Kiina on hiipinyt Itämerelle ja se voi olla Suomelle ongelma, arvioi Maanpuolustuskorkeakoulun strategian apulaisprofessori Matti Puranen. Purasen erityisosaamisalueita ovat juuri Kiina ja tekoälyn käyttö sodankäynnissä.
Suomen ja Kiinan suhteet ovat perinteisesti olleet mutkattomat ja pragmaattiset, Puranen kirjoittaa Centrum Balticumin Pullopostia-uutiskirjeessä. Nyt suurvaltakilpailun logiikka on kuitenkin alkanut vaikuttamaan myös Suomen ja Kiinan suhteisiin. Xi Jinping on saanut lähes rajattoman mandaatin aggressiiviselle sisä- ja ulkopolitiikalleen ja on lännessä jouduttu tottumaan Kiinan ”susisoturidiplomatiaan” ja erilaisiin hybridioperaatioihin.
— Kiinan vaikutusverkostot ovat aktivoituneet myös Suomessa, minkä lisäksi huolta ovat herättäneet huoltovarmuuden kannalta kriittiset taloudelliset kytkökset yhä autoritaarisemmaksi muuttuvaan suurvaltaan, Puranen kirjoittaa.
Puranen ei kirjoituksessaan mainitse, että Kiinan valtion turvallisuusministeriön kehittämä verkkovakoilu APT31 murtautui Suomen eduskunnan tietoverkkoihin loppuvuonna 2020 tai alkuvuonna 2021. Sekin on kuitenkin hyvä pitää mielessä. Huoltovarmuuden kannalta kriittisillä kytköksillä viitataan tavallisesti Huawei-jättiin, joka on levittänyt verkostonsa myös Ukrainaan.
Puranen kirjoittaa, että uusimman vaikuttimen Suomen ja Kiinan välisiin suhteisiin on tuonut vuonna 2023 toteutunut Nato-jäsenyys, sillä Kiina on noussut keskeiseksi haasteeksi myös Naton agendalistalla. Vaikka Kiina ei suoraan uhkaa Naton Pohjois-Atlantilta Eurooppaan ulottuvaa vastuualuetta, ei liittouma ole voinut ummistaa silmiään Kiinan ja Venäjän tiivistyvältä yhteistyöltä ja Kiinan pyrkimyksiltä muovata kansainvälistä järjestystä omien intressiensä peilikuvaksi. Niinpä Naton ja Kiinan keskinäinen suhde ei ole mutkaton, mikä tuo uuden tason myös Suomen ja Kiinan välille.
— Virallisesti Kiina on ollut asian suhteen hyvin vaitonainen, ja todennut lakonisesti jäsenyyden tuovan ”uusia vaikuttimia” maiden välisiin suhteisiin. Kiinan valtio-omisteisen lehdistön sivuilla maan kanta Suomen Nato-jäsenyyteen ei ole puolestaan jäänyt epäselväksi. Lehtien Venäjän retoriikkaa myötäilevässä kirjoittelussa Suomi on maalattu Yhdysvaltain hegemonisten suunnitelmien käsikassaraksi, jonka Nato-jäsenyys horjuttaa koko Euroopan vakautta sen sijaan, että vahvistaisi Suomen omaa turvallisuutta.
Puranen muistuttaa, että Suomen Nato-jäsenyyden jälkeen kiinalaisomisteiset alukset ovat moukaroineet Itämeren vedenalaista infrastruktuuria, mikä on mediakeskustelussa tulkittu mahdolliseksi hybridioperaatioksi. Kiinan viranomaiset eivät ole omalla toiminnallaan ainakaan selkeyttäneet tapahtumiin liittyviä epäilyjä.
— Samaan aikaan Kiinan ja Venäjän sotilaallinen yhteistyö on lisääntynyt, ulottaen esimerkiksi harjoitustoimintansa aivan Naton eturintamaan saakka: vuonna 2024 Kiina harjoitteli Venäjän kanssa Suomenlahdella, ja järjesti myös Valko-Venäjän kanssa yhteisharjoitukset Puolan rajan tuntumassa.
Kuvaavana esimerkkinä suhteiden jonkin asteisesta viilenemisestä Puranen nostaa esiin presidentti Alexander Stubbin syksyllä 2024 Kiinaan tekemän vierailun asialistan. Aiempiin vuosiin verrattuna se oli huomattavasti tiiviimpi.
— Yksittäisenä silmille pistävänä seikkana Kiinan ja Suomen välinen arktinen yhteistyö loisti kokonaan poissaolollaan, Puranen kirjoittaa.
— Naton Norfolkin komentoportaan alaisuuteen asettuva Suomi on vastaisuudessa yhä suuremmassa roolissa myös arktisen alueen turvallisuudessa. Tiivis yhteistyö Venäjän hyökkäyssotaa tukevan ja ”arktiseksi suurvallaksi” hamuavan Kiinan kanssa voisi ollakin jokseenkin kyseenalaista.
Poimintoja videosisällöistämme