Kun hermoston reagointi aistimuksiin on yliherkkää, kynnys havaita aistiärsykkeitä on tavanomaista matalampi.
Avaa kuvien katselu
Aistiyliherkkyyden ja neurokirjon vaikeuksien välillä on vahva yhteys. Kuvituskuva. Kuva: Mårten Lampén / Yle
Oulun yliopiston tuore tutkimus osoittaa, että aistiyliherkkyydet liittyvät laajaan joukkoon neurokehityksellisiä haasteita. Perinteisesti aistiyliherkkyydet on liitetty autismikirjoon ja ADHD:hen.
Uudessa tutkimuksessa todetaan, että yliherkän aistimuksiin reagoinnin ja neurokirjon vaikeuksien välillä on vahva yhteys.
Lapsilla, joilla oli aistiyliherkkyyksiä, oli selvästi kohonnut riski kaikkiin tutkittuihin neurokehityksellisiin haasteisiin. Niillä lapsilla, joilla oli todettu neurokehityksellisiä vaikeuksia, aistiyliherkkyyksien todennäköisyys oli lähes viisinkertainen.
Tulokset viittaavat siihen, että aistiyliherkkyys on yhteinen tekijä kaikille neurokehityksellisille vaikeuksille. Ne ovat tärkeitä neurokehityksellisten vaikeuksien varhaisemman tunnistamisen kannalta.
– Aistimuksiin liittyvät haasteet ilmenevät usein jo ennen kuin oppimisen tai tarkkaavuuden vaikeudet tulevat näkyviksi. Sen sijaan, että aistiyliherkkyys nähtäisiin vain autismikirjon ja ADHD:n piirteenä, se tulisi tunnistaa varhaisena merkkinä yleisestä kehityksellisestä haavoittuvuudesta, yliopistonlehtori Katja Jussila kertoo tiedotteessa.
Varhaisella tunnistamisella voidaan estää tulevat ongelmat
Kun hermoston reagointi aistimuksiin on yliherkkää, kynnys havaita aistiärsykkeitä on tavanomaista matalampi. Myös kyky tottua aistiärsykkeisiin voi olla heikentynyt.
Pienetkin taustaäänet, kirkas valaistus, vaatemateriaalien ja -saumojen tuntu iholla tai ruokien epämiellyttävä koostumus voivat tehdä tavallisesta arjesta raskasta ihmiselle, jolla on aistiyliherkkyyksiä.
– Jos neurokehitykselliset vaikeudet jäävät tunnistamatta, lapsi jää herkästi ilman asianmukaisia tukitoimia. Tämä voi johtaa pitkällä aikavälillä erilaisiin toissijaisiin ongelmiin, kuten käyttäytymisen, tunne-elämän ja mielenterveyden haasteisiin, väitöskirjatutkija Anna Korkiakoski korostaa Oulun yliopiston tiedotteessa.
Varhaisella tunnistamisella ja tukitoimilla voidaan mahdollisesti ehkäistä näiden toissijaisten ongelmien kehittymistä.
Tutkimus perustuu aineistoon, joka kattaa 4 424 suomalaista kahdeksanvuotiasta lasta Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin, nykyisin Pohteen, alueelta.