Autoliikkeiden asiakkaat ovat usein pettyneet niin sanotun lisäturvan kattavuuteen.
Mitä autolle hankittu lisäturva ja kattaa ja mitä ei? Tätä perusasiaa pyöriteltiin taas kerran tapauksessa, jossa käytetty auto oli vikaantunut melko pian kaupanteon jälkeen.
Kysymykseen ei voi antaa yleispätevää vastausta, koska eri liikkeiden tarjoamat lisäturvat ovat keskenään erilaisia – ihan nimeä ja niin sanottua pikkuprinttiä myöten.
Myös kuluttajariitalautakunta on käsitellyt toisiaan muistuttavia lisäturvatapauksia eri tavoin. Siitä tarkemmin tämän jutun lopussa.
Asiakas, jota kutsutaan tässä jutussa Nikoksi, oli ostanut kahdeksan vuotta vanhan Peugeot 308 -henkilöauton autoliikkeestä 12 000 eurolla. Kauppasummaan sisältyi 590 euron hintainen lisäturva vuoden tai 20 000 kilometrin ajalle.
Auton matkamittarin lukema oli kaupantekohetkellä 89 000 kilometriä. Kun autoon tuli vika vajaan puolen vuoden kuluttua, mittariin oli kertynyt 16 000 kilometriä lisää. Aikarajan puolesta lisäturva olisi voimassa, samoin kilometrimäärän.
Kaksi korjaamoa
Niko pääsi vian jäljille useiden vikavalojen syttymisen kautta. Valot viittasivat ongelmaan Adblue-laitteistossa, ja ohjeen mukaan auto piti viedä pian korjaamolle.
Ensin Niko vei autonsa yksityiseen autohuoltoon, jonka mukaan kyse olisi isommasta remontista. Huoltoliike arvioi, että korjaus saattaisi maksaa 480–580 euroa.
Seuraavaksi Niko toimitti auton myyjäliikkeen korjaamolle. Keskustelun perusteella hän ymmärsi, että korjaus kuuluisi lisäturvaan.
Neljä päivää myöhemmin korjaamo ilmoitti korjauksen kustannusarvion olevan noin 800 euroa. Tuolloin Niko totesi jälleen, että autolla oli myyjäliikkeen lisäturva.
Vasta osien tilaamisen ja työn aloittamisen jälkeen hänelle kerrottiin, että lisäturva ei korvaa korjauskuluja.
Kaiken kukkuraksi hän joutui – omasta mielestään perusteetta – maksamaan 150 euroa (49,90 euroa vikakoodeista ja 92,20 euroa korjaustyöstä), kun hän yritti purkaa lisäturvasta tehdyn sopimuksen.
Koeajolla kuvattu Peugeot 308 on samalta vuodelta kuin Nikon ostama. JUSSI TURTIAINEN/KL
Kuluttajariitalautakuntaan
Yhteistyö autoliikkeen kanssa oli mennyt umpisolmuun, jonka avaamiseen tarvittiin Nikon mielestä ulkopuolista asiantuntijatahoa. Hän vei asian kuluttajariitalautakuntaan.
Niko kertoi lautakunnalle vaativansa myyjäliikkeeltä hyvitystä korjauskuluista. Vaatimus perustui Peugeotissa ilmenneeseen NOx-järjestelmän korjaustarpeeseen.
Hän kertoi toimittaneensa itse tiedot vikakoodeista korjaamolle ja todenneensa, että NOx-anturi oli rikki. Kyseinen anturi mittaa typen oksidien pitoisuutta moottorin pakokaasuissa ja on tärkeä osa auton päästöjenhallintaa.
Niko toi senkin ilmi, ettei ollut saanut asianmukaisesti tietoa korjauksen sisältymisestä lisäturvaan. Hänen mielestä sen tulisi siihen sisältyä. Lisäksi hän toi esiin vaikeuksia yhteydenpidossa myyjään.
Ratkaisupyyntönsä liitteeksi Niko laittoi listan vikakoodeista, asiaan liittyviä viestejä, myyjäliikkeen käteiskuitin määrältään 150 euroa sekä lisäturvasopimuksen.
Safe-nimisen lisäturvasopimuksen omavastuu oli sattumoisin juuri 150 euroa, jonka myyjäliikkeen korjaamo oli häneltä veloittanut. Vikakohtainen korvauskatto oli sopimuksen mukaan 2 500 euroa ja korvauskatto kaikkiaan 5 000 euroa.
”Ei voinut olla”
Myyjäliike kiisti Niko vaatimuksen ja perusteli näkemystään auton iällä ja kilometrimäärällä.
– Vika ei kuulu lisäturvan piiriin ja se johtui normaalista kulumisesta yhdeksän vuotta vanhassa autossa. Autolla oli ajettu luovutuksen jälkeen 16 000 km, eikä vika voinut olla piilevänä luovutuksen aikaan, vastauksessa sanotaan.
Korjaamolla oli selitys myös 150 euron laskuun, joka oli syntynyt vianetsinnästä ja korjauksesta.
– Korjaamo joutuu tekemään itse vikadiagnoosin eikä voi luottaa muiden tekemään selvitykseen.
Lautakunta vilkaisi ensi töikseen osapuolten välistä lisäturvasopimusta, josta ei löytynyt mainintaa NOx-järjestelmän korvattavuudesta.
Autoliikkeen ja asiakkaan väliset sopimukset, lisäturvat ja muut vastaavat, eivät kuitenkaan saa olla ristiriidassa kuluttajansuojalain kanssa.
Jos siis autossa on lain mukaan myyjän vastuulle kuuluva vika eli virhe, myyjän on osallistuttava sen korjaamisesta syntyviin kustannuksiin – joko täysimääräisesti tai osittain.
Autoliike viittasi Peugeot 308:n ikään ja ajomäärään. Kuvituskuva. JUSSI TURTIAINEN/KL
Taustoitusta
Nyt lautakunnan pohdinta siirtyikin tähän olennaiseen määrittelyyn: Onko Nikon autossa ollut kaupantekohetkellä kuluttajansuojalain tarkoittama virhe?
Autoliike ehti jo kertoa omana kantanaan, ettei vika ole voinut olla autossa edes piilevänä luovutuksen aikaan.
Lautakunta kertasi tapansa mukaan käytetyn auton kaupassa huomioon otettavia reunaehtoja, joista yksi olennaisimmista liittyy myyjän vastuuseen.
– Myyjä ei vastaa vioista, jotka johtuvat ajoneuvon normaalista kulumisesta, lautakunta muistutti taas kerran.
Sekin käytiin läpi, että käytetyn auton ostajan on varauduttava mahdollisiin korjauskuluihin ehkä piankin kaupanteon jälkeen. Korjauskustannukset eivät kuitenkaan saa muodostua kohtuuttoman korkeiksi ajoneuvon ikä, kauppahinta ja sillä ajetut kilometrit huomioon ottaen.
Näiden taustoitusten ja saamiensa selvitysten jälkeen lautakunta totesi, että ”kyse on ilmeisesti NOx-anturien viasta”. Jo tämä toteamus vaikutti hieman hupaisalta kaiken selvittelyn jälkeen.
Sitten lautakunta pureutui myyjäliikkeen korjaamon 150 euron laskuun ja pyöritteli sitä monenlaisin sanankääntein. Lopputulos näyttää olleen niin sanotusti plus-miinus-nolla.
– Lautakunnalle esitetyn korjauslaskun määrä 150 euroa on sama kuin lisäturvan omavastuu, jolloin lisäturvan soveltumista tähän korjaukseen ei tarvitse erikseen arvioida.
Tällä virkkeellä lautakunta näyttää sanoutuneen irti siitä määrittelystä, jolla ratkaistaisiin myyjäliikkeen vastuu autossa ilmenneestä viasta. Aivan näin epämääräiseksi ratkaisu ei onneksi jäänyt. Tuohan olisi ollut suorastaan saivartelua.
”Normaalia kulumaa”
Lautakunnan mukaan Nikon tekemässä ratkaisupyynnössä mainitut ”korjauskulut ja korjaustarve eivät ole epätavallisen suuret ja odottamattomat tämän ajoneuvon kohdalla”.
Korjaustarpeen syynä on lautakunnan mukaan ilmeisesti ollut auton käytöstä aiheutunut tavanomainen kuluminen, eikä ostaja voi saada hyvitystä myyjäliikkeeltä auton normaaleista huolloista ja normaalin kulumisen aiheuttamista vioista.
Lautakunta ei siis suosittanut asiassa minkäänlaista hyvitystä.
Nikon Peugeot-tapausta käsiteltiin eri tavoin kuin aiemmin lautakunnassa käynyttä Mersu-tapausta. ILPO MATTILA
Tässä tapauksessa lautakunta keskittyi yllättävän tarmokkaasti korjaamon 150 euron laskuun, vaikka se liittyi pääasiassa vain vikadiagnoosiin. Se tosin oli ainoa kuitilta löytynyt korjauskulu.
Nikolle oli koitumassa varsinaisista korjauksista jopa 800 euron kustannukset. Niihin lautakunta ei ottanut yksityiskohtaisesti kantaa vaan totesi vain vian syntyneen auton tavanomaisen kulumisen tuloksena.
Aiempi tapaus
Olisiko ratkaisu perusteluineen ollut toisenlainen, jos vika olisikin jo korjattu ja Niko olisi pystynyt esittämään siitä koituneen laskun?
Iltalehti nimittäin kirjoitti keväällä 2023 tätä muistuttaneesta tapauksesta, jossa myös riideltiin lisäturvasta ja Adblue-järjestelmästä.
Tuolloin lautalunta ei edes ryhtynyt pohtimaan sitä, oliko kyse normaalista kulumisesta. Sitä vastoin lautakunta otti tarkasteluun autoliikkeen myymän lisäturvan ehdot ja johdonmukaisuuden.
Ei Adblue-järjestelmää mainittu senkään autoliikkeen lisäturvan ehdoissa, mutta lautakunta katsoi asiaa laajemmin.
Ehdoissa mainittiin pakokaasujärjestelmä, johon lautakunta katsoi Adblue-järjestelmän sisältyvän. Lisäksi asiakkaalla oli 997 euron kuitti jo tehdystä korjauksesta.
Tuossa tapauksessa asiakas oli lautakunnan mukaan oikeutettu 700 euron hyvitykseen. Nyt Niko jäi nuolemaan näppejään.
Tapauksissa on kylläkin se merkittävä ero, että aiemmassa tapauksessa vikaantunut Mercedes-Benz-merkkinen auto oli uudempi ja kalliimpi kuin Nikon ostama Peugeot 308.
Myös lautakunnan lähestymistavassa on huomattavissa eroa näissä ratkaisuissa. Aiemmassa tapauksessa olennaisimmaksi seikaksi nousi lautakunnan mielestä epäselvä sopimusehto, jota sitten tulkittiin asiakkaan eduksi.
Nikon tapauksessa sopimusehtoihin ei juurikaan uppouduttu, vaan vian katsottiin johtuneen auton normaalista kulumisesta.