Liperissä työstetään keksintöä, joka voisi tehdä ampumahiihdosta aiempaa ympäristöystävällisemmän mutta myös katsojaystävällisemmän lajin.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Liperiläinen perheyritys Suomen Biathlon on kehittänyt uuden maalitaulujärjestelmän, joka kerää talteen ammutut lyijyluodit ampumahiihdossa.
Toimitusjohtaja Marko Kurvisen mukaan järjestelmä mittaa jokaisen laukauksen tarkkuuden millimetrien osien tarkkuudella ja mahdollistaa kisojen järjestämisen kaupungeissa.
Laitetta on kokeiltu kaupunkikilpailuissa Tukholmassa, Dresdenissä ja Münchenissä, ja tavoitteena on saada se käyttöön maailmancupin kisoissa.
Olisihan se pitänyt arvata. Kun ampumahiihto ottaa seuraavan suuren askeleen, liperiläisperhe on mukana kehityksessä.
Kurvisten perheyritys Suomen Biathlon uskoo ratkaisseensa ampumahiihtoa pitkään riivanneen ongelman eli ympäristölle vahingollisten lyijyluotien päätymiseen luontoon. Yhtiön uusi taulujärjestelmä kerää talteen ammutut luodit, eikä ympäristö rasitu.
Innovaation keksijä ei ole sikäli yllätys, että perheyritys oli myös 40 vuotta sitten lajin edellisen suurkeksinnön taustalla. Ilmo Kurvinen, nykyisen toimitusjohtajan Marko Kurvisen isä, kehitti painovoiman avulla kääntyvät peltitaulut 1980-luvulla.
Peltitaulut korvasivat pikavauhtia vanhat, hitaasti tarkistettavat pahvitaulut.
Nyt Kurviset yrittävät saada ampumahiihdon 2020-luvulle.
Ampumahiihdon ampumissuoritus halutaan katsojille tarkemmin seurattavaksi. Kuvassa Olli Hiidensalo Kontiolahden kisassa marraskuun lopussa. Kuva: Vesa Moilanen
Uudella teknologialla tv-lähetykseen saadaan mukaan luotien tarkat osumakohdat. Kuva: Suomen Biathlon Oy / IBU
Kurvinen ja hänen yrityksensä neuvottelevat parhaillaan EBS-2-maalitaulujen käyttöönotosta eri kilpailujärjestäjien ja Kansainvälisen ampumahiihtoliiton IBU:n kanssa.
Yhtiö on työstänyt uutta innovaatiotaan jo kahdeksan vuoden ajan. Millaisesta laitteesta on siis tarkalleen kyse?
Marko Kurvisen mukaan uudessa järjestelmässä peltitaulun korvaa kammio, jonka läpi ammutaan. Siellä on kumilevy, johon osuttaessa muodostuu ääni. Osumapaikka lasketaan äänen perusteella.
Taulun takana on erillinen yksikkö, joka kerää talteen lähes kaiken lyijyn.
– Tarve lähti ympäristöasioista. Lyijyn myrkyllisyydestä tiedetään koko ajan enemmän, ja ampumahiihtoon on kaivattu tällaista ratkaisua. Toinen puoli asiaa on, että lajin mediakumppanit toivovat osumista tarkempaa informaatiota tv-lähetyksiä ja nettiseurantaa varten.
Liperiläisyrityksen tiimi tarkastamassa maalitauluja kilpailujen välissä Tukholmassa järjestetyssä kutsukilpailussa. Kuva: Suomen Biathlon Oy
ESB-2-taulut olivat käytössä Münchenin ampumahiihtotapahtumassa. Kuva: Suomen Biathlon Oy
Nykyisin suurissakin kilpailutapahtumissa ampumapaikoilla on vain muutamia kameroita kuvaamassa kilpailijoiden ampumista, jolloin esimerkiksi tarkka tieto isomman joukon kärkitaistelusta voi jäädä selostajan havaintojen varaan.
Uusi järjestelmä pystyy kertomaan ampumahiihtäjän laukauksen tarkkuuden ”millimetrien osien tarkkuudella”, ja jokaisen ampujan osalta.
Tarvittaessa tv-kuviin saadaan niin monta taulua kuin tarvitaan, ja innokkaimmille seuraajille striimi- tai nettilähetykseen voi tarjota mahdollisuutta seurata haluamansa urheilijan ampumasuorituksia reaaliajassa.
– Pystymme tarjoamaan jokaisesta taulusta tarkan tiedon. Urheiluun kuuluu keskeisenä osana draama, ja jatkossa voisimme sanoa vaikkapa, että maailmanmestaruus ratkesi yhden millimetrin erolla, Kurvinen kuvailee.
Toistaiseksi laitetta on kokeiltu kaupunkikilpailuissa Tukholmassa, Dresdenissä ja Münchenissä. Münchenin Loop One -tapahtuman ampumahiihtokisa käytiin kaupungin olympiapuistossa, ja paikalla oli tuhansia katsojia.
Tämä onkin yksi uuden järjestelmän valteista. Se mahdollistaa kisojen viemisen paikkoihin, joissa se ei aiemmin olisi ollut mahdollista lyijypäästöjen vuoksi.
Münchenin kisojen ampumarata oli veden päällä.
– Tämä antaa mahdollisuuden viedä kisat kaupunkiympäristöihin – sinne, missä ihmiset ovat. Olen ollut paikalla jokaisessa kaupunkitapahtumassamme. Olen niin tiukasti kiinni datassa ja tekemisessä, etten edes tajunnut, miten paljon väkeä oli paikalla. Ymmärsin sen vasta kun katsoin uusinnan kotona, Kurvinen kertoo.
Kurvinen ei kerro, miten paljon yhden järjestelmän pystyttäminen esimerkiksi yksittäiselle maailmancupin kisapaikalle maksaisi. Talvitestejä pitää vielä tehdä paljon.
Tavoite on tulevaisuudessa saada järjestelmä käyttöön maailmancupin kisoissa.
Vaikka tuotetta myydään jo aktiivisesti, laitteen kehitystyö on yhä päällä täyttä häkää. Kurvisen mukaan 40 hengen yhtiöstä viisi ”pyörii jatkuvasti kehittämässä”, ja muu ryhmä auttaa eri vaiheissa alihankkijoiden ja kumppanien lisäksi.