Siinä missä italialaiset urheiluautovalmistajat ovat asentaneet V12-moottoreita urheiluautoihin ja BMW sekä Mercedes-Benz ylellisimpiin edustusautoihinsa, General Motorsin lähestyminen oli vähän toisenlainen. GMC nimittäin tarvitsi riittävän tehokkaan moottorin raskaimpiin kuorma-autoihin.
Ennen kuin GMC siirtyi valmistamaan avolavoja, katumaastureita ja Hummereita, se valmisti vähän raskaampaa kalustoa. Aikoinaan 1950-luvulla Yhdysvalloissa oli paljon raskasta kuljetuskalustoa kuorma-autoista linja-autoihin, joiden keulalla välkkyivät merkin punaiset kirjaimet. Niissä oli lähinnä V6-moottoreita, joissa sylinterilohkot olivat 60 asteen kulmassa. Moottorien iskutilavuudet olivat 305–478 kuutiotuumaa (5,0–7,8 litraa). Dieselien yleistyessä GMC tiesi olevansa vaikeuksissa, ja sen piti kehittää jotain täysin uutta.
Ratkaisuna oli Twin Six, jossa yhdistettiin kaksi 351-kuutiotuumaista V6-moottoria hurjaksi 702-kuutiotuuman V12-moottoriksi. Iskutilavuus oli siis 11,5 litraa, täynnä yhdysvaltalaista voimaa. Vaikka huhujen mukaan moottorit vain liitettiin toisiinsa, niin todellisuudessa muutos oli paljon monimutkaisempi. Moottorissa oli muun muassa oma yksiosainen lohko, joskin suuri määrä osista oli yhteisiä.
Uusia osia oli muun muassa 1,2 metriä pitkä, lähes sadan kilon painoinen kampiakseli. Suhteessa samaa kokoluokkaa oli öljypohja, jonne mahtui 12 litraa öljyä. Vesipumppu oli niin ikään hurjaa kaliiberia, kun sen kautta kulki yli 400 litraa moottorin jäähdyttämiseen.
Kuten arvata saattaa kulutus oli melkoinen, sillä auto kulki kolme mailia gallonalla. Meille tutulla mittayksiköllä tuo tarkoittaa yli 78 litraa sadalla. Tehoa vuonna 1960 esitellyssä moottorissa oli sen aikakauden mukaan melkoisesti, kun 202 kilowattia syntyi käyntinopeudella 2 400 r/min. Suurin vääntömomentti oli 857 newtonmetriä käyntinopeudella 1 600–1 900 r/min. Ehkä hurjin moottorin luku on kuitenkin sen lähes 680 kilon paino.
1960-luvun alussa kuorma-autojen ostajat eivät etsineet suorituskykyä, vaan alhaisia kokonaiskustannuksia. Kestävyys oli Twin Sixin valtteja, sillä se tarvitsi huoltoa vain 24 000 kilometrin välein ja suuremman tarkistuksen 320 000 kilometrin jälkeen.
Twin Six oli tuotannossa ainoastaan viiden vuoden ajan, vaihtoehtona GMC:n 7000-sarjan alustaan. Erityisen suosituksi Twin Six tuli paloautoissa, joissa suorituskyvylläkin oli merkitystä. Moottoria valmistettiin vain noin 5 000 kappaletta, joista parisataa on vielä jäljellä. Tehokkaat dieselit kuitenkin tekivät tuloaan, mikä koitui Twin Sixin kohtaloksi.