Kosakalla (Makiya Yamaguchi) on totuttelemista 2000-luvun Japaniin. Oppaana toimii historiallisten elokuvien parissa työskentelevä Yuko (Yuno Sakura).
Kuva: Night Visions Distribution
A Samurai in Time (Samurai taimu surippa)
Käsikirjoitus ja ohjaus Junichi Yasuda. Päärooleissa: Makiya Yamaguchi, Yuno Sakura, Yoshiharu Fukuda, Ichiko Kurenai, Norimasa Fuke. Japani 2024. K 12. 131 minuuttia.
Menneisyyden ihmiset olivat hupaisan takapajuisia, eikö vain? Kuinkahan sellainen tulisi toimeen meidän hienossa ajassamme?
Kaavamainen ajatus on poikinut monta komediaa. Elokuvissa nykyhetkeen on saattanut tupsahtaa niin herttua, ritari kuin diktaattorikin – miksi ei myös samurai.
Käsikirjoittaja-ohjaaja Junichi Yasuda toteutti oman visionsa lähes nollabudjetilla ja aluksi yhden ainoan elokuvateatterin levityksellä. Puskaradio kasvatti sympaattisen seikkailun suosiota vääjäämättä, ja kotimaassaan A Samurai in Time on kerännyt sittemmin liudan merkittäviä palkintoja.
Samurai Kosaka (Makiya Yamaguchi) siirtyy mystisesti feodaalisen Japanin viimeisistä vuosista 2000-luvulle, keskelle epookkielokuvan kulissikylää.
Majapaikan tarjoaa leppoisa pappi vaimoineen (Yoshiharu Fukuda, Manko Kurenai), ja uusiin kuvioihin opastaa kunnianhimoinen apulaisohjaaja Yuko. Yuno Sakura toimi elokuvan apulaisohjaajana todellisuudessakin.
Alku tuntuu välillä tavallista kökömmältä kesäteatterilta. Hahmot selittävät itsestäänselvyyksiä ääneen itselleen ja toisilleen, ja ylinäyttelemistä riittää tusinaleffan kuvausten ulkopuolellakin.
Tyyni ja älykäs Kosaka välttää jotkin aikatörmäyskliseet mutta joutuu sitten taas tolaltaan, kun tv avataan. Toisaalta keskittynyt imurointi tai lähikaupan kakusta liikuttuminen kyllä huvittavat.
Kohtaukset venyvät, koomiset ja vakavammat hetket törmäilevät toisiinsa. Epätasaisuus ei ole silti pelkästään pahasta, vaan se takaa myös aitoja yllätyksiä.
Hiipuvaa elokuvagenreä kuvataan kiinnostavasti ja lämpimästi. Kosakan uranäkymät stunt-näyttelijänä eivät näytä lupaavilta, kun historiallisten seikkailujen suosio hupenee hupenemistaan.
Puolenvälin paikkeilla tarina saa aivan uuden käänteen. Draama syvenee ja kohellus vähenee, kun Kosaka alkaa löytää oman paikkansa.
On mukavaa, ettei tarinaa kuormiteta kaavamaisella romanssilla. Toisaalta harmittaa, että Yuko jää syrjään, kun Kosaka keskittyy virittelemään vastahankaista bromanssia paluuta tekevän näyttelijälegendan (Norimasa Fuke) kanssa.
Kerronta pysyy heittelehtivänä: kohtaukset venyvät, koomiset ja vakavammat hetket törmäilevät toisiinsa. Epätasaisuus ei ole silti pelkästään pahasta, vaan se takaa myös aitoja yllätyksiä. Lopun miekkailukohtaus kohoaa suorastaan eeppiseksi.
Puutteista huolimatta kokonaisuudessa on jotain vastustamattoman lämminhenkistä. Kaikesta näkee, että elokuva on ollut Yasudalle varsinainen intohimoprojekti.