Vellikello helisee vaatimattomasti Torkkelinpuistikossa. Se on kutsu: nyt luetaan.
Kuuluu tuuli, linnut, lapset, koirat. Satunnainen hälytysajoneuvo Helsinginkadulla.
Valo kuplii aukeamilla. Luen upean lauseen Kaisa Vahteriston kirjasta Nieltyjä esineitä.
Olen tullut hiljaiseen kirjakerhoon, jonka tapaaminen on osa Runokuu-kirjallisuusfestivaalin ohjelmaa.