Suomen Tietotoimisto (STT) joutui kriisiin, kun Sanoma ilmoitti, että se on luopumassa STT:n ja Lehtikuvan käytöstä. Ratkaisu oli yllättävä, sillä Sanoma on STT:n pääomistaja 75 prosentin omistusosuudella. Jo aiemmin Sanoma oli ilmoittanut, että STT:n kannattavien osien eli viestipalveluiden ja sitatointipalvelu Retrieverin tuotoilla ei voi enää vuonna 2026 kattaa uutistoiminnan tappioita.
STT:n uutistoiminta on ollut 1,0–1,5 miljoonaa euroa tappiollista. Uutistoimistoja pönkitetään maailmalla yleisesti muilla palveluilla.
Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien, Aamulehden ja Satakunnan Kansan lähtö asiakaskunnasta leikkaa STT:n tuloja kolmella miljoonalla eurolla. Niinpä STT on kuolemanlaaksossa. Sitä yritetään vielä kammeta elävien kirjoihin, sillä Sanoma hyväksyi vielä ensi vuoden ajan tappioiden täyttämisen muilla tuotoilla.
STT käy muutosneuvotteluja. Uutistoimitus on supistumassa 68 henkilöstä ehkä 45 henkilöön. Ensi vuosi on hengähdystauko. STT:n pidempää näkymää voidaan selvitellä. Kansallisen uutistoimiston olemassaolo vaatisi valtion asiakkuutta tai tukea.
STT:n tilanne kuvaa media-alaa. Digimurros uuvuttaa ja niittää medioita. Lopettaneiden lista on pitkä: Taloussanomat, City-lehti, Suosikki, Pohjolan Sanomat, Pohjalainen, Länsi-Suomi… Pienistä paikallislehdistä puhumattakaan. Moni omistaja on menettänyt uskonsa alaan. He ovat myyneet lehtensä.
Nyt media-ala keskittyy vauhdilla Pohjoismaissa ja Euroopassa.
Suomalaisomistuksessa on jäljellä viisi suurehkoa uutismediayhtiötä: Sanoma, Alma, Keskisuomalainen, Kaleva Media ja Turun Sanomat.
MTV siirtyi juuri Telialta norjalaiselle Schibstedtille. MTV on ollut kiertopalkinto. Sen omisti aikanaan ruotsalainen Bonnier, joka nyt omistaa ruotsinkielisen lehdistön Hufvudstadsbladet etunenässä.
Sanoma, Keskisuomalainen ja Kaleva ovat kasvaneet. Omistuksen keskittyminen on pelastanut paikallislehtiä ja sanomalehtiä nuutumiselta tai katoamiselta. Kasvu on tuonut volyymietuja digitalisaatiossa, tekniikassa, taustatoiminnoissa ja sisällössä.
Edessä voi olla kotimaisten mediayhtiöiden yhdistymisiä. Toisaalta Euroopassa on menossa rajoja ylittäviä kauppoja. Ruotsin, Norjan ja Tanskan media-ala on jo pitkälle keskittynyt ja yhdistynyt.
Schibstedtin ja Bonnierin tulo Suomeen kertoo siitä, että pohjoismaiset mediayhtiöt kilpailevat jo Suomesta. Suomalaiset mediayhtiöt ovat ehkä taloudellisesti liian heikkoja Pohjoismaiden valtaukseen. Muissa Pohjoismaissa mediatoimialaa on tuettu ja luotu olosuhteita kaupallisen median kehitykselle. Norjassa Keskisuomalaisen kaltainen yritys saa kaksinumeroisen miljoonaluvun vuositukea. Suomi tukee sen sijaan Googlen ja jättien datakeskuksia.
Ei olisi suuri yllätys, jos Sanoma myisi uutismediansa ja keskittyisi oppikirjoihin. Tai Alma myisi omansa ja keskittyisi digikauppapaikkoihin. Keskisuomalainen tai Kaleva voivat tulla ulkomailta ostetuiksi.
Pohjoismaisen media-alan keskittyminen voi nostaa kotimaisten mediayhtiöiden arvoa. Esimerkiksi tanskalaisen Berlinsken kauppa tehtiin vuosi sitten 2–3 -kertaisella arvostustasolla vaikkapa Keskisuomalaisen pörssikurssiin verrattuna.
Ensi vuosikymmenellä Suomessa ei ole välttämättä paljoakaan kotimaisesti omistettua uutismediaa. Se olisi sääli myös siksi, että mediamurroksen jälkeen ala voi olla taas huipputuottava. STT on nyt ongelmien näkyvä huippu mutta lopulta kyse on koko suomalaisen media-alan selviytymisestä.
Kirjoittaja on päätoimittaja.