Menneisyyden suomalaisten tekemät kalliomaalaukset ovat kiehtoneet ja askarruttaneet vuosisatoja. Tutkija uskoo niiden toimineen viestinä turvallisista reiteistä.
Suomen kalliomaalaukset on tehty noin 3 500–7 000 vuotta sitten pystysuoriin kalliojyrkänteisiin, usein vesistöjen lähelle. Maalauksia on sijoitettu niin, että ne toimivat opasteina vesillä liikkuville, havaitsi väitöskirjatutkija.
Muinaisia rantaviivoja ja vesireittejä mallintamalla voidaan nähdä, miten ihmiset ovat tuhansia vuosia sitten liikkuneet Järvi-Suomen vesistöissä. Yliopisto-opettaja Karen Niskanen havaitsi Oulun yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassaan, että veneaiheiset kalliomaalaukset osoittivat turvalliset kulkureitit muuttuvissa vesistöissä ja kertoivat vesireittien varrella sijaitsevista merkittävistä paikoista.
Kalliomaalaukset kertoivat turvallisista reiteistä
Nykyisiä karttoja katsomalla on vaikea nähdä mennyttä, mutta menneisyyden tutkimukseen löydettiin väitöstutkimusta varten täysin uusi maankohoamisen mallintamisen menetelmä. Sen avulla voidaan havainnollistaa karttakuvana, miltä jääkauden jälkeinen maisema on näyttänyt maankohoamisen eri vaiheissa.
Karen Niskanen yhdisti tutkimuksessaan veneitä esittävät kalliomaalaukset ja havaitsi, että ne sijoittuvat kahden merkittävän kalliomaalauspaikan Saraakallion ja Astuvansalmen välille, joiden välillä turvalliset reitit tutkimuksen mukaan kulkivat.
Laukaan Saraakalliossa on nähtävissä myös kaksoisvenekuva.
© Petri Kaipainen / Otavamedia
“Luomistamme kartoista voidaan havaita, miten turvalliset reitit ovat katkenneet tai muuttuneet vaarallisiksi, kun maa on kohonnut ja maisema muuttunut. Ihmisten on täytynyt siirtyä käyttämään uusia reittejä. Uskon, että kalliotaidetta on sijoitettu reiteille, joita pitkin on ollut turvallista kulkea”, Niskanen kuvailee yliopiston tiedotteessa.
Kalliomaalaukset kertovat omaa tarinaansa siitä, millainen ihmisen suhde luontoon on ollut aikojen saatossa.
“Emme ole tienneet kauheasti siitä, mitä ihmiset ovat ajatelleet ympäristöstään. Tutkimukseni perusteella voidaan nähdä, miten ihmiset ovat sopeutuneet muuttuvaan luontoon ja esimerkiksi muuttaneet tapaansa liikkua vesistöissä reittien muuttuessa”, Karen Niskanen sanoo.