Anni Arkko
Maailmancup ei todellakaan kuulu kaikille, kirjoittaa Anni Arkko.
Eilen klo 19:41 (päivitetty eilen klo 19:59)
Sami Jauhojärvi sen sanoi: Fis teki huonon ratkaisun päästäessään kaikki halukkaat maailmancupiin. PASI LIESIMAA
Tänä talvena hiihtoa katsoessa on tuskastuttanut kerran jos toisenkin. Tv-kuvissa on vilissyt hiihtäjiä, jotka eivät osaa hiihtää tai laskea alamäkiä. Siis mitä hiihtokoulua televisiosta lähetetään?
Kyse ei ole hippokisoista, vaan maailmancupista. Siis maastohiihdon korkeimmasta kilpailusarjasta.
Sitä ei äkkiseltään uskoisi.
Kansainvälinen hiihtoliitto Fis hölläsi täksi kaudeksi sääntöjään ja päästi entistä heikkotasoisemmat hiihtäjät maailmancupiin keräämään Fis-pisteitä. Tarkoituksena on, että esimerkiksi Filippiinien tai Trinidad ja Tobagon hiihtäjäkin voisi päästä olympialaisiin.
Ajatus on kaunis, mutta toteutus kamala.
– On ollut Fisiltä täysin munaton päätös päästää nämä tänne, olympiavoittaja Sami Jauhojärvi latasi Viaplayn lähetyksessä sunnuntaina.
Rukan maailmancup-latu on vaativa. Pasi Liesimaa
Jauhojärven kanssa on helppo olla samaa mieltä.
Kyse ei ole siitä, mistä joku on kotoisin. Tasoerot ovat niin valtavat, että tilanne on Fisille kiusallinen. Heikkotasoiset hiihtäjät ovat maailmancupissa vaaraksi sekä itselleen että muille.
Esimerkkejä löytyy monia, vaikka kautta on menty vasta kolme viikonloppua.
Rukalla yksi noviisi kaatui alamäessä suoraan Ruotsin Gustaf Berglundin eteen. Berglund oli myös todistamassa, kun kilpaveli joutui hyppäämään äkkiä pois ladulta, jottei laske hitaamman hiihtäjän päälle.
Seuraavalla viikolla Filippiinien Edward Limbaga kaatui Trondheimissa mäessä ja katkaisi sauvansa. Takaa tulleet tähdet onnistuivat vain vaivoin välttämään törmäyksen.
Samana viikonloppuna Intian Bhavani Thekkada Nanjunda silminnähden pelkäsi alamäkiä. Ylen tv-kuvissa näkyi, kun intialaishiihtäjä aurasi hiljaa loivaa mäkeä alas. Hän jäi voittajasta lähes 17 minuuttia.
Sunnuntaina Davosin vapaan kympillä Limbaga hiihti lähinnä lämmittelyvauhtia ja kaatui kisan aikana takamukselleen.
Tasoerot olisivat eri asia, jos kaikki osallistujat pärjäisivät edes auttavasti maailman huipuille valituilla radoilla. Niin ei todellakaan ole.
Intian Bhavani Thekkada Nanjunda aurasi laskussa Trondheimissa. Kuva Davosin kisasta. EPA / AOP
Jostain syystä Fis ei ilmeisesti ymmärrä kirjavan tason ilmiselvää turvallisuusriskiä.
Tuntuu absurdilta ajatukselta päästää täydet noviisit maailmancup-ladulle. Yle kertoi, että aiemmin tässäkin jutussa mainittu Limbaga hiihti ensimmäistä kertaa lumella tämän vuoden marraskuussa. Miten tuollainen ihminen voisi selviytyä maailmancup-radasta?
Kuntohiihtäjälle jyrkkäpiirteinen Fis-tason ratakin voi olla raskas – maailmancup-baanasta puhumattakaan. Hankalat laskut voivat vaatia hyvältä kuntohiihtäjältäkin hieman keskivertoa parempaa tasapainoa, koska vauhdit nousevat helposti moponopeuksiin.
Erona nyt maailmancupissa nähtäviin noviiseihin on toki se, että suomalaisella kuntohiihtäjällä voi olla vuosikymmenten tuntuma lajiin.
Pelkään pahoin, että joku loukkaantuu Fisin neronleimauksen takia vielä pahasti. Tältä kaikelta olisi vältytty, jos pienemmillä mailla olisi omat karsintansa.
Fis on syypää siihen, että ruma tilanne lävähti tänä talvena koko hiihtokansan silmien eteen.
Olen ollut monta kertaa paikalla MM-kisojen karsintahiihdoissa. Siellä parhaat hiihtäjät voivat olla mukiinmeneviä kilpailijoita ja heikoimmat häviäisivät varmasti suomalaisille kuntohiihtäjille.
Vain pieni osa yrittäjistä pääsee varsinaisiin MM-kisoihin. Karsintoja ei televisioida ainakaan Pohjoismaissa, joten koko kirjavaa osallistujajoukkoa ei pääse seuraamaan muutoin kuin paikan päällä.
”Nerokkaan” maailmancup-uudistuksen takia kansa näkee kisaturistit ensimmäistä kertaa ruuduissaan. Hurraa!
