Medioiden urheilusivut ovat täyttyneet jälleen rikosuutisista tai tapauksista, jotka voivat vaikuttaa todella negatiivisesti tahojen maineeseen ja ammatinharjoittamiseen.
Koripalloilija Tevaun Kokko tuomittiin törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, mutta jatkaa liigauraansa.
Ampumahiihtäjä Arttu Heikkinen on syytettynä metsästysrikoksesta ja törkeästä vammantuottamuksesta.
Kiekko-Vantaa menetti yhteistyökumppaninsa palkattuaan Teemu Pulkkisen.
Yksittäistapauksina mainittuja ei tule verrata – esimerkiksi siksi, ettei Pulkkinen ole tehnyt mitään rikosta.
Avaa kuvien katselu
Tevaun Kokko tuomittiin ehdolliseen vankeuteen. Koripalloliiton toimitusjohtaja Kati Packalén totesi, että ”totta kai nämä heijastuvat koko liigaan ja lajiin, vaikka kyse olisi yksittäisestä tapauksesta”. Kuva: Emmi Korhonen / Lehtikuva
Avaa kuvien katselu
Kiekko-Vantaa palkkasi Teemu Pulkkisen (vas.). Puheenjohtaja Anssi Auran (oik.) mukaan seura osasi odottaa, että jokin yhteistyökumppani vetäytyy. Kuva: Sasha Silvala / Yle
Keväällä 2025 Vaasan Sport palkkasi Topi Rönnin, joka oli kärsinyt ehdollisen vankeusrangaistuksensa nuorena henkilönä tehdystä raiskauksesta. Pian Rönnin ja Sportin sopimus purettiin.
Aiemmin Severi Lahtinen sai raiskaustuomion ja potkut JYPistä. Silloin Ylen jääkiekkoasiantuntijana toiminut Topi Nättinen otti tiukasti kantaa lajikulttuuriin. Hän linjasi, että rikostapaukset eivät ole sattumaa, vaan seksillä ja naisilla kerskailevan kulttuurin lieveilmiö.
Pesäpallossa on puhuttanut Joni Rytkösen seksuaalirikosepäily, salibandyssa vedonlyöntivilppi.
Avaa kuvien katselu
Sportin toimitusjohtaja Jonne Kemppainen myönsi, että Topi Rönnin palkkaamisen nostattama palauteryöppy yllätti. Kuva: Matti Rinnekangas / Yle
Yhtä lailla on puhuttanut suurimpien katto-organisaatioiden tila.
Suomen olympiakomitea nousi tikunnokkaan Pariisin olympiafarssin myötä, mutta julkisuutta ovat keränneet vaikkapa johtamisongelmat ja urheilujohtaja Jaana Tullan rattijuopumus.
Loppuvuodesta 2023 kohistiin Jääkiekkoliiton maineen romahduksesta. Taustalla vaikutti esimerkiksi rasismikohu.
Miksi lista jatkuu?
Esimerkkilistaa voisi jatkaa. Toisaalta se herättää pohtimaan, mikä maailmassa on muuttunut.
Kenties se, kuinka herkästi media aiheilla retostelee, vai onko huonoa käytöstä oikeasti aiempaa enemmän.
Yksinkertaista vastausta ei ole, kun ei ole tilastoakaan.
– Urheilijathan ovat ihmisiä ja ihan yhtä lailla he tekevät hyviä ja huonoja päätöksiä elämässään, aloittaa Nina Laakso.
– Tietenkin digitalisaation myötä nämä tapaukset ovat helpommin ja paremmin kaikkien tiedossa. Siinä mielessä tämä korostuu, hän jatkaa.
Nina Laakso on kauppatieteiden tohtori, joka teki väitöstutkimuksensa urheilujohtamisesta.
Avaa kuvien katselu
Ampumahiihtäjä Arttu Heikkinen on kiistänyt syytteet. Lainvoimainen tuomio metsästysrikoksesta voisi johtaa jopa aselupien perumiseen ja vaikeuttaa urheilu-uraa. Kuva: EPA-EFE
Laakso huomauttaa, että urheilijoiden rikoksissa on ensisijaisesti kyse rikosuutisista. Kuitenkin kun urheilija tekee jotain kyseenalaista, se liitetään kontekstiinsa ja hänen edustamaansa organisaatioon.
Joutuvatko urheiluorganisaatiot nykypäivänä miettimään tällaisia enemmän kuin kymmenen vuotta sitten?
– Minä toivon, että miettivät myös kymmenen vuotta sitten, mutta tietenkin eettis-moraaliset toimintatavat ja vastuullisuusasiat ovat nyt ihan eri tasolla yhteiskunnassa.
Laakso kuvailee, että nyky-yhteiskunnassa vastuullisuusasioiden tulisi olla organisaatiossa kuin ilma, jota hengitetään. Osa kaikkea, kuten johtamista, taloutta ja vuorovaikutusta.
Lopulta on helppo ymmärtää, että rikosuutisista tulee urheilu-uutisiakin. Onhan muun muassa esimerkillisyys sana, joka urheiluun on tavattu liittää.
– Toisaalta nostaisin urheilulle jopa kovemman vaateen, kun huomioidaan lapset ja nuoret. He ovat todella iso osa urheilua, niin osallistujina kuin seuraajina. Heidän kauttaan tulee erityinen vastuu.
Avaa kuvien katselu
Nina Laakso oli Suomen urheilun eettisen keskuksen tutkimuspäällikkö 2016–22. Nykyisin hän työskentelee T-Medialla. Se on tutkimusyhtiö, joka auttaa organisaatioita luottamuksen ja maineen mittaamisessa ja kehittämisessä. Kuva: Markku Ulander / LehtikuvaHerkkyys ja valistuneisuus
Sama muutos yhteiskunnassa näkyy urheilun sidosryhmissä. Yhteistyökumppanit vaalivat mainettaan tarkemmin, eivätkä urheilupiirit ole tehneet itselleen palvelusta mokailullaan.
– Kyllähän Suomessa rahaa on, mutta eivät yritykset välttämättä uskalla lähteä sponsoroimaan urheilua, koska mahdollisen mainehaitan riski on olemassa.
Yritykset reagoivat herkemmin, koska niin myös kuluttajat. Nykypäivän kuluttaja on valistuneempi. Usein kuluttajalla on arvopohja, jota hän haluaa vaalia.
Kun sitten urheiluorganisaatio kohtaa kohun, sitä ei parane painaa villaisella.
– Kyllähän nöyrä ja rehellinen esiintulo on ihan oikeasti ainoa ja paras valinta.
– Kaikista pahinta on, että jollakin tavalla ruvetaan vähättelemään tai poisselittämään tapahtunutta.
Avaa kuvien katselu
Suomen jääkiekkoliiton maine otti kovia iskuja mestaruuksien jälkeen vuonna 2023. T-Median tutkimuksessa eniten olivat laskeneet arvosanat vastuullisuuden ja johtamisen osa-alueilla. Kuva: Jaakko Stenroos / AOP
Organisaatioiden tulee pystyä tarkastelemaan ennalta mahdollisia eettisiä ongelmia. Samalla voi varautua ja luoda skenaarioita, mitä ilkeää ja ikävää voi tapahtua.
Välillä kuitenkin tuntuu, että on sattuman kauppaa, mihin media takertuu, mihin yhteistyökumppanit reagoivat tai mistä asiakkaat antavat kuraa.
– Jos tiedostat ja ymmärrät, millä tasolla yhteiskunnassa näihin asioihin kiinnitetään huomiota ja miten niihin reagoidaan, jo se tuo ennakoitavuutta. Tämä ymmärrys on urheilussa aivan keskeistä yhtä lailla kuin muillakin aloilla.
– Ei todellakaan ole sattuman kauppaa.
Riesana viimeiset mohikaanit?
Mikä lopulta määrittelee tai rapauttaa urheiluorganisaation mainetta?
– Eniten mainehaittaa aiheuttavat epäeettiset tapahtumat ja urheilijoiden väärin toimiminen.
Mitä tulee maineasioihin, asiantuntijalla on koruton näkemys suomalaisen urheilujohtamisen ongelmasta.
– Itsekäs ja itsepäinen ajattelu, että urheilu voisi toimia edelleen tässä maailmanajassa jotenkin omin säännöin ja irrallaan muusta yhteiskunnasta. Se pitää urheilua otteessaan.
Useinhan kuulee edelleen sanottavan, että urheilua ei pidä sekoittaa siihen tai tähän asiaan.
– Sehän on ihan uskomatonta, ihan absurdia. Eihän mikään muukaan ala irrota itseään yhteiskunnasta ja rupea selittämään jotain omaa koodistoaan tai toimintatapojaan, että meillä voi olla tämmöiset omat, sisäiset säännöt.
Avaa kuvien katselu
Nina Laakson haastattelun perusteella suomalaisilla urheiluorganisaatioilla riittää yhä tekemistä, mitä tulee vastuulliseen toimintaan. Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva
Ensin urheilun tulee hilata arvopohjansa tasolle, jolla muu yhteiskunta on, tai mieluusti sen yli. Muuten esimerkiksi sponsoroiva yritys ei voi luottaa, että urheilu vastaa odotuksiin.
Laakso korostaa, että suomalaisen urheilun äärellä on kovaa osaamista, mikä on vienyt toimintaa jo paljon eettisempään suuntaan.
– Valitettavasti edelleen löytyy niitä, sanoisinko viimeisiä mohikaaneja, jotka eivät aidosti tunnusta näitä asioita eivätkä näe tarpeelliseksi niitä urheilussa. Se on yksi selittävä tekijä, miksi urheilun tila on edelleen se, mikä joiltakin osin on.
– Se on tosi väärin niitä ihmisiä kohtaan, jotka tekevät urheilussa todella paljon todella hyvää työtä.