THL:n tuore selvitys varallisuuden huomioimisesta ympärivuorokautisen palveluasumisen maksuissa herättää kritiikkiä. 89-vuotias Marjatta kritisoi ehdotusta epäreiluksi ahkerasti työskennelleille ja säästäneille ihmisille.


Marjatta haluaa käyttää säästönsä perheensä hyväksi, eikä maksaakseen muiden palveluasumista. Kuvituskuva. Levi Vepsä
- Varallisuuden huomioiminen vanhusten palveluasumisen maksuissa herättää keskustelua.
- 89-vuotias Marjatta pitää ehdotusta epäreiluna ahkerasti työskennelleille ja säästäneille ihmisille.
- Marjatta pelkää, että varallisuuden huomioiminen hoivamaksuissa vähentää ihmisten säästämishalua tulevaisuudessa.
Vanhusten hoivan rahoituksesta käydään poikkeuksellisen tiukkaa keskustelua.
Viime kesänä Varman toimitusjohtaja Risto Murto kehotti jälkikasvua kantamaan suurempaa vastuuta iäkkäiden vanhempiensa hyvinvoinnista. Finanssialan toimitusjohtaja Arno Ahosniemi puolestaan kysyi, onko järkevää, että ”suomalainen on rikkaimmillaan vasta kuolinpäivänsä aamuna”.
Keskustelu sai lisää kierroksia THL:n tuoreesta selvityksestä, jossa arvioitiin, mitä tapahtuisi, jos vanhusten palveluasumisen maksuissa huomioitaisiin tulojen lisäksi myös asiakkaiden varallisuus.
Marjatta, 89, tietää, että hän voi joutua hoitokotiin tulevaisuudessa. Hän kertoo Iltalehdelle, miksi yksityisen varallisuuden hyödyntäminen hoivamaksuissa tuntuu hänen mielestään kohtuuttomalta.
Marjatta esiintyy jutussa pelkällä etunimellään, koska hän kertoo haastattelussa varallisuudestaan ja terveydestään. Hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.
”Joku raja pitää olla”
– On mielestäni suuri vahinko, jos tuommoisia ehdotuksia pannaan läpi. Eihän kukaan rupea enää säästämään samalla tavalla, Marjatta sanoo.
– Mennään liian pitkälle, jos mennään ihmisten kukkaroille.
Marjatta sanoo suoraan, että hänen mielestään varallisuuden hyödyntäminen voi johtaa pahimmillaan siihen, etteivät ihmiset uskalla kerryttää varallisuuttaan, koska säästöt menisivät palveluasumisen maksuihin.
– Kyllä nyt joku raja pitää olla, että ihmisillä säilyy tämmöinen elämisen ja ahkeroimisen mentaliteetti, Marjatta sanoo.
Marjatta on elänyt säästeliäästi. Leskeksi jääneellä Marjatalla on hyvä eläke, omistusasunto ja säästöjä vuosien työstä.
Marjatan mukaan mikään ei ole kuitenkaan tullut ilmaiseksi.
Ensi vuonna 90 vuotta täyttävä Marjatta on karjalaisevakko. Hän kertoo tehneensä aikoinaan jopa neljää eri työtä samanaikaisesti. Yöt Marjatta oli töissä lehtien postituksen parissa. Toisinaan hän kävi kotonaan nukkumassa, mutta jatkoi yövuoronsa jälkeen tekemään vielä vuoron lähistöllä olevaan lounaskahvilaan. Toisinaan Marjatta teki päivisin myös työvuoroja edustuslounaiden emännöijänä. Vapaapäivinään hän teki työtä leivonnaisten myynnin parissa.
– En osaa kädet sylissä istua vieläkään, vaikka olen jo näin vanha, Marjatta naurahtaa.
Marjatta kertoo olleensa tarkka myös siitä, että hän maksoi veronsa säntillisesti.
– Kuljin joka paikkaan verokirjan kanssa, silloin kun sellaisia paperisia vielä oli.
Marjatan mukaan nyt hänen eläkkeensä ja kertynyt varallisuutensa ovat sen verran korkeat, että jos varallisuus huomioitaisiin palveluasumisessa, hän joutuisi maksamaan hoivastaan todennäköisesti enemmän.
Marjatta kertoo, että haluaisi käyttää säästöjään lastensa ja lapsenlapsensa hyväksi ja kokee tärkeäksi, että rahoilla voitaisiin ”helpottaa nuorempien sukupolvien arkea”. Se ei kuitenkaan ole helppoa, koska laki rajoittaa sitä, kuinka paljon rahaa perheenjäsenilleen voi lahjoittaa.
– Ja jos vielä sitten jää lapsille jotain säästöjä, niin he maksavat taas perintöveroa, ja se menee niin polvelta toiselle.
Minä päivänä hyvänsä
Marjatan mukaan ei tunnu reilulta, että hänen ahkeroimisensa avulla maksettaisiin myös sellaisten henkilöiden hoitoa, jotka eivät ole ”maksaneet veroja tai tehneet töitä”.
Marjatta sanoo ymmärtävänsä, että tilanne on ”mahdoton” vanhusten hoitoon menevien yhteiskunnan varojen suhteen, mutta ei kannata sitä, että varat otetaan yksityisiltä ihmisiltä. Marjatta kuvailee oman säästämisensä tuntuvan täysin turhalta, jos hänen varansa menevät yhteisesti palveluasumisen maksuihin.
– Että me kaikista ahkerimmat ja säntillisesti eläneet maksetaan niiden eläminen, jotka eivät ole tehneet tällaisia töitä. On se vähän liikaa annettu.
– Katsoisin, että joka ainoasta palkasta ja työstä on maksettu jo vero, Marjatta sanoo.
Kuvituskuva Attendon hoitokoti Harmoniasta Lauttasaaressa. OUTI JÄRVINEN
Marjatta asuu vielä toistaiseksi yksin kotonaan, mutta kertoo tietävänsä, että mahdollinen hoivakotiin siirtyminen tulee hänen ikänsä ja kuntonsa puolesta jatkuvasti ajankohtaisemmaksi.
Marjatta asuu vielä yksin kotonaan, mutta tietää, että mahdollinen hoivakotiin siirtyminen tulee hänen ikänsä ja kuntonsa puolesta jatkuvasti ajankohtaisemmaksi.
– En ole pyrkinyt vielä mihinkään kotoa pois, kun kykenen tulemaan toimeen ja olen pärjännyt omin voimin.
Marjatalla on kuitenkin kuulovamma, joka vaikuttaa myös hänen tasapainoaistiinsa. Se on toisinaan vaikeuttanut hänen omillaan pärjäämistään.
– Se on sellaista, että mä ajattelen, että minä päivänä hyvänsä saatan joutua lähtemään.