Samuli Vuorinen, 37, tähyili tähtiä jo lapsena, mutta kaupunkiin muuttamisen myötä kiinnostus sammui. Myöhemmällä iällä hän kuitenkin innostui syvän taivaan kohteiden valokuvaamisesta niin, että rakensi kavereidensa kanssa oman observatorion, jota voi ohjailla kotisohvalta.
Kaupungin valot veivät kiinnostuksen tähtiä kohtaan
”Sain ensimmäisen kaukoputkeni noin 10-vuotiaana perhetutulta, ja kun menin teini-iässä kesätöihin, hankin palkkarahoilla digitaalikameran ja kaukoputken, joka voi seurata kohteita.
Asuin lapsuudessani Lohjan maaseudulla, joten tähtiä oli helppo katsella. Kun lukion jälkeen muutin Helsinkiin opiskelemaan Aalto-yliopistoon, harrastus jäi, sillä kaupungissa oli niin valoisaa. Pian kuitenkin tutustuin muihin tähdistä kiinnostuneisiin, ja nykyisin harrastukseni on lähtenyt aivan laukalle.
Kymmenen vuotta sitten rakensimme kavereiden kanssa Kirkkonummelle oman robottiobservatorion. Valmista mallia ei ollut, mutta koska meillä kaikilla oli insinööritaustaa, improvisoimme ja kokeilimme. Tähtitornissamme on aukeava katto ja havaintolaitteisto, joita voi käyttää netin kautta kotoa.”
Elefantin kärsä -sumun nimi tulee kello kolmen suunnassa näkyvästä elefantin päätä ja kärsää muistuttavasta kaasupilvestä.
© Samuli Vuorinen
Kuvasimme siihen aikaan paljon Kirkkonummella, mutta seisominen öisin ulkona kylmissään ja väsyneenä alkoi ärsyttää. Siksi halusimme rakentaa robottiobservatorion, jonka avulla avaruutta voi kuvata ilman, että tarvitsee itse palella ulkona kuvaamassa. Nyt kuvaaminen on paljon mukavampaa.
Tähtien kuvaaminen yhdistää visuaalisen taiteen, teknisen rakentelun ja nörtteilyn. Haluan luoda kauniita kuvia vaikeasti taltioitavista kohteista ja tuoda näytille asioita, joita ihmiset voisivat nähdä, mutta joita he eivät tule katsoneeksi.”
Samuli Vuorinen kuvaa haastavia kohteita
”Lempikuvauskohteeni ovat kaukana sijaitsevat syvän taivaan kohteet, kuten tähtisumut ja galaksit. Haastan itseäni superhimmeillä kohteilla, jotka eivät ole kovin näyttäviä edes kaukoputkella katsottaessa.
Hai-sumu on pölypilvi, joka heijastaa ympäröivien tähtien valoa. Pölypilven kärki muistuttaa hieman suu ammollaan olevaa haikalaa. Koska kohde on erittäin himmeä, kuvaa on valotettu osissa neljänä eri yönä, yhteensä noin 12 tunnin ajan.
© Samuli Vuorinen
Onnistumisesta tulee hyvä mieli. Himmeiden kohteiden kuvaus vie aikaa. Parhaimmillaan yhden kuvan ottamiseen menee useampi yö. Asetusten täytyy olla kunnossa ja laitteiden seurattava taivaan liikkeitä.
Rahaa tähän harrastukseen saa menemään niin paljon kuin on valmis uhraamaan, mutta parin sadan euron järjestelmäkameralla saa jo hyviä kuvia, ja nykyaikaisella kännykälläkin pääsee alkuun.”
Samuli Vuorinen julkaisee ottamiaan kuvia Instagramissa @samuli.vuorinen.