Ukrainan sodan uutisointi on veteraanille hankalaa katsottavaa. Petäjämäki oli presidentti Stubbin vieraana tiistaina järjestetyssä veteraanien juhlassa.
Avaa kuvien katselu
Eeli Petäjämäki oli vieraana presidentti Stubbin veteraanijuhlassa Presidentinlinnassa tiistaina. Kuva: Petri Krook / Yle
- Sotaveteraani Eeli Petäjämäki, 102, ja lotta Eevi Sairanen, 100, osallistuivat tasavallan presidentin kutsumina Linnan juhliin.
- Sota pakotti molemmat aikuistumaan nopeasti. Petäjämäki palveli rintamalla tykkimiehenä ja Sairanen aloitti pikkulottana 16-vuotiaana.
- Raskaita menetyksiä sodassa kokeneet Petäjämäki ja Sairanen korostavat rauhan merkitystä ja toivovat rauhaa koko maailmaan.
Tämä on tekoälyn avulla tuotettu, toimittajan tarkistama tiivistelmä.
102-vuotias sotaveteraani Eeli Petäjämäki ja 100-vuotias lotta Eevi Sairanen joutuivat aikuistumaan nopeasti.
Eeli Petäjämäki oli ehtinyt täyttää 18, kun hänet määrättiin toukokuussa 1942 Tuusulan tykistöön. Hän vietti Karjalassa Maaselän kannaksella koko asemasotavaiheen.
Petäjämäki oli koko sodan ajan tulenjohtueen tykkimies.
Hän oli yksi kymmenestä pojasta, jotka lähtivät rintamalle koulutuskeskuksesta. Yhdeksän muuta ei koskaan palannut.
– Sitten kun oli sota loppunut, niin minä olin yksin jäljellä. Kamalaa se oli kyllä, kun ne kaverit kaatui, Petäjämäki kertoo.
Kaikki yhdeksän eivät kuolleet rintamalla, yksi sai keuhkotaudin ja toinen katosi.
Tällä viikolla Petäjämäki ja Sairanen pääsivät vieraaksi Presidentinlinnaan, jossa järjestettiin tiistaina itsenäisyyspäivän juhlatilaisuus sotiemme veteraaneille, lotille ja sotasukupolvien edustajille.
Heitä haastateltiin koosteeseen, joka nähtiin osana lauantain Linnan juhlia.
Perheen asianhoitajaksi
Eevi Sairanen oli 14-vuotias, kun sota alkoi. 16-vuotiaana kun hän aloitti jatkosodassa pikkulottana ja perunankuorijana Miehikkälässä.
Sairanen menetti talvisodassa isänsä ja enonsa. Hänestä tuli perheensä vastuunkantaja, koska äiti hoiti muita lapsia ja vauvaa.
– Sitten mamma kuoli. Meillä oli kolmet hautajaiset silloin aamulla.
Myöhemmin Sairanen sai lisää vastuuta: hän huolehti ilmavalvonnasta, toimistotöistä ja evakuoinneista. Sairasen vastuulla oli myös tuoda perheen lehmät kotiin.
– Evakuointihommat oli tärkeitä.
Avaa kuvien katselu
Kaikkeen mukautuu, sanoo Eevi Sairainen, joka oli sodan syttyessä 14. Kuva: Mika Tertsunen / YleToiveena rauha
Kun Eeli Petäjämäeltä kysytään, mitä hän sodassa oppi, vastaus on lyhyt:
– Ei mitään. Ainakaan mua mitään opettanut. Ei niitä oppeja, mitä siellä sain voinut siviilissä käyttää millään lailla.
Molemmat korostavat, että ainoa vaihtoehto sodan aikana oli toimia.
– Ihminen on semmoinen, se mukautuu. Se on kummallista. Kaikkeen mukautuu, Eevi Sairanen sanoo.
Sota jätti myös jälkiä. Eeli Petäjämäki ei pysty katsomaan uutiskuvia Ukrainan sodasta.
–Tulee niin paha olo, niin paha olo, että en mä viitsi katsoa.
Eevi Sairasella on elämässään vielä yksi iso toive. Se on sitten vähän isompi:
– Suomi pysyisi rauhassa eikä tulisi mitään sotia tänne päin. Ja tulisi maailmanrauhakin, saataisiin sen verran aikaiseksi.
Juhlaan sukulaisten avustuksella
Petäjämäki ja Sairanen saivat presidentti Alexander Stubbilta kutsun itsenäisyyspäivän juhlaan.
– En uskonut, että minulle tulisi sellaista kohtaloa, että me pääsisimme sinne. Olipas hyvä tuuri, Sairanen sanoo.
Eeli Petäjämäki kiitteli sitä, että pääsi juhlaan sukulaistensa avustuksella.
– Sellainen kunnioitus on, mutta on vaikea näin vanhalla liikkua tänään ja tuolla maailmalla.
Voit katsoa tästä Linnan juhlien lähetyksessä nähdyn koosteen veteraanien ja lottien juhlasta.