Ylen musiikkitoimittajat kertovat, mikä tänä vuonna julkaistuista levyistä on heidän suosikkinsa. Valinnan tekivät Ella Ossi, Pekka Laine, Katri Norrlin, Tuuli Saksala, Anne Lainto, Markus Virtanen, Raine Laaksonen, Susanna Vainiola, Sonny Kylä-Liuhala ja Laura Korhonen.

Ella Ossi: emma & matilda – Jos mä oisin rehellinenMustaan takkiin pukeutunut nainen seisoo käsi lanteellaan. Oikealla levynkansi, jonka epätarkassa kuvassa on kaksi naista katsovat kameraan.

Avaa kuvien katselu

Musiikkitoimittaja Ella Ossi ja emma & matilda -duon albumi Jos mä oisin rehellinen. Kuva: Nelli Kenttä / Yle

”Jos mä oisin rehellinen lausuu ääneen suurimmat pelot, herkimmät salaisuudet ja kipeimmät kokemukset. Emman ja Matildan taidokkaat sanoitukset ja harmoniassa soivat äänet kutsuvat pysähtymään.

Tuotanto on Atso Soivion käsissä muotoutunut suuremmaksi ja vavisuttavammaksi kuin ikinä aiemmin, mutta samalla on onnistuttu säilyttämään duolle ominainen herkkyys. Levy tulee lähelle, ottaa kädestä ja lohduttaa. Se myös sinetöi Emman ja Matildan läpimurron kotimaisen popin kärkeen.” – Ella Ossi

Pekka Laine: Lauri Kallio – Cats, Turtles and Other CreaturesVasemmalla värikäs levynkansi, jossa olento kohottaa käsiään taustaa vasten. Oikealla mies selaa vinyylilevyjä keskellä levyjä ja julisteita.

Avaa kuvien katselu

Lauri Kallion albumi Cats, Turtles and Other Creatures ja musiikkitoimittaja Pekka Laine. Kuva: Jussi Nahkuri / Yle

”Kitaristi-säveltäjä-tuottaja Lauri Kallion instrumentaalialbumi pelaa näennäisillä paradokseilla. Samassa paketissa voi tarjoilla leikkimieltä ja syvää tunnetta, ja tuotannollinen kotipolttoisuus ja taituruus ovatkin saman asian eri puolia.

Kallio punoo ystävineen kasaan hurmaavan mielikuvitusmatkan, jossa kuulee kaikuja 1960–70-luvun hörhöjatsista, meditaatiopsykedeliasta ja elokuvamusiikista. Rakeisten rumpuosuuksien päälle sommiteltu sointikudos sielukkaine kitaroineen ja kosmisine harpun helähdyksineen on balsamia stressaantuneelle mielelle.” – Pekka Laine

Katri Norrlin: Rosalía – LUXVasemmalla levynkansi, jossa nainen on pukeutunut valkoiseen asuun ja päähuiviin. Oikealla nahkaliiviin, kauluspaitaan ja solmioon pukeutunut nainen.

Avaa kuvien katselu

Rosalían albumi Lux ja musiikkitoimittaja Katri Norrlin. Kuva: Nelli Kenttä / Yle

”Rosalían neljäs albumi LUX on pysäyttävä ja monumentaalinen kokonaisuus, jolla espanjalaisartisti määrittelee popmusiikin uudelleen. Levyä edeltänyt single Berghain lupaili jo paljon: poppia oopperan ja sinfoniaorkesterin siivittämänä.

Rosalía tekee musiikkia kuin tarkkaa tutkimustyötä ja ammentaa hengellisyydestä ja uskonnollisesta kuvastosta, kuten naispyhimyksistä. Pyhältä kokemukselta albumi myös tuntuu. LUX ei ole taustamusiikkia vaan vaatii ja ansaitsee keskittymistä. Jos joku albumi jää tältä vuodelta musiikin historiaan, se on LUX.” – Katri Norrlin

Tuuli Saksala: Pekko Käppi & K:H:H:L – Oli kerran ryytimaassaVasemmalla nainen liilassa puserossa violettia taustaa vasten. Oikealla levynkansi, jossa susimaiset olennot leijuvat värikkäässä maisemassa.

Avaa kuvien katselu

Musiikkitoimittaja Tuuli Saksala ja Pekko Käppi & K:H:H:L -yhtyeen albumi Oli kerran ryytimaassa. Kuva: Jukka Lintinen / Yle

”Pekko Käppi & K:H:H:L:n Oli kerran ryytimaassa vyöryttää kuulijan eteen karmeankauniita tarinoita ja vimmaista soittoa. Albumi on hauska, raju ja sydämeenkäypä kokonaisuus, joka vie kuulijan ihmiskunnan alkulähteille. Siellä maagiset rituaalit siirtyvät sukupolvelta toiselle, kohti tuntematonta tulevaisuutta.

Musiikillisesti rikas ja moniulotteinen albumi kuljettaa kuulijaa eri aikakausien, tyylien ja tunnelmien halki. Sen sanoma on inhimillinen: ihmiset ovat aina olleet alttiita epäluulolle, taikauskolle ja vieraan pelolle. Tällaisia me nyt vain olemme.” – Tuuli Saksala

Anne Lainto: Turnstile – Never EnoughNainen denim-takissa seisoo vaaleansinistä taustaa vasten. Kuvan oikealla puolella levynkansi, jossa kaksoissateenkaari näkyy sinisellä taivaalla.

Avaa kuvien katselu

Musiikkitoimittaja Anne Lainto ja Turnstile-yhtyeen albumi Never Enough. Kuva: Nelli Kenttä / Yle

”Turnstile on yksi aikamme vangitsevimmista livebändeistä, ja Never Enough toimii vastustamattomana kutsuna suoraan pittiin. Levyllä yhdistyvät hardcoren perinteet, pop, psykedelia, funk ja alternative, ja tuotannossa on panostettu siihen, että jokainen soitin pääsee oikeuksiinsa. Biisien rakenteet sekä albumin kokonaiskaari pitävät kuulijan otteessaan.

Yllätyksellisyys, ennakkoluulottomuus ja monipuolisuus ovat albumin suurimpia vahvuuksia, eikä siihen kyllästy useammankaan kuuntelukerran jälkeen.” – Anne Lainto

Markus Virtanen: Tea Polso – FolkcembaloVasemmalla on mies sinisessä kauluspaidassa ja oikealla mosaiikkimainen levynkansi, jossa näkyy cembaloa soittava nainen ja historiallista sisustusta.

Avaa kuvien katselu

Musiikkitoimittaja Markus Virtanen ja Tea Polson albumi Folkcembalo. Kuva: Jukka Lintinen / Yle

”Hyvä albumi on sellainen, että se vie kuulijan todella jonnekin. Se avaa ovia ja ikkunoita, rakentaa siltoja ja saa aivosolut kytkeytymään uudella tavalla. Kaikkea tätä tarjoaa cembalisti Tea Polson levy Folkcembalo. Siinä pohjalainen ja ruotsalainen pelimannimusiikki kohtaavat myöhäisrenessanssin klaveerimusiikin.

Ja kuinka sujuvasti se tapahtuukaan! Lappfjärdin polskan kaltaiset kansansävelmät vaihtuvat Tea Polson sovituksina suvereenisti lennossa Frescobaldiin ja Dowlandiin.” – Markus Virtanen

Raine Laaksonen: Oneohtrix Point Never – TranquilizerVasemmalla mies mustassa paidassa katsoo kameraan. Oikealla levynkansi, jossa on sinistä ja vihreää taustaa sekä valkoisia abstrakteja elementtejä.

Avaa kuvien katselu

Musiikkitoimittaja Raine Laaksonen ja Oneohtrix Point Never -artistin albumi Tranquilizer. Kuva: Nelli Kenttä / Yle

”Kokeellista elektroa jo yksitoista albumillista tuottanut Oneohtrix Point Never on parsinut Tranquilizer-levynsä kasaan verkkokirjasto Internet Archivesista napatuista vanhoista sample-kokoelmista. Albumin jatkuvasti muuntautuvat ambient-äänimaisemat tuntuvat matkalta vieraalle planeetalle, jossa on alati aistittavissa jotakin nostalgisen tuttua, lämmintä ja kaihoisaa.

Harva albumi on kuluvana vuonna vienyt kuulijansa vastaavalle tutkimusmatkalle johonkin olemassaolemattomaan tilaan, ja se matka kannattaa tehdä kuulokkeet päässä.” – Raine Laaksonen

Susanna Vainiola: Ullalintulampi – KannattelenVasemmalla puolella levynkansi, jossa näkyy kukallista kangasta. Oikealla nainen mustassa paidassa punaista taustaa vasten.

Avaa kuvien katselu

Ullalintulammen albumi Kannattelen ja musiikkitoimittaja Susanna Vainiola. Kuva: Johanna Kannasmaa / Yle

”Ullalintulammen albumi Kannattelen on samaistuttavaa ainaista aikomista ja hiljaista kapinaa. Sen minäkertojasta piirtyy sarjakuvamainen olento, rakastettava outolainen, joka Ulla Lintulammen kirjoittamissa kappaleissa nyhertää kynsisaksilla otsatukkaa ja kuulostelee rapinaa ja kaukaisia kaikuja homeen haistessa nurkissa.

Vaikka olento on linnoittaunut pesäänsä, albumi soi kaikkea muuta kuin tunkkaisena. Rikkaassa ja polveilevassa äänimaisemassa kuuluu kaikki se mitä vois, jos vaan uskaltais. Ja siinähän se jo on: teos, joka on itsessään uskallus ja kurotus kohti toista samanmoista.” – Susanna Vainiola

Sonny Kylä-Liuhala: Havukruunu – TavastlandVasemmalla levynkansi, jossa on tummanpuhuva tausta keskellä valkoinen pöllö. Oikealla mies mustassa bändihupparissa.

Avaa kuvien katselu

Havukruunu-yhtyeen albumi Tavastland ja musiikkitoimittaja Sonny Kylä-Liuhala. Kuva: Nelli Kenttä / Yle

”Havukruunun neljäs pitkäsoitto Tavastland yksi vuoden eheimmistä ja pitovoimaisimmista levyistä. Levy ammentaa hämäläisten hurmeisesta kapinasta kirkkoa vastaan 1230-luvulla, ja sitä kuunnellessa ei kaivella kännykkää taskusta.

Kylmän skandimetallinsa kuunnelleet löytävät varmasti levyltä omat Bathory- ja Immortal- hetkensä, mutta kuuntelukokemus on niin raikas ja rakkaudella tehty, että hetkittäin tuntuu kuin kohtaisi raskaan musiikin ensimmäistä kertaa. Jos kuuntelet tänä vuonna yhden extreme metal -levyn, kuuntele Tavastland.” – Sonny Kylä-Liuhala

Laura Korhonen: Mikko Pettinen Why Not – Patient PatientVasemmalla levynkansi, jossa on abstrakteja hahmoja soittamassa eri soittimia. Oikealla on mustaan puseroon pukeutunut nainen.

Avaa kuvien katselu

Mikko Pettinen Why Not -yhtyeen albumi Patient Patient ja musiikkitoimittaja Laura Korhonen. Kuva: Laura Mainiemi / Yle

”Muusikolle elintärkeä väline, kuulo, on Mikko Pettinen Why Not -yhtyeen Patient Patient -albumin ytimessä. Trumpetisti Mikko Pettisen henkilökohtainen matka muovautuu ääniksi ja tunnelmiksi, ja kuulija tuodaan maailmaan, jossa sirinät, tikitykset ja kliseiset tsemppiviestit ovat arkipäivää.

Harvinaisen sairauden tuoma epävarmuus ja pelko limittyvät toivon kanssa. Levy ei melankolisista sävyistään huolimatta jää potilaskertomukseksi, vaan siitä kasvaa korviahivelevän monitasoinen, neljän muusikon energialla luotu vahva kokonaisuus.” – Laura Korhonen

Mikä levy on sinusta vuoden 2025 paras ja miksi?