Juha Ristamäki

Nämä ovat todellisia ongelmia paitsi jäsenmaille, myös siirtolaisille itselleen, kirjoittaa Juha Ristamäki.
Tänään klo 20:26


Mari Rantanen edustaa Suomea EU-tasolla sisäministerien kokoonpanossa. Henri Kärkkäinen
Maanantaina oli iso päivä EU:n sisäministerien kokouksessa. Vuosien poliittisen vatuloinnin jälkeen unionin sisäministerit pääsivät sopuun lakialoitteista, jotka tulevaisuudessa toivottavasti tehostavat EU:n turvapaikkaprosesseja ja estävät laitonta siirtolaisuutta.
Eteenpäin nytkähtäviä uudistuksia on useita.
Turvapaikanhakijan asian prosessointi voidaan tulevaisuudessa siirtää EU:n ulkopuolelle turvalliseen maahan. Muun muassa Itävalta ja Tanska ovat ilmaisseet halunsa isännöidä tällaisia turvapaikkakeskuksia EU:n ulkopuolella.
Jos turvapaikanhakija on kotoisin turvalliseksi katsotusta lähtömaasta, hänen hakemuksensa voidaan käsitellä nopeutetusti. Turvapaikanhakijoiden säilöönottoa helpotetaan ja palautuksia tehostetaan.
Lisäksi luodaan 430 miljoonaa euron solidaarisuusrahasto, josta tuetaan EU-maita, jotka ovat kovimman turvapaikanhakupaineen alla. Näitä ovat Kypros, Kreikka, Italia ja Espanja.
Tekeillä on myös suunnitelma 21 000 turvapaikanhakijan uudelleensijoittamisesta EU:n sisällä. Ne maat, jotka eivät halua tässä yhteydessä ottaa turvapaikanhakijoita, joutuvat maksamaan yhteisvastuusta – Suomi kuuluu tähän joukkoon.
Tämä yhteisvastuujärjestelmä on osa EU:n muuttoliike- ja turvapaikkasopimusta, jota aletaan soveltaa kesällä 2026. Järjestelmä luodaan, jotta mikään jäsenvaltio ei jäisi yksin muuttoliikepaineen alle.
Näiden toimien tarkoituksena on paitsi vahvistaa turvapaikkaprosessia, myös tehostaa laittomasti EU:ssa oleskelevien henkilöiden palautuksia sekä estää luvatonta liikkumista Schengen-alueella. Asetus luo jäsenvaltioille yhteiset ja ajanmukaiset säännöt palautusten hallintaan.
Uutisoinnissa maanantain päätöksissä on väläytelty, että pitkään väännetyt uudistukset saatiin nyt maaliin, koska ympäri Eurooppaa ollaan pelästytty laitaoikeiston noususta.
Tämä on hyvin eriskummallinen asetelma.
Ongelma siis monissa EU-maissa näyttäisi olevan laitaoikeistopuolueiden kannatuksen nousu, ei se, että EU-alueella on miljoonia laittomia siirtolaisia ja koko ajan unioniin virtaa ihmisiä, joilla ei ole perusteita saada täältä turvapaikkaa.
Nämä ovat todellisia ongelmia paitsi jäsenmaille, myös siirtolaisille itselleen, jotka voivat joutua monenlaisten väärinkäytösten kohteeksi, niin salakuljettajien kuin muidenkin rikollisten.
On luonnollista, että monissa maissa laitaoikeistopuolueiden kannatus on nousussa, koska maahanmuuton ongelmat ovat kasvaneet.
Jos valtapuolueissa on oltu tästä huolissaan, olisi kannattanut ryhtyä hoitamaan juurisyitä jo aiemmin. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, pitää toivoa, että EU:n sisäministerien päätökset myös johtavat konkreettiseen toimintaan.
Suomessa Orpon hallitus on kiristänyt maahanmuuttopolitiikkaa lukuisilla lakiuudistuksilla. Samanlaisia kiristyksiä tehdään ympäri Eurooppaa.
Uudistukset ovat välttämättömiä muun muassa sen takia, että maahanmuuttajat saataisiin kotiutumaan mahdollisimman hyvin itse hankitun toimeentulon kautta, mutta myös sen takia, että rikoksia tehneet tai muuten laittomasti maassa olevat saataisiin karkotettua. Tällä hetkellä Suomessa arvioidaan olevan 3 000–6 000 niin sanottua paperitonta, jotka oleskelevat maassa ilman laillista oleskeluoikeutta.
Maahanmuuttopolitiikan oikeansuuntainen kiristäminen ei tarkoita sitä, etteikö Suomi tarvitsisi työperäistä maahanmuuttoa. Millaista, kuinka paljon ja millä ehdoilla, sitä saavat seuraavatkin hallitukset pohtia kuumeisesti.