Auerin veljen vaimo kertoi tiistaina käräjäoikeudessa päinvastaisen version perheen arjesta kuin lapset aikaisemmin.
9.12. 16:29 | Päivitetty 9.12. 16:45
STT
Anneli Auerin veljen vaimo kiisti tiistaina oikeudessa tiukasti, että hän tai hänen miehensä olisivat vaikuttaneet Auerin lasten kertomuksiin seksuaali- ja väkivaltarikoksista.
Auerin lapset sijoitettiin veljelle ja tämän vaimolle keväällä 2010 sen jälkeen, kun Auer oli vangittu epäiltynä miehensä ja lastensa isän murhasta. Sijaisvanhempien luona kolme nuorinta lasta alkoivat kertoa rajuja tarinoita isänsä henkirikoksesta sekä seksuaali- ja väkivaltarikoksista, joiden uhriksi lapset kertoivat itse joutuneensa.
Seksuaali- ja väkivaltarikoksia käsitellään nyt uudelleen Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa, koska Auerin lapset ovat aikuistuttuaan sanoneet, että heidän kertomuksensa olivat valetta ja syntyivät sijaisvanhempien painostuksen ja johdattelun tuloksena.
Syyttäjä kysyi sijaisäidiltä, pitikö paikkansa, että pariskunta oli tentannut lapsia, kunnes heidän oli pakko myöntää jotain tapahtuneen.
”No ei todellakaan olla. Ei olla yhtään tentattu eikä kyselty. Ne (kertomukset) on tulleet heiltä täysin spontaanisti”, nainen sanoi.
Syyttäjä kysyi myös, oliko sijaisäiti itse uskonut lasten kertomaa aikanaan.
”Olin sitä mieltä, että tämä on sellainen asia, että en pysty tätä mitenkään sulattamaan ja käsittelemään. Että sellaisen ihmisen, joka näitä ymmärtää, pitää arvioida ovatko ne totta vai ei. Ne olivat niin uskomattomia, niin käsittämättömiä”, tämä vastasi.
Sijaisäiti murtui koko päivän kestäneen kuulemisensa aikana useita kertoja kyyneliin. Hän kertoi, että he olivat menettäneet yhteyden kaikkiin neljään lapseen.
”Kukaan ei voi tietää, miten kamala se tilanne on, kun he ovat olleet meille niin läheisiä ja rakkaita ja se päättyy tällä tavalla, se päättyy kuin seinään. Se on minusta ollut niin ihmeellistä, kun suhteet olivat aina hyvät ja lämpimät, niin yhtäkkiä heillä on kauhea viha ja katkeruus meitä kohtaan.”
Peitteli kasvojaan
Sijaisäiti istui käräjäsalissa peitellen kasvojaan mustan hupparin hupun alle. Hän sanoi, että halusi miehensä kanssa tarjota lapsille mahdollisimman normaalin lapsuuden. Päätös ryhtyä sijaisvanhemmiksi ei kuitenkaan ollut lapsettomalle pariskunnalle helppo. Sijaisäiti kertoi kokeneensa, että Anneli Auer painosti ja syyllisti heitä ryhtymään tehtävään.
”Olimme hirveän huolissamme lapsista ja tiesimme, miten traumaattinen ja traaginen tapahtuma oli heille ollut. Epäilin omia kykyjäni, miten pystyn hoitamaan sen kaiken trauman ja mitä he ovat joutuneet kokemaan”, nainen sanoi ääni sortuen.
Lapset ovat oikeudenkäynnissä kertoneet sijaisvanhempien tiukoista säännöistä, rangaistuksista ja pelon ilmapiiristä sijaiskodissa. Heidän mukaansa sijaiskodissa piti mennä koulusta kotiin syömään neljäksi ja nukkumaan kuudelta. Talon alakertaan ei saanut mennä ilman lupaa, jääkaapilla ei saanut käydä ollenkaan ja rangaistuksena saattoi jäädä ilman ruokaa, lapset ovat kertoneet. Lasten mukaan myös yhteydet lähisukulaisiin katkesivat ja kaverisuhteet ohenivat, kunnes he olivat täysin eristyksissä sijaisvanhempien talossa.
Sijaisäidin mukaan lapsilla oli alussa kotiintuloaika kuudelta, mutta myöhemmin tarkkaa aikaa ei enää ollut.
”Alussa pienemmillä sisaruksilla oli nukkumaanmenoaika kahdeksalta ja isommilla yhdeksältä, mutta aika nopeasti siirryimme siihen, että kaikilla se oli kello yhdeksän –(sosiaaliviranomaisten) kanssa oli sovittu, että käynti uima-allasosastolle pidettiin turvallisuussyistä suljettuna, mutta muut tilat, joita ei ollut suljettu, olivat vapaasti lasten käytössä”, hän sanoi.
Lapsilla oli erilaisia harrastuksia, ja kaverit olivat aina tervetulleita, sijaisäiti kertoi. Hän sanoi myös nähneensä erityistä vaivaa sen eteen, että lapset oppisivat syömään mahdollisimman monipuolisesti.
”Että on täysipainoista ruokaa, kaikkea sopivassa suhteessa lautasmallin mukaan ja ravintoaineet kohdallaan. Panostimme siihen, että ruoka oli maukasta ja monipuolista.”
Sijaisäidin mukaan myös herkuttelu oli sallittua ja lapsilla oli kerran viikossa karkkipäivä. Joskus se kuitenkin saatettiin rangaistuksena perua, hän kertoi.
Hyvin erilainen
Auerin lasten mukaan sijaiskodissa piti mennä koulusta kotiin syömään neljäksi ja nukkumaan kuudelta. Talon alakertaan ei saanut mennä ilman lupaa, jääkaapilla ei saanut käydä ollenkaan ja rangaistuksena saattoi jäädä ilman ruokaa, lapset ovat kertoneet.
Lasten mukaan myös yhteydet lähisukulaisiin katkesivat ja kaverisuhteet ohenivat, kunnes he olivat täysin eristyksissä sijaisvanhempien talossa.
Sijaisäidin versio kodin arjesta oli hyvin erilainen. Hänen mukaansa lapsilla oli alussa kotiintuloaika kuudelta, mutta myöhemmin tarkkaa aikaa ei enää ollut.
”Alussa pienemmillä sisaruksilla oli nukkumaanmenoaika kahdeksalta ja isommilla yhdeksältä, mutta aika nopeasti siirryimme siihen, että kaikilla se oli kello yhdeksän — (sosiaaliviranomaisten) kanssa oli sovittu, että käynti uima-allasosastolle pidettiin turvallisuussyistä suljettuna, mutta muut tilat, joita ei ollut suljettu, olivat vapaasti lasten käytössä”, hän sanoi.
Sijaisäidin mukaan alkuun lapset saivat käyttää uima-allasta aikuisten valvonnassa, mutta se loppui, kun lapset alkoivat pissata altaaseen.
Lapsilla oli erilaisia harrastuksia, ja kaverit olivat aina tervetulleita heille, sijaisäiti kertoi. Hän sanoi myös nähneensä erityistä vaivaa sen eteen, että lapset oppisivat syömään mahdollisimman monipuolisesti.
Sijaisäidin mukaan myös herkuttelu oli sallittua ja lapsilla oli kerran viikossa karkkipäivä. Joskus se kuitenkin saatettiin rangaistuksena perua, hän kertoi.
Kiisti puheet
Auerin veljeä kuultiin oikeudessa viime viikolla. Ajoittain kiivaaksi käyneessä kuulemisessaan myös hän kiisti lasten puheet ankarasta kurista.
Auerin vanhin tytär asui sijaisvanhempien luona vain muutamia kuukausia ja muutti pois jo kesällä 2010 ollessaan 12-vuotias. Tytär kertoi aiemmin omassa kuulemisessaan, kuinka joutui sijaisvanhempien silmätikuksi.
”Jo silloin he sanoivat, että olen valehtelija, ja jos itkin, sanottiin, että vain teeskentelen. Kiusaaminen meni niin pahaksi, että uskalsin sanoa siitä sosiaalityöntekijälle ja pääsin sieltä pois”, tytär sanoi.
Sijaisäidin mukaan vanhimman tyttären käytös muuttui ”täysin erilaiseksi” sijaiskotiin muuttamisen jälkeen. Sijaisäiti sanoi, että hänen oli vaikea kuvailla muutosta, mutta kertoi tyttären esimerkiksi kiusanneen nuorempia sisaruksiaan kertomatta tarkemmin, miten.
”Sitten hän oli sanonut sisaruksilleen, että talo oli rakennettu intiaanien hautausmaan päälle, että täällä kummittelee. Ihan tällaista jotain ihmeellistä.”
Sijaisäidin mukaan vanhimman tyttären muutto oli ”kaikille helpotus”.
”Arki alkoi asettua aloilleen. Muut sisarukset pystyivät olemaan vapaasti kavereiden ja meidän kanssa, jutella rennosti ja olla tavallisia lapsia. Elämä sillä tavalla vapautui.”