Moron luontotohtori vastaa joka viikko pirkanmaalaisiin luontokysymyksiin.
Moro, Vapriikki
Luontotohtorille voi lähettää pähkäiltävää valokuvan kera moro@aamulehti.fi-sähköpostiin. Kuva on tunnistamisen kannalta tärkeä asia.
Kerro myös, millä paikkakunnalla ja millaisessa paikassa havainto on tehty. Liitä kysymykseen tieto luontohavainnon ajasta sekä eliön kokoarvio.
Luontotohtori setvii vain Pirkanmaalla tehtyjä havaintoja.
Moron luontotohtori on Tomi Kumpulainen, joka on Tampereen luonnontieteellisen museon intendentti.
Lukija kysyy: Perhosia on yleensä vaikea kuvata, koska ne ovat arkoja tai eivät pysy paikalla. Kangasalla terassille lennähti kuitenkin ihan erilainen tapaus. Tämä ilmeisestikin Pikkuhäiveperhonen oli niin kesy että söi kädestä.
Ainoa ongelma kuvaamisessa oli, että se piti tehdä vasemmalla kädellä kun perhonen istui tiukasti oikean käden etusormella. Jotakin se selvästi nuoleskeli sormestani pitkän aikaa. Tiedän kyllä, että perhoset käyvät raadoilla ja jätöksillä, mutta väittäisin että käteni olivat niin puhtaat että sitä kiinnosti joku muu maku.
Luontotohtori vastaa: Mainio kuva harvinaisesta tilanteesta! Kyseessä on todellakin harvinainen pikkuhäiveperhonen, jonka tuntee takasiiven valkoisen vyön väkäsen puuttumisesta ja etusiiven takanurkan punaisesta täplästä, joka puuttuu lähilaji häiveperhoselta.
Molemmat lajit ovat harvinaisehkoja, vaikka ovatkin aiemmasta yleistyneet. Ne ovat saaneet nimensä siipien yläpinnan sinivioletista hohdosta, kun niitä katsoo valoon nähden tietyssä kulmassa. Häiveperhoset eivät juurikaan käy kukilla, vaan elävät puiden latvuksessa.
Pikkuhäiveperhosella ravintokasvi on yleensä haapa tai hopeapaju. Latvuksessa ravinto koostuu kirvojen lehdille jättämästä mesikasteesta. Se on hyvin sokeripitoista, ja siten hyvää ravintoa perhosille. Ainoa ongelma ovat mineraalit, mitä mesikasteessa ei ole. Tästä syystä latvuksessa ruokailevat perhoset käyvät välillä imemässä kivennäisiä hiekan pinnasta, eläinten jätöksistä tai vaikkapa iholtakin.
Lämpimänä päivänä ihmisen iholla lienee juuri sen verran suoloja, että perhonen havaitsee tämän tarkalla hajuaistillaan, ja koittaa sitten imukärsällään saada siitä jotain talteen.