tiet ovat välillä sellaiset, että ne koettelevat uskoa. On vain luotettava Hänen tietävän miten asioiden kuuluu mennä.

Huovinen muistuttaa, että tsunami voi kohdata vain yhtä ihmistäkin.

– On paljon piiloon jääviä pieniä tsunameita, jotka mullistavat yhden ihmisen elämän esimerkiksi sairauden tai onnettomuuden kautta. Onkin tärkeää muistaa myös niiden ihmisten tuska, jotka eivät näy lehtien palstoilla. Tässä tarvitaan silmien ja korvien auki pitoa.

Eero Huovinen toivoo ihmisten huomioivan toisiaan. Lukeminen on tärkeä harrastus Eero Huoviselle. Tomi Olli

”Yksi komea mieskin”

Huovinen tunnistetaan katukuvassa, monet tulevat juttelemaan erilaisista asioista.

– Se ei silti ole enää niin yleistä kuin ollessani Helsingin hiippakunnan piispa. Silloin käytin tietoisesti papin kaulusta. Halusin sen olevan merkki, että olen ihmisiä varten.

– Vuosien varrella vastaan on tullut ihmisiä, joilla on itkuiset silmät. Toivon, että olen voinut auttaa heitä pääsemään eroon mieltä painavista tunteista.

Huovinen haluaa rohkaista avoimuuteen. Hän on ottanut hississä käyttöön oman tapansa.

– Suomalaisilla on usein tapa, ettei hississä puhuta muille mitään. Käännytään seinään päin. Olen yrittänyt uusia avauksia. Mennessäni hissiin saatan kysyä siellä olevilta, onko tänään ollut hyvä vai huono päivä.

Huovisen suu kääntyy samalla hymyyn hänen antaessaan asiasta esimerkin.

– Menin joku aika sitten erään kaupan hissiin, missä oli useita naisia. Lausahdin, että onpas täällä kauniita tyttöjä. Yksi heistä vastasi nopeasti, että nytpä tuli mukaan yksi komea mieskin. Kaikki nauroimme.

Terveys mietityttää

81-vuotiaan Huovisen elämää on viime vuodet sävyttänyt fyysisen kunnon heikkeneminen.

– Kun liikuntakyky heikkenee, ihmisen elinpiiri supistuu. En voi enää kulkea yhtä vapaasti kuin vielä muutamia vuosia sitten.

Myös kivut ovat läsnä.

– Kivut vaikuttavat mielialaan. Jos sairauksiin liittyy kipua, niitä on vaikeaa unohtaa. Olen kiitollinen siitä, että ainakin toistaiseksi olen saanut nukkua yöni varsin hyvin.

Hän pyrkii hoitamaan kuntoaan mahdollisuuksien mukaan liikunnalla.

– Minulla on kotona kuntopyörä ja jumppakuminauha, joilla teen harjoitteita. Saan niiden kautta voimaa, mikä taas edesauttaa kunnon säilymistä.

Tukea arkeen tuovat juttutuokiot samoista oireista kärsivien tuttujen kanssa.

– On suuri asia saada puhua sellaisen kanssa, joka tuntee samoja vaivoja. Sellaiset henkilöt ymmärtävät parhaiten, mistä on kysymys.

Sairaudet pakottavat kysymään, mikä elämässä on tärkeintä.

– Elämän rajallisuus on tullut entistä useammin mieleen. Loppusuorallahan tässä ollaan. On kuitenkin hyvä, ettei ihminen tiedä, milloin on aika lähteä.

– Kuolemassa monia meistä pelottavat mahdolliset kivut. Mietin toki myös sitä, mitä on kuoleman jälkeen. Tässä tärkeä rooli on kristinuskolla. Vaikka taivaan todellisuutta on vaikeaa käsittää, uskon siihen ja iankaikkiseen elämään.

Huovinen sukeltaa samalla menneisiin muistoihin. Hän menetti äitinsä ollessaan yhdeksänvuotias.

– Minä ja kaksi veljeäni jäimme ilman äitiä. Meille opetettiin iltarukous, jonka lopuksi pyydettiin, että meidät vietäisiin kerran taivaan kotiin, missä rakas äitimme jo on. Uskon, että taivas on paikka, missä ei ole murhetta ja kyyneleitä, vaan rauhaa ja lepoa. Uskon myös, että taivas on jälleennäkemisen paikka.

Pesäpallomies

Vaikka Huovinen ei pidä omaa kuntoaan erityisen hyvänä, hän jutustelee mielellään urheilusta. Erityisen lähellä sydäntä on pesäpallo.

– Lapsuudessani pelattiin Hesperian puistossa pesäpallon SM-sarjan otteluita, ne tekivät minuun vaikutuksen. Olin tuolloin Puna-Mustien kannattaja. Aina ei ollut rahaa ostaa peleihin lippuja, silloin kurkittiin kentälle läheiseltä kalliolta.

Nykyisin Huovinen on kesäisin tuttu näky Vimpelin Saarikentällä. Sinne on tunnin ajomatka perheen mökiltä Pylkönmäeltä.

– Pesäpallon saralla Vimpelin Veto on ykkönen, vaikka toivon toki nostalgisessa mielessä myös Puna-Mustien uutta tulemista. Siihen ei riitä pelkkä raha, tarvitaan laajaa juniorityötä. Minulla on myös jääkiekon saralla oma suosikki, Rauman Lukko. Seuraan erityisen tarkasti Vedon ja Lukon edesottamuksia.

Eero Huovisen terveiset

Sellaiselle, joka pitää itseään muita vähempiarvoisena: Pää pystyyn ruhtinatar ja ruhtinas. Nämä tittelit kuuluvat kaikille ihmisille.

Sellaiselle, joka kokee monien olevan häntä vähempiarvoisia: Älä luule itsestäsi liikoja. Älä kulje nokka pysytyssä. Tervehdi vastaantulijoita.

Sellaiselle, joka ahnehtii rahaa ja valtaa muiden kustannuksella: Kohtuudella ja ahneudella on suuri ero. Ahneus on varastamista, siinä otetaan muilta pois. Ahneella on myös se kuuluisa p-kirjaimella alkava loppu.

Sellaiselle, joka tekee sydämestään pyyteetöntä hyvää muille: Nostan hattua. Monet hyväntekijät ovat vaatimattomia. Heitä tulee kiittää ja rohkaista.