Hyvinvointialueet|Tutkijoiden mielestä 6–11 aluetta voisi olla sopiva määrä. Väliraportti soten tilasta esittää useita toimia sote-uudistuksen kehittämiseksi.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Asiantuntijaryhmä arvioi, että Suomessa on liikaa hyvinvointialueita ja suosittelee määrän arvioimista uudelleen.
Tutkimusprofessori emeritus Markku Pekurinen sanoo, että sopiva määrä voisi olla 6–11 aluetta nykyisen 21 alueen ja Helsingin sijaan.
Pääministeri Petteri Orpo antaa helmikuussa eduskunnalle ilmoituksen sosiaali- ja terveydenhuollosta ja linjaa raportin pohjalta jatkotoimia.
Raportti suosittelee myös sairaala- ja päivystysverkon tiivistämisen arviointia.
Hyvinvointialueiden nykyistä määrää pitää arvioida uudestaan, koska suuremmat ja taloudellisesti vakaammat alueet voisivat paremmin kantaa vastuunsa. Näin sanoo keskiviikkona ilmestynyt väliarviointi hyvinvointialueuudistuksesta.
Väliarviointiin on ladattu kovat odotukset, sillä pääministeri Petteri Orpo (kok) on viitannut siihen useaan otteeseen opposition kovistellessa hallitusta.
Orpo on luvannut antaa helmikuussa eduskunnalle pääministerin ilmoituksen sosiaali- ja terveydenhuollosta ja linjata raportin pohjalta, mitä jatkoaskelia sotessa tarvitaan. Oppositio on toivonut parlamentaarista eli kaikkien puolueiden yhteistyötä sotessa. Sitäkin raportti ehdottaa.
Väliarvioinnissa korostetaan, että nykyinen määrä eli 21 aluetta ja Helsinki ovat aikoinaan tehty poliittinen kompromissi, jotta uudistus ylipäätään saatiin tehtyä.
Väliarviointiin osallistunut tutkimusprofessori emeritus Markku Pekurinen arvioi kansainvälisten esimerkkien osoittavan, että sopiva väestöpohja sote-alueelle olisi 500 000–900 000 asukasta. Sen mukaan Suomessa sopiva määrä voisi olla 6–11 aluetta.
Väliarviointiin osallistunut professori Arto Haveri Tampereen yliopistosta sanoo, että kolme aluetta on nyt niin sanotussa arviointimenettelyssä eli valtion tiukemmassa ohjauksessa. Lopputuloksena voi Haverin mukaan hyvin olla se, että alueita yhdistetään, mikä johtaa sattumanvaraiseen kehitykseen.
Tutkijat toivoisivat ennemmin kokonaisharkintaa kuin alueiden yhdistymistä evoluution kautta.
Väliarvioinnissa on muutakin poliittisesti kiihdyttävää kuin alueiden määrä: asiantuntijaryhmä suosittelee muun muassa arvioimaan sairaala- ja päivystysverkon tiivistämistä ja tuomaan arvio pöytään kevään 2027 hallitusneuvotteluissa.
Alueet ja niitä edustavat poliitikot pitävät yleensä viimeiseen asti kiinni omista sairaaloistaan ja niiden tarjoamasta erikoissairaanhoidosta. Samalla on selvää, että nykyisellä Suomen väestökehityksellä joka alueella ei voi pidemmän päälle ylläpitää täyden palvelun sairaalaa.
Alueiden rahoitukseen on jäänyt vinoumia, jotka pitäisi nyt korjata nopeasti, arvioinnissa sanotaan. Myös diagnoosien yhdenmukaisiin kirjauskäytäntöihin on kiinnitettävä huomiota.
Yksittäisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saatavuudessa ja uudistamisessa on raportin mukaan merkittäviä eroja hyvinvointialueiden välillä. Yleisesti ottaen saatavuus on kuitenkin pysynyt uudistusta edeltävällä tasolla.
Kyseessä on sosiaali- ja terveysministeriön, valtiovarainministeriön ja sisäministeriön yhteinen raportti, jonka sosiaali- ja terveysministeriön määräaikainen alivaltiosihteeri Marina Erhola teetti viime töikseen. Erhola on ollut ministeriössä vuoden 2025 ajan ja palaa tämän jälkeen Pirkanmaan hyvinvointialueen johtoon.
Erholan raportin väliarvioinnin on tehnyt joukko tutkijoita eri tutkimuslaitoksista ja korkeakouluista. He ovat selvittäneet, miten uudistuksen toimeenpanossa on onnistuttu hyvinvointialueiden ensimmäisinä toimintavuosina ja millaiset ovat edellytykset saavuttaa uudistuksen tavoitteet pitkällä aikavälillä.
Erholalta ilmestyi jo toukokuussa 2025 kehittämisehdotuksia, joita varten hän oli haastatellut noin 90 toimijaa hyvinvointialueilta ja saanut heiltä kuutisensataa havaintoa ongelmista.
Päällimmäinen johtopäätös tuolloin oli, että uudistuksen tavoiteltu eteneminen ja talouden reunaehdot ovat paikoin ristiriidassa, ja alueelliset erot ovat suuria. Erhola piti riskinä sitä, että alueita ohjaavat kolme ministeriötä tekevät liian vähän yhteistyötä eivätkä huomioi riittävästi hyvinvointialueiden näkökulmaa.