Euroopan pitäisi luoda vakaa Ukraina-strategia hallitakseen kiristynyttä turvallisuuspoliittista tilannetta, arvioi Helsingin yliopiston poliittisen historian professori Juhana Aunesluoma.

Hänen mukaansa Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin poukkoileva ulkopolitiikka ja Venäjän sotatoimien kiihdyttäminen Ukrainassa ovat kuitenkin hidastaneet Euroopan strategisia askeleita.

Professorin mielestä nyt on toistaiseksi paras mahdollisuus saada aikaan ainakin tulitauko ja mahdolliset jatkoneuvottelut pysyvästä rauhasta.

– Kun ajatellaan näitä viimeisiä viikkoja, niin nythän on ollut ihan toisenlainen tekemisen meininki. Nyt nämä neuvottelut – jos niitä verrataan aikaisempiin yrityksiin aina vuosien 2014–2015 Minskin epäonnistuneista tulitaukosopimuksista alkaen – ovat merkittävin yritys saada aikaan aito ja pitävä tulitauko ja sen pohjalta mahdollisesti rauhanjärjestely tai rauhansopimus, johon koottaisiin kaikki asiat yhdellä kertaa sovittavaksi, Juhana Aunesluoma sanoo Verkkouutisille.

– Nyt tätä yritetään saada aikaan paljon aktiivisemmin ja voimallisemmin kuin missään vaiheessa aikaisemmin. Prosessi on vielä kesken, ja vaikeimmat kiistakysymykset liittyvät Ukrainan alueluovutuksiin ja turvatakuisiin sekä Venäjän muihin maksimalistisiin vaatimuksiin.

Kremlin erityislähettiläs Kirill Dmitrijevin on tarkoitus tavata viikonloppuna amerikkalaiset osapuolensa saadakseen tietoa Yhdysvaltojen, Ukrainan ja eurooppalaisten välisistä neuvotteluista Berliinissä aiemmin tällä viikolla.

Aunesluoma arvioi, että mahdollisten tulitauko- ja rauhansopimusten lukuisten yksityiskohtien yhteensovittaminen ja ratkominen tulee kestämään kuukausia, jopa vuosia. Turvallisuuspoliittinen epävarmuus jatkuisi rauhantilan aikanakin seuraavien 10–15 vuoden ajan.

– Mitä laajempi se tulitaukosopimus sisällöltään olisi, sitä enemmän se saattaisi näyttää tosiasialliselta rauhalta. Olennaista on aktiivisten sotatoimien päättyminen, koska se antaa tilaa kaikelle muulle.

Professori ei usko, että sota päättyy perinteiseen suureen rauhankonferenssiin, jossa sovitaan kaikki asiat.

– Tulemme todennäköisesti näkemään rauhanprosessin, joka seuraa sitä tilannetta, jossa sota on tosiasiallisesti päättynyt.

”Rauha syntyy lopulta yllätyksenä”

Tällä hetkellä tulitauko- ja rauhanneuvottelut ovat käynnissä, eikä läpimurroista tai pysyvistä ratkaisuista ole tietoa. Yhdysvaltojen rauhansuunnitelman lisäksi neuvoteltavana on erikseen turvatakuita ja jälleenrakennusta koskevat asiakokonaisuudet.

– Mutta sitten kun se syntyy, se tulee todennäköisesti yllätyksenä, koska sitä on valmisteltu ja se runnotaan kohdilleen. Osapuolet – myös Venäjä – joutuvat taipumaan toistensa vaatimuksiin, Juhana Aunesluoma toteaa.

Venäjän joukot ovat edenneet hitaasti Ukrainan rintamalla kärsien kuitenkin valtavia mies- ja kalustotappioita.

– (Venäjän presidentti Vladimir) Putin ei välttämättä tarvitse rauhaa juuri tällä hetkellä. Putin tarvitsee voiton. Hän ei tästä pöydästä voi lähteä muuna kuin voittajana. Putin tarvitsee ratkaisun, jotta hän voi viestiä venäläisille ja muulle maailmalle, että Venäjä on vahva, professori sanoo.

Kreml on kokenut viime aikoina useampia takaiskuja. Syyriasta tuli äkkilähtö, ja Venäjän vaikutusvalta on vähentynyt Lähi-idän lisäksi Afrikassa.

– Putinin pitää itse käydä myymässä aseita ja öljyä Intiaan. Venäjän asema globaalilla tasolla ei ole kovin hääppöinen, ja tämä Ukrainan sota pitäisi saada näyttämään siltä, että jossakin on onnistuttu, Aunesluoma toteaa.

– Mutta sehän ei tarkoita sitä, etteikö Ukraina myös voi lähteä pöydästä jonkinlaisena torjuntavoiton saaneena.

Professori korostaa, että Putinilla olisi nyt tuhannen taalan paikka lopettaa sotatoimet.

– Jos hän pystyisi myymään tämän voittona, niin kyllä hänellä on voimakkaat insentiivit tarttua tähän mahdollisuuteen, jota Trump hopealautasella hänelle tarjoaa. Tässä tarjotaan kuitenkin myös suhteiden normalisointia Yhdysvaltojen kanssa erilaisine bisnesdiileineen.

Käänne Venäjän taloudessa

Julkisuudessa on pohdittu myös pakotteiden kurittaman Venäjän talouden kantokykyä. Osa asiantuntijoista näkee Moskovan tilanteen selvästi negatiivisena, toiset katsovat Kremlin voivan porskuttaa eteenpäin ilman välittömiä suuria ongelmia.

Sotatalouteen asemoitunut Venäjä kamppailee kiihtyvän inflaation, työvoimapulan, kasvavan verotaakan ja valtionyhtiöiden vaikeuksien kanssa.

Juhana Aunesluoma kertoo olevansa taipuvainen kuuntelemaan asiantuntijoita, joilla on negatiivisempi kuva Venäjän talouden tilasta. Hän viittaa muun muassa Venäjän öljyrahaston hupenemiseen sotamenoihin.

– Koen tällä hetkellä uskottavimpana ne näkemykset, jotka ovat siellä kriittisemmällä laidalla. Eli talouden tilanne Venäjällä on heikompi ja heikentymässä nopeammin kuin ehkä on ajateltu.

– Kreml sinnitteli hyvin tähän syksyyn asti, mutta nyt on tapahtumassa käänne. Vaikka Putin ei taloudesta välitä, niin nämä talouden realiteetit saattavat alkaa työntää häntä kohti rauhaa. Tulitauosta tai rauhansopimuksesta saatavat taloudelliset hyödyt alkavat näyttää niin suurilta.

Professori kuitenkin uskoo Venäjän sodankäyntikyvyn pysyvän korkeana.

– Yhteiskunnan toiminta saattaa häiriintyä, mutta kyky käydä laajamittaista sotaa, eli hankkia rintamalle aseita, ammuksia, asejärjestelmiä ja joukkoja, pysyy todennäköisesti aika pitkään toimivana.

– Mutta se tapahtuu aika kovalla hinnalla. Se kiskotaan yrityksiltä, yritysten omistajilta ja tavallisilta venäläisiltä – mukaan lukien Pietarissa ja Moskovassa asuva keskiluokka.

Ukrainaa tarvitsee rahoitusta

EU-huippukokouksessa päätettiin tukea Ukrainaa 90 miljardilla eurolla vuosien 2026–2027 aikana. Tähän ei käytetä jäädytettyjä venäläisvaroja vaan yhteistä lainaa. Pääomamarkkinoilta otettava laina taataan EU:n budjetilla. Unkari, Slovakia ja Tshekki jättäytyivät siitä ulos. Kremlin jäädytetyt varat toimivat viimeisenä perälautana lainan takaisinmaksulle.

Juhana Aunesluoma korostaa Ukrainan tarvitsevan ennen kaikkea taloudellista apua. EU:n tukea tarvitaan paljon ja monen vuoden ajan. Nyt 90 miljardia euroa riittää tähän väliin.

– Ukraina pärjää yllättävän hyvin rintamalla. Ukrainan omavaraisuus ja kyky pitää huolta omasta puolustuskyvystään materiaalin ja kaluston osalta on parantunut tosi paljon. Siellä on taitanut alkaa jo ukrainalaisten droonijärjestelmien vienti. Se kertoo siitä, että puolustusteollinen pohja on vahvistunut.

– Ukrainan asevoimilta puuttuu enemmän sotilaita kuin ammuksia. Ammuksia voidaan tuottaa sinne. Eurooppa pystyy auttamaan melkein kaikessa muussa paitsi joukkojen lukumäärässä.

Vakavin asia on professorin mukaan Ukrainan talouden tila. Brysselissä sijaitsevalla Euroclear-rahoituslaitoksella on hallussaan Venäjältä jäädytettyjä varoja 185 miljardia euroa. Kaikkiaan Eurooppa on jäädyttänyt Venäjältä varoja 210 miljardia euroa.

– Nämä jäädytetyt varat voisivat olla siirrettävissä jollain järjestelyllä Ukrainan käyttöön. Rahaa tarvitaan Ukrainan valtiontalouden ja puolustusinvestointien rahoittamiseen. Ja sitä rahaa tarvitaan aika paljon.

Yhdysvallat ei enää tue Ukrainaa taloudellisesti, ja Euroopalla on vaikeuksia korvata tätä. Yhdysvallat myy erityisen ohjelman kautta aseita Ukrainaa tukeville Nato-maille, jotka voivat sitten lahjoittaa niitä puolustajalle.

– Taloudellinen apu Ukrainalle on tärkeää, koska siten pidetään yhteiskunta pyörimässä – eläkkeet maksettuna ja julkinen talous pystyssä. Ukrainan kansantalous on osittain vakautunut, mutta se on täysin riippuvainen tuesta, koska Ukraina ei voi lainata rahaa kansainvälisiltä pääomamarkkinoilta. Siksi se tarvitsee suoria avustuksia, Aunesluoma toteaa.

– Eurooppalaisten täytyy nyt ottaa lusikka kauniiseen käteen ja ymmärtää se, että Ukraina tulee tarvitsemaan laajamittaista taloudellista apua. Ukraina tarvitsee tukea joka tapauksessa, oli skenaario mikä tahansa, sodan jatkuminen tai rauha. Ukraina kääntää sen sitten sotilaalliseksi puolustuskyvyksi ja oman yhteiskunnan toimivuuteen.

Euroopan resurssiylivoima

Juhana Aunesluoman mielestä varsinkin isojen Euroopan maiden pitäisi ryhdistäytyä ja alkaa tukea Ukrainaa enemmän. Jos Venäjä voittaa sodan, eurooppalaisten pitää investoida vielä kalliimmin omaan puolustukseensa.

Ukrainan tarvitseman tuen määrä on hyvin tiedossa. Suomen Pankin nousevien talouksien tutkimuslaitoksen (BOFIT) asiantuntijolla on erittäin hyvä näkymä Ukrainan talouden tilanteeseen.

– Ulkopuolisen tuen tarvekin tunnetaan aika hyvin. Puhutaan siis joistakin kymmenistä miljardeista euroista vuositasolla – korkeimmat arviot liikkuvat 50–100 miljardin euron välillä. Onneksi mukana on sellaisia maita kuin Japani ja Kanada, Professori sanoo.

– Kun puhutaan useiden kymmenien miljardien eurojen tukitasoista, ja jos siihen saadaan lisäksi 150 miljardia euroa Venäjän takavarikoituja rahoja, niin sillä pärjätään ehkä parin vuoden ajan. Sen jälkeen tarvitaan lisää, eli pitää olla pidempi näkymä. Mutta nämä summat eivät ole oikeasti mahdottomia.

Nato-maat sitoutuivat nostamaan puolustus­menonsa viiteen prosenttiin brutto­kansan­tuotteesta vuoteen 2035 mennessä Haagin huippu­kokouksessa kesäkuun lopussa. Menoista 3,5 prosenttia käytetään kovaan puolustukseen ja 1,5 prosenttia puolustusta ja turvallisuutta tukeviin menoihin.

– Tämä on aika paljon rahaa. Voitaisiinko ajatella, että Ukraina on osa meidän puolustusbudjettiamme, Aunesluoma pohtii.

– Euroopalla on selkeä resurssiylivoima Venäjään nähden, jos ajatellaan talouden voimasuhteita rahoituksen, teknologian ja muiden kyvykkyyksien suhteen. Euroopan ylivoima on huima.

Monissa Euroopan maissa pyritään saamaan velkaantuminen kuriin ja korjaamaan julkista taloutta. Tämä vaikeuttaa tilannetta, koska kansalaisille on vaikea perustella Ukrainan voimakasta tukemista.

– Tämä on tällaista itse tehtyä heikkoutta. Tämä poliittinen dynamiikka saa nämä summat tuntumaan mahdottomilta. Mutta se ei ole mahdotonta, professori tuumaa.

– Isossa kuvassa kysymys on siitä, käydäänkö Euroopassa sotaa vai ei. Tästä perspektiivistä tarkasteltuna nämä summat alkavat olla ihan mahdollisia. Ja eihän se vaadi muuta, kuin että koko Eurooppa siirtyy suurin piirtein sille tukitasolle, jossa Suomi ja muut Pohjoismaat jo ovat. Tämä homma on hoidettu sillä.

Aunesluoma katsoo, että jäädytettyjen varojen päälle tulevalla avulla voitaisiin rakentaa esimerkiksi neljän vuoden rahoitussuunnitelma Ukrainalle. Se lähettäisi Moskovaan vahvan signaalin, joka pitäisi ottaa huomioon näivettyvän talouden ja kasvavien sotakulujen näkökulmasta.

– Ongelmana on se, että isot Euroopan maat haraavat vastaan. Tämä on täysin poliittisen tahdon kysymys.

Poliittisen tahdon puute

Pidemmällä aikavälillä Euroopalle on luvassa valtavia taloudellisia mahdollisuuksia, kun Ukraina saadaan jaloilleen.

Ukrainan jälleenrakentamisen kustannusten arvioidaan nousevan yli 500 miljardiin dollariin seuraavan kymmenen vuoden aikana. Juhana Aunesluoma nostaa Saksan jälleenyhdistymisen historialliseksi esimerkiksi.

– Tämä mittakaava on vähän samanlainen kuin mitä Saksalle oli Itä-Saksan reformointi. Itä-Saksan integrointi osaksi Saksan liittotasavaltaa kesti vuosikymmenen ja maksoi todella paljon. Se oli Saksan liittotasavallalle suhteellisesti isompi urakka kuin Ukrainan jälleenrakennus tulee olemaan koko Euroopalle, mutta laajasti ottaen kyse on saman mittaluokan asioista.

– Jos Saksa pystyi siihen, niin Eurooppa pystyy tähän. Poliittisen tahdon puute ja lyhyt aikahorisontti hidastavat tämän ajatuksen läpivientiä.

Kun Donald Trump aloitti toisen presidenttikautensa, Euroopassa on oltu huolissaan Yhdysvaltojen toimista. Kaikki puhuvat Aunesluoman mukaan nyt Trumpista sen sijaan, että Euroopalle luotaisiin konkreettinen Ukraina-strategia.

Poimintoja videosisällöistämme

– Transatlanttisen suhteen kriisiydyttyä huomiomme on suuntautunut ihan väärään suuntaan, koska tämä vuosi olisi pitänyt käyttää lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin Ukraina-strategiaan, professori sanoo.

– Tätä kautta puolestaan syntyy kestävä Venäjä-strategia, koska jos Ukraina pysyy pystyssä Euroopan ja Venäjän välissä, voidaan suhteita Venäjään rakentaa sellaisessa strategisessa konstellaatiossa, jossa kaikki palikat eivät ole kaiken aikaa liikkeessä.

Suomen ja Venäjän tavarakauppa

Juhana Aunesluoman mielestä Ukrainaa tukevien maiden ja hyökkäyssotaa käyvän Venäjän taloussuhteita voitaisiin alkaa hiljalleen palauttaa pienimuotoisesti, jos saataisiin aikaan jonkinlainen rauhantila. Paluuta laajemmin vuotta 2022 edeltäneeseen aikaan varsinkaan poliittisten suhteiden osalta ei ole kuitenkaan näköpiirissä.

Professorin mukaan suomalaiset yritykset ovat polttaneet pahasti näppinsä Venäjällä, joten kestää kauan ennen kuin sinne tehdään isoja investointeja. Myös Kremlin imperialistinen ja aggressiivinen ajattelu muodostaa uhan rajanaapureille.

– Voisin kuitenkin hyvin nähdä, että rauhantilan myötä sanktioita purettaisiin ja perustason kauppa lähtisi liikkeelle uudelleen mukaan lukien ihmisten liikkuminen rajan yli. Jos näin tapahtuisi muualla Euroopassa, niin Suomi olisi varmasti osa sitä trendiä.

– Tavarakauppa voisi viritä jossain määrin. Naapurimaat käyvät tyypillisesti kauppaa keskenään. Venäjä voisi myydä tiettyjä tuotteita fossiilienergian ulkopuolella, kuten erilaisia raaka-aineita ja lannoitteita. Ja Suomessa on paljon kulutustavaroita, joilla on olemassa vanhat markkinat Venäjällä.