Tämä juttu on vapaasti luettavissa. Haluamme tarjota kaikille kiinnostuneille maistiaisen siitä, millaisia sisältöjä Etelä-Saimaassa on tarjolla.
Emilia Sivi, 33, on tiennyt lähes koko aikuisikänsä, ettei hän halua lapsia. Silti häneltä on kysytty, miksi hän haluaa nimenomaan sterilisaatioon.
Sterilisaatio on kirurginen toimenpide, jossa naisten munanjohtimet tai miesten siemenjohtimet tukitaan tai katkaistaan. Ehkäisymenetelmänä se on siis pysyvä.
Juuri pysyvyyttä Sivi kaipaa – eikä esimerkiksi e-pillerien tai ehkäisykapselien kaltaista väliaikaista hormonaalista ehkäisyä. Kierukkaa hän kokeili, mutta se aiheutti niin pahoja alavatsakipuja, että hän tarvitsi lihasrelaksantteja.
– Tuntuu hölmöltä kokeilla ja käyttää erilaisia hormonaalisia ehkäisykeinoja vaihdevuosiin asti, vaikka on olemassa oikeasti pitkäaikainen ratkaisu.
Sivi on odottanut sterilisaatioon pääsyä yli kaksi ja puoli vuotta. Ensi vuonna operaatio saattaa viimein toteutua Etelä-Karjalan keskussairaalassa.
– Eilen sain naistentautien poliklinikalta tekstiviestin, että minut on laitettu sterilisaatioleikkausjonoon ja saan poliklinikkakutsun 2–3 kuukauden kuluessa, Sivi iloitsee.
Lappeenrannassa asuva Emilia Sivi on jo sopinut aviopuolisonsa kanssa, että he maksavat sterilisaation puoliksi. Samoin puoliso on maksanut puolet Sivin hormonaalisesta ehkäisystä, joka on tällä hetkellä ehkäisykapseli.
– Hänkin hyötyy siitä, että minulla on käytössä hormonaalinen ehkäisy. Kumpikin meistä on vapaaehtoisesti lapsettomia.
Naisten sterilisaatio tehdään nukutuksessa päiväkirurgisena toimenpiteenä. Etelä-Karjalan hyvinvointialueella (Ekhva) päiväkirurgian maksu on 218 euroa, tosin maksu on ensi vuonna nousemassa 233 euroon.
Suomessa sterilisaatio on oikeus saada silloin, kun yksi kriteereistä täyttyy steriloimislain mukaisesti. Esimerkiksi henkilöllä pitää olla entuudestaan kolme lasta tai hänen tulee olla täyttänyt 30 vuotta.
Steriloimislaki on peräisin vuodelta 1970, jonka jälkeen lakia on päivitetty joitakin kertoja. 2010- ja 2020-luvulla on käyty julkista keskustelua lain uudistamisesta.
Lakia on kritisoitu holhoavaksi etenkin ikärajan osalta. Muissa Pohjoismaissa sterilisaation ikäraja on esimerkiksi 25 vuotta.
Vuonna 2019 ikärajaa laskettiin Islannissa 25 ikävuodesta 18 vuoteen itsemääräämisoikeuden nojalla.
Emilia Sivi muutti puolisonsa ja kahden koiransa kanssa Kouvolasta Lappeenrantaan tänä vuonna. Anu Kiljunen
Emilia Sivi lähti edistämään sterilisaatioasiaa heti, kun täytti 30 vuotta. Tuolloin hän asui puolisonsa kanssa vielä Kouvolassa.
Ensin Sivi otti yhteyttä työterveyshuoltoon, mutta sieltä sanottiin, ettei asia kuulu työterveyden puolelle. Niinpä Sivi soitti omalle hyvinvointiasemalle Kouvolassa.
Sivi sai parin kuukauden päähän ajan lääkärille. Tapaaminen sujui asiallisesti: lääkäri varmisti, onko Sivi varma asiasta ja onko hän keskustellut asiasta puolisonsa kanssa.
Lääkäri ei antanut olettaa, että puolisolta pitäisi pyytää erikseen lupa sterilisaatioon.
– Minulla kävi hyvä tuuri: lääkärille riitti se, että olen täyttänyt 30 vuotta. Olen kuullut kauhutarinoita siitä, että lääkärin kanssa joutuu vääntämään asiasta.
Sivi on saanut tietoa sterilisaatiosta esimerkiksi vapaaehtoisesti lapsettomien Facebook-ryhmästä, jossa on jaettu myös huonoja kokemuksia. Jotkut lääkärit eivät anna lupaa sterilisaatioon, vaikka yksi tai useampikin lain kriteereistä täyttyisi.
– Jotkut lääkärit ovat vaatineet, että omalta puolisolta täytyy ensin saada lupa sterilisaatiolle. Ei sellaista ehtoa ole laissa, Sivi toteaa.
Nykyään steriloimislaissa lukee, että jos pariskunta on avioliitossa, puolisolle on varattava mahdollisuus keskustella sterilisaatiosta. Samalla pohditaan, kummalle puolisolle operaatio on tarkoituksenmukaisempi.
Steriloimislaki ei enää varsinaisesti vaadi lupaa sterilisaatioon aviopuolisolta, mutta puolison kanssa on keskusteltava asiasta. Anu Kiljunen
Sairaanhoitajana työskennellyt Emilia Sivi tietää, mitä kaikkia vaiheita naisten sterilisaatioon sisältyy nukutuksesta lähtien. Nykyään hän tietää paljon myös eläinten sterilisaatioista, koska vaihtoi alaa ja pendelöi nykyään töihin Kouvolan eläinsairaalaan.
Naisten sterilisaatio tehdään vatsaontelon tähystysleikkauksena, jonka aikana molempiin munanjohtimiin asennetaan teräksinen klipsi tai munanjohtimista leikataan pala pois.
Operaatio ei ole läheskään yhtä helppo kuin miesten vasektomia, jossa kivesten siemenjohtimet leikataan poikki paikallispuudutuksessa. Silti Emilia Sivi on enemmän kuin valmis sterilisaatioon.
– Kävin keskustelun puolisoni kanssa, mutta päädyimme siihen, että minä menen sterilisaatioon. Kyse on kuitenkin minun kehostani.
Käsivarressaan olevan ehkäisykapselinsa vuoksi Sivin kuukautiset ovat jääneet melkein kokonaan pois. Hän tekee säännöllisesti raskaustestejä, koska kuukautisten poisjäännin vuoksi hän ei voi olla koskaan täysin varma, onko raskaana vai ei.
– Ei sterilisaatiokaan ole 100-prosenttisen varma ehkäisykeino. Mutta sitä ei tarvitse olla uusimassa kolmen tai viiden vuoden välein, toisin kuin ehkäisykapselia, joka maksaa 160 euroa.
Sivi ei olettanut, että pääsisi sterilisaatioon nopeasti. Hän on työskennellyt esimerkiksi hoitajana keskussairaaloissa ja todisti omin silmin, miten esimerkiksi koronapandemia sulki leikkaussaleja moneksi kuukaudeksi vuonna 2020.
– Korona aiheutti pitkät jonot leikkauksiin, jotka eivät olleet niin kiireellisiä.
Kymenlaakson hyvinvointialueella sterilisaatiojono oli noin kolmen vuoden mittainen, kun Sivi sai lääkäriltä lähetteen keväällä 2023. Sivi muutti puolisonsa kanssa Lappeenrantaan tämän vuoden tammikuussa ja oletti, että jono olisi yhtä pitkä Etelä-Karjalassa.
Lisäksi keväällä 2024 Suomen hallitus ilmoitti, että muista kuin lääketieteellisistä syistä tehtävät sterilisaatiot ja vasektomiat aiotaan rajata pois julkisesta terveydenhuollosta säästösyistä.
Lakimuutoksen oli tarkoitus astua voimaan vuonna 2026. Sivi ajatteli, että peli oli menetetty.
Onneksi Sivi tajusi tämän vuoden marraskuussa soittaa Ekhvalle ja kysyä sterilisaatiolähetteestään. Kävi ilmi, että lähete olikin jumiutunut potilasjärjestelmien syövereihin.
– Minulle sanottiin, ettei täällä ole pitkät jonot ja että asiaani tiedustellaan ylilääkäriltä. Parin viikon päästä sain sen tekstiviestin, jossa kerrottiin, että olen jonossa.
Kouvolassa asuessaan Emilia Siville kävi selväksi, ettei sterilisaatiojono etene. Etelä-Karjalan jonotilanne tuli hänelle myönteisenä yllätyksenä. Anu Kiljunen
Sterilisaatioon jonottaa kymmenkunta naista Ekhvalla, kertoo johtajaylilääkäri Sari Silventoinen sähköpostitse. Jonotieto on joulukuun 3. päivältä.
– Sterilisaatioon pääsee noin vuoden sisällä leikkausjonoon laittamisesta.
Miesten sterilisaatioiden eli vasektomioiden osalta tilanne on Ekhvalla selvästi huonompi: jonossa oli 94 miestä 3. joulukuuta. Jonotusaika vasektomiaan on pari vuotta.
Silventoisen mukaan syynä jonolle on pula niistä ammattilaisista, jotka vasektomioita tekevät. Vasektomiaan tarvitaan urologiaan erikoistuva lääkäri tai erikoislääkäri.
– Valitettavasti tämän erikoisalan lääkäreistä meillä on pulaa, eikä puutetta ole pysytty kokonaan korjaamaan edes ostopalvelulääkäreillä. Urologian erikoislääkäreistä on valtakunnallisesti pula.
Miehillä raskauden ehkäisykeinoja on paljon rajallisemmin kuin naisilla, joille on kehitetty useita erilaisia hormonaalisia ehkäisymuotoja. Käytännössä miehet voivat käyttää vain kondomia.
Silventoinen toivookin, että myös miehille saataisiin jossain vaiheessa muitakin ehkäisyvaihtoehtoja kuin kondomi ja vasektomia. Esimerkiksi miesten ehkäisypillereitä ovat kehitteillä muttei vielä markkinoilla.
Silventoinen painottaa, että Ekhva tekee sterilisaatiot ja vasektomiat edelleen hoitotakuun puitteissa, kun niiden syynä on sairauden hoito. Esimerkiksi jotkin sairaudet estävät käyttämästä muita ehkäisykeinoja.
Muut sterilisaatiot, jotka eivät ole sairauden hoitoa, Ekhva tekee sen mukaan kuin ammattilaiset ehtivät.
– Nykypäivänä meillä on käytössä lukuisia ehkäisymenetelmiä, hormonaalisia ja ei-hormonaalisia, joten poliklinikka- tai leikkaussaliaika tulee varata ensisijaisesti potilaille, joilla on toimenpidettä vaativa sairaus, Silventoinen kertoo.
Johtajaylilääkäri Sari Silventoisen mukaan sterilisaatio- ja vasektomiojonoja aiotaan perata läpi Ekhvan säästöpaineista huolimatta. Kuva on vuodelta 2024. Minerva Aalto
Ekhvalla on silti suunnitelmissa selvittää sterilisaatio- ja vasektomiajonot ensi vuoden alussa – siitäkin huolimatta, että Ekhvalla on edessä isot säästöt.
Silventoisen mukaan Ekhvalla on sopeutustoimista huolimatta ”realistinen mahdollisuus lähteä purkamaan sterilisaatiojonoja”.
– Uskon aidosti, ettei kaikki toimintojen muutos ole negatiivista. Meillä on motivoitunut henkilökunta miettimässä uusia ja erilaisia toimintamalleja, joiden kautta potilaiden hoito ja hoidon saatavuus paranee.
Tulevaisuudessakin asiakas voi todennäköisesti hakeutua sterilisaatioon ja vasektomiaan hyvinvointialueille, vaikka kyse olisi muusta kuin sairauden hoidosta.
Suomen hallitus ei lopulta päätynytkään tiukasti rajaamaan ei-lääketieteellisiä sterilisaatioita julkisen terveydenhuollon palveluvalikoimasta.
Sosiaali- ja terveysministeriöstä vahvistettiin Etelä-Saimaalle sähköpostitse marraskuun puolella, että hallitus on toistaiseksi löytänyt muita säästökeinoja sote-sektorilta.
Tästä uutisesta Emilia Sivi iloitsee: osalle sterilisaatio on kaikista helpoin ja toimivin ehkäisykeino.
Toisaalta hoitajataustaisena hän ymmärtää hyvinvointialueiden valtavat säästöpaineet – ja sen, että etenkin naisten sterilisaatiot maksavat paljon. Yksityisellä puolella sterilisaatioiden hinnat liikkuvat tuhansissa euroissa.
– Ei minulla ole sellaiseen rahaa ainakaan tässä vaiheessa elämää.
Niinpä Sivi odottaa Ekhvalta viestiä siitä, minä päivänä hän pääsee leikkaussaliin.
Emilia Sivillä ei olisi tässä vaiheessa varaa sterilisaatioon yksityisellä lääkäriasemalla. Naisten sterilisaation hinta on useita tuhansia euroja yksityisellä puolella. Anu Kiljunen