Venäjän tekemiksi epäilyissä sabotaaseissa on ilmennyt hurja piikki, väittää International Institute for Strategic Studies (IISS). Se Britanniassa johdettu, kansainvälinen tutkimusorganisaatio, joka keskittyy globaaliin turvallisuuspolitiikkaan, sotilaallisiin kysymyksiin ja kansainvälisiin suhteisiin.

Raportti laskee, että vuonna 2024 sabotaasi-iskujen määrä kasvoi 246 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Kohteina olivat muiden muassa DHL:n logistiikkakeskukset Saksassa, Puolassa ja Britanniassa sekä puolustusteollisuuden tehtaat.

Rapotti esittää keskeisimpinä kohteina Saksan ja Suomen. Viime vuonna molemmissa tapahtui seitsemän ”Venäjän hybridi-iskua”. Saksassa näistä viisi liittyi sotilaskohteisiin ja kaksi veteen tai vesihuoltoon. Suomessa yksi liittyi vedenalaiseen infrastruktuuriin ja kuusi tapausta veteen.

— Näyttö ja tiedustelutiedot syntyvät usein vähitellen, mikä on vaatinut huolellista arviointia ja vahvistusta useista riippumattomista lähteistä, raportissa kerrotaan.

Kesällä 2024 tapahtuneet erilaiset vesilaitoksiin kohdistuneet ilkivallanteot esitetään mahdollisesti Venäjän tekeminä, vaikka esitutkinnat ovat kesken. Suojelupoliisi on nimenomaan viestinyt, että ei ole löytänyt niistä viitteitä Venäjän osallisuudesta. Näin ollen on mahdotonta varmistua siitä, että raportin esittämä päätelmä esimerkiksi 246 prosentin kasvusta perustuisi vahvistettuun tietoon. Raportin lähdeluettelossa ei myöskään ole yhtään suomalaista lähdettä.

Raportin väittämä Venäjän kaikkivoipaisuudesta suomalaisen vesitornien ja -puhdistamojen kulmilla vaikuttaakin kertauneen ainakin raportin karttaan Harvadin yliopiston datapalvelussa jaetusta datasetistä, jota päivittää hollantilaisen Leidenin yliopiston professori. Datassa mainitaan ”yksitoista murtoa suomalaisiin vesilaitoksiin” ja linkki yhteen Foreign Policy -lehdessä ilmestyneeseen mielipiteelliseen analyysitekstiin. FP:n teksti puhuu murtoyrityksistä, mikä on muuttunut datassa onnistuneiksi murroiksi.

Jokainen amatöörisalapoliisikin tietää, mitä eroa on yrityksellä ja onnistumisella. Myös rikosoikeudellisesti ne ovat eri asioita.

International Institute for Strategic Studies (IISS) perustettiin 1958 Lontoossa kylmän sodan aikana, kun nähtiin tarve tutkimukselle ja analyysille sotilaallisesta tasapainosta ja strategisista kysymyksistä.

Raportin on koostanut IISS:n kansallisen turvallisuuden ja strategian vanhempi neuvonantaja Charlie Edwards. Hän on työskennellyt aiemmin kahden Britannian aiemman sisäministerin kabinetissa ja useissa muissa erilaisissa tehtävissä Britannian hallinnon palveluksessa.

— Raportin mukaan Euroopan kriittinen infrastruktuuri on altis sabotaasille sekä luontaisten systeemisten heikkouksien että yhä monimuotoisempien uhkien takia, Edwards kirjoittaa raportissa.

Raportti osoittaa yhtenä esimerkkinä infrastruktuuriin kohdistuvasta Venäjän sabotaasista Ranskan luotijunajärjestelmään kesäolympialaisten aattona kohdistuneen laajan sabotaasin, vaikka varmuutta epäillyistä ei ole. Tekotapa on viitannut vahvemmin anarkisteihin kuin Venäjän valtiollisiin toimijoihin tai heidän palkkaamiinsa apureihin. Esimerkiksi Leidenin yliopiston professorin ylläpitämästä datasetistä Ranskan luotijunaverkostoon tehtyä iskua ei löydy ollenkaan.

Raportti argumentoi, että suuri osa Euroopan kriittisen infrastruktuurin rakenteista on vanhoja, esimerkiksi sähköverkkojen keski-ikä on raportin mukaan noin 40 vuotta.  Infrastruktuuria on paljon myös yksityisessä omistuksessa. Tämä johtaa kirjoittajan mielestä siihen, että kustannustehokkuus on tärkeämpää kuin turvallisuus.

Sabotaasi ei ole satunnaista, vaan suunnitelmallista osana hybridisotaa. Se pyrkii luomaan epävarmuutta ja pelkoa, ilman että ylitetään selkeää kynnystä Naton sotilaalliselle vastaiskulle. Se uhkaa pitkällä aikavälillä Euroopan yhtenäisyyttä ja resilienssiä. Raportti kehottaa Eurooppaa siirtymään reaktiivisesta puolustuksesta proaktiiviseen torjuntaan, jossa Venäjälle asetetaan todellisia kustannuksia sen toimista.

— Eurooppalainen strateginen kulttuuri rajoittaa entisestään tehokasta pelotevaikutusta, IISS:n vanhempi neuvontantaja Charlie Edwards kirjoittaa.

Attribuutio on edelleen haasteellista. Edwardsin mielestä se johtuu siitä, että länsimaiset tiedusteluarviot ja -analyysit päätyvät usein, ”suurella varmuudella”, siihen että Venäjä on vastuussa sabotaasista, epäröinti on poliittista ja oikeudellista ja viivästyttää syyllisen julkista osoittamista. Edwardsin mielestä attribuution puute on omiaan vähentämään pelotetta koska Venäjän toimijat ajattelevat, ettei heille koidu vähäistä mainehaittaa kummempaa.

Myös Venäjän attribuutio voi osaltaan kasvattaa Venäjän pelotetta. Venäjää kun ei haittaa alkuunkaan, että lännessä tiedetään heidän olevan pahanteon takana.

Kuten Rooman keisari Caligulan väitetään sanoneen: Vihatkoon, kunhan pelkäävät.

Poimintoja videosisällöistämme