Yli 30 vuoden ajan Kuopion Leväsenlammen ja Myllypuron ympäristössä ulkoillut Maija Arffman sanoo olevansa huolestunut vesistön tilanteesta tekemiensä pitkäaikaisten havaintojen perusteella.
– Lintukanta on alueella romahtanut. Esimerkiksi suosikkilintuani tukkasotkaa ei ole näkynyt lammella enää vuosiin. Viisi, kymmenen vuotta sitten sinisorsapoikueita oli lammella enimmillään kuusi, viime kesänä kaksi ja edelliskesänä yksi. Menneenä kesänä silkkiuikut pitivät lammella soidinmenojaan, kunnes ne katosivat. Kahtena edelliskesänä niitä ei näkynyt ollenkaan. Viiteen vuoteen en ole havainnut yhtä ainutta telkkäpoikuetta. Pesiville linnuille ja niiden poikasille lisääntynyt minkkikanta on ongelma, toteaa Arffman, joka kertoo olevansa aktiivinen lintuharrastaja ja myös Lintuyhdistys Kuikan jäsen.
Arffmanin huolenaiheena on myös lammen tihentynyt voimakas kasvusto, joka hänen näkemyksensä mukaan viittaa rehevöitymiseen.
– Olen kuullut myös muiden ulkoilijoiden tehneen lammen ympäristössä samankaltaisia havaintoja. Virvelöinti- ja onkiminen rannalta ovat käyneet mahdottomaksi runsaiden lummekasvustojen ja heinikon takia. Myös osmankäämit vahvoine juurineen ovat valloittaneet rantoja. Olen omalla toiminnallani halunnut tehdä pientä hyvää lammen hyväksi. Olen siivonnut irrallista, rannalle ajelehtinutta kasvustoa ja pienimuotoisesti noukkinut lumpeita sekä osmankäämiä juurineen parista kohtaa lampea. Sahanteräveitsi ja kahluuhousut ovat olleet käytössä, hän toteaa.
Arffman sanoo harrastavansa myös roskien keräämistä.
– Ruohonjuuritason toimintaani on ollut roskien noukkiminen lammen ympäri kiertävältä ulkoilureitiltä. Talvella olen kerännyt jäältä lukemattomat määrät rehevöitymistä edistäviä koirien jätöksiä pikkulapiolla roskapussiin. Edellisvuosina olen vuodenvaihteessa siivonnut rakettiroskia jäältä. Viime vuonna rakettijätteiden keräämisessä aikaa vierähti kuusi tuntia.
Arffman kertoo pohtineensa, olisiko kaupungin mahdollista kieltää ilotulitukset lammella ja järjestää petoeläiminä tunnettujen minkkien loukuttaminen.
– Roskiksia Leväsenlammen ympärillä on jo tarpeeksi, jos vain kaikki ihmiset niitä käyttäisivät. Yhteiset talkoot lammen hyväksi voisivat myös olla yksi vaihtoehto lammen tilanteen kohentamiseksi. Voisiko kaupunki järjestää asukkaille toiminnan ohjausta, työhansikkaita ja työvälineitä? hän kysyy.
– Toiveissa on myös yleinen laituri vanhan puretun tilalle lammen Leväsentien puoleisen päädyn lähelle, missä sijaitsevat myös pöytä ja penkit. Laituri lisäisi alueen viihtyisyyttä, Arffman mainitsee.
Kuopion vesialueiden hoitaja Tino Hovinen toteaa, että Kuopion kaupungin ja lammen seudun virkistyskäyttäjien yhteiset talkoot voisivat olla mahdollisia.
– Talkoita on yhteistyössä tehtykin esimerkiksi vuosittain lammen yläpuolisella Neulalammella, missä kasvillisuudella poistolla on parannettu myös veden vaihtuvuutta, mutta tarkemmista toimenpiteistä pitää sopia tapauskohtaisesti erikseen. Muun muassa lammen rannoilla kasvaa laajasti harvinaisempia kasvilajeja, jotka pitää ottaa huomioon raivauksissa. Vesikasvien osalta lajisto ei varmaan vastaa kovin hyvin niittoon, joten etenkin yksittäisissä niitoissa lopputulokset voivat jäädä olemattomiksi. Laajoissa niitoissa on myös riskinä, että vedessä olevat ravinteet sitoutuvat muihin lajeihin, esimerkiksi leviin ja lopputulos voi olla epätoivottukin.
Hovinen kertoo, että Leväsenlampeen on 1970-luvulle saakka johdettu puhdistamattomia jätevesiä, mitkä osin vaikuttavat vielä nykypäivänäkin lammen pohjasedimentissä.
– Lampea on hapetettu 1980-luvulta saakka, ja veden ravinnepitoisuudet sekä sisäinen kuormitus ovat tippuneet huomattavasti. Nykyisellään ravinne- sekä levämäärät ovat hyvin maltillisella tasolla verrattuna historiaan.
Kalastus on Hovisen mukaan ollut lammella haastavaa.
– Vesikasvillisuuden osalta se on ollut hankala paikka kalastaa ainakin useamman vuosikymmenen ajan loppukesäisin, kun lammen keskisyvyys on vain noin kaksi metriä. Muun muassa ulpukkaa kasvaa valtaosalla aluetta. Kaupunkilammista on tullut palautteita kellus- ja uposvesikasvien lisääntymisestä pitkinä kesinä. Pitkät kasvukaudet usein lisäävät kellus- ja uposkasvien peittävyyttä loppukesästä ja syksyllä, mitkä sitten koetaan virkistyskäytössä ja esteettiseksi haitaksi. Toki ravinteet vaikuttavat myös, mutta niiden määrä on ollut laskussa myös talvisin Leväsenlammella.
Hovinen toteaa, että minkkiä haitallisena vieraslajina on mahdollista pyytää kaupunkialueella erillisellä luvalla. Hän sanoo, että Pohjois-Savon pelastuslaitos on kieltänyt tietyillä taajama-alueilla ilotulitteiden käytön kuluttajille uutena vuotena. Hovinen arvioi, että roskaamisongelmaa uudenvuoden jälkeen on varmasti muillakin avoimilla alueilla.
Luonnonsuojelusuunnittelija Kalle Ruokolainen Kuopion kaupungin alueellisista ympäristöpalveluista kertoo, että Leväsenlammen vesilinnusto on laskentatietojen valossa vähentynyt.
– Vuoden 2001 tiedoissa näkyy, että lammella oli silloin naurulokkiyhdyskunta. Sen jälkeen naurulokit ovat ensin vähentyneet ja pesintä on loppunut kokonaan. Tämä on ollut tyypillistä monelle lintujärvelle, joita Leväsenlampi hieman muuten muistuttaa, mutta se on niitä kovarantaisempi. Luhtia ja ruoikoita on vain suhteellisen vähän lahtien pohjukoissa ja hieman enemmän lounaisimmassa lahdessa, hän valottaa.
– Naurulokkien katoaminen vaikuttaa myös vesilintuihin, koska ne saavat suojaa pedoilta pesiessään lokkiyhdyskunnan sisällä tai sen lähellä. Niinpä lokkien väheneminen selittää osin myös vesilintujen vähenemistä, mutta ei yksistään. Vesilintukannat ovat muutoinkin vähentyneet koko Suomessa. Siihen on monia syitä eikä kaikkia välttämättä edes tunneta. Niihin vaikuttavat muun muassa elinympäristöjen häviäminen, ilmastonmuutos ja muutokset vesistöjen tilassa ravinnon hankinnan kautta. Yhtä syytä on vaikea pelkistää.
Kaupungin lintuhavaintotilastoissa esimerkiksi tukkasotkasta on yksittäinen havainto vuodelta 2024 ja yksittäiset havainnot sinisorsasta vuodelta 2023 ja 2025. Silkkiuikusta on tehty havainto vuonna 2025. Tilaston mukaan vuonna 2001 naurulokkeja oli 150 paria ja 15 paria vuonna 2012. Vuosina 2023–2025 on tehty yksittäiset havainnot.
– Uutena lajina Leväsenlammelle on tullut härkälintu sekä satunnaisena nokikana, ehkä laulujoutsenkin. Laulujoutsenen esiintyminen kaupunkilammilla on uusi ilmiö, joka on voimistunut joutsenten runsastumisen myötä selvästi, Ruokolainen selvittää.
Hänellä on sananen sanottavanaan myös ilotulitteista ja koirien jätöksistä.
– Ilotulitteet ovat ympäristön- ja luonnonsuojelun näkökulmasta turhakkeita, jotka kuormittavat luontoa ja eläimiä, myös monia ihmisiä. Vuosi vaihtuu hyvin ilman niitäkin, hän toteaa.
– Koirankakat eivät kuulu vesistöihin tai rannoille. Niistä liukenee paljon typpeä ja fosforia vesistöön. Lisäksi niissä on vettä pilaavia bakteereja. Koiranulkoiluttajien on kerättävä kakat pois jäältä ja rantojen tuntumasta. Niinhän monet tekevät muuallakin.