Venäläistoimittaja matkusti sotilaiden kansoittamassa junassa Uralilta Mustanmeren rannalle.
Varusmiehiä paikallisessa sotilasrekrytointitoimistossa Pietarissa ennen palvelukseen astumista lokakuussa 2025. Kuvituskuva. ZumaWire / MVPHOTOS
Riippumaton venäläismedia Novaja Vkladka kertoo sotilaiden junamatkasta Ukrainan sotaan ja sieltä takaisin.
Moni menomatkalaisista tietää palaavansa kotiin ”kaksisatasena”, joka on Venäjällä käytössä oleva kiertoilmaus ja armeijan koodi ruumiskuljetukselle.
Termi juontaa juurensa Neuvostoliiton Afganistanin-sotaan, jolloin kaatuneiden sotilaiden ruumiit kuljetettiin kotiin sinkkiarkuissa nimikkeellä ”Rahti 200”.
Junamatka Uralilta Novorossijskiin Mustanmeren rannalle kestää useita vuorokausia.
Ravintolavaunun työntekijöiden mukaan sodan alkaessa matkustajien profiili muuttui nopeasti. Aiemmin reitillä kulki pääasiassa lapsiperheitä, mutta sodan myötä vaunut täyttyivät sotilaista.
– Jos sanottiin, että lähdet Novorossijskiin, se kuulosti kiroukselta. Nyt se on tuottoisin reitti, kertoo ravintolavaunun johtaja Irina.
Hänen mukaansa useat sotilaat tilaavat runsaasti alkoholia. Yksi oluttölkki maksaa useita satoja ruplia, viinipullot tuhansia. Moni sotaan lähtevä aloittaa juomisen jo aamiaisella.
Ravintolavaunussa istuu samanaikaisesti rintamalle matkustavia sotilaita, siellä jo palvelleita miehiä sekä ukrainalaisia pakolaisia lapsineen.
Osa pakolaisista kertoo palaavansa Venäjän miehittämille alueille Luhanskiin tai Donetskiin, vaikka taistelut jatkuvat.
– Ei se haittaa. Täällä on jo tarpeeksi kärsitty, eräs nainen sanoo.
Yhdessä pöydässä sotilas juo vodkaa ja olutta aamusta alkaen. Vieressä istuvat kolme ukrainalaista naista ja heidän lapsensa. Sotilas kysyy, miten Venäjällä menee.
– Kaikki on hyvin, yksi naisista vastaa.
– Mukava kuulla, ei sitten turhaan taisteltu teidän puolestanne, sotilas sanoo.
Varusmiehiä Kazanissa Tatarstanissa ennen astumista Venäjän armeijan leiviin. Kuvituskuva. ZumaWire / MVPHOTOS
Tykinruokaa
Ravintolavaunusta löytyy alkumatkasta myös Aleksandr ja hänen matkakumppaninsa, lempinimeltään Sika.
Molemmat miehet ovat entisiä vankeja, jotka saivat vapautuksen rangaistuksestaan lähtemällä sotaan.
Aleksandr ja Sika eivät kuitenkaan joutuneet etulinjaan, vaan heidän tehtävänään on kuljettaa ja valvoa rintamalle meneviä sotilaita.
Molemmat sanovat yrittäneensä estää nuoria varusmiehiä allekirjoittamasta sopimusta puolustusministeriön kanssa.
– Sellaiset kuin he tapetaan ensimmäisinä päivinä – he ovat vain lihaa, Sika sanoo.
Ravintolavaunuun ontuu myös nuori mies Tšuvassiasta, jalassaan proteesi, jonka päällä on kirkas suojus.
Nuori mies juo vodkaa ja muuttuu nopeasti erittäin aggressiiviseksi. Hän istuu itselleen tuntemattoman perheellisen miehen viereen ja yrittää vakuutella tätä olemaan lähtemättä rintamalle.
– Lapset tarvitsevat isän… Miksi sinä menet sinne? Lähde pois, hyppää mihin tahansa toiseen junaan, ennen kuin on liian myöhäistä! Lähde vain pois!
Ihmiset kulkevat Moskovan keskustassa marraskuussa 2024 mainoksen ohi, jossa venäläissotilasta esittävä kuva ja iskulause ”Yhtenäisyys johtaa voittoon”. EPA / AOP
Pois maasta
Menomatkan loppupuolella ravintolavaunuun nousee joukko nuoria varusmiehiä maahanlaskujoukkojen raitapaidoissa. He ovat matkalla palveluspaikkaansa Novorossijskiin.
Yksi varusmiehistä kertoo seuranneensa siperialaisella vankileirillä viime vuonna kuolleen oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyin videoita ja pohtii sodan seurauksia Venäjälle.
– Kun tämä kaikki loppuu, täytyy lähteä Venäjältä. Sodan kokeneet ja käyneet ihmiset käyttäytyvät rauhan aikana eri tavalla, hän sanoo.
Samassa pöydässä istuva 18-vuotias varusmies Vadim kertoo allekirjoittaneensa sopimuksen puolustusministeriön kanssa. Hän sanoo ensin tehneensä päätöksen itse ja kertoo allekirjoitusbonuksen olleen 1,7 miljoonaa ruplaa (noin 18 000 euroa).
Venäläissotilas osallistui voitonpäivän paraatiin Novorossijskissa toukokuussa 2024. ZumaWire / MVPHOTOS
– Vuoteen 2026 mennessä kaikki on ohi, luulen. Moni tuttu sanoo niin. Sen jälkeen tulee kylmä sota, Vadim sanoo.
Myöhemmin samana iltana Vadim kuitenkin murtuu ja kertoo, että hänet pakotettiin allekirjoittamaan sopimus.
Varusmiesten puheissa nousee esiin myös pelko sodan jälkeisestä ajasta. Heidän mukaansa sodan päätyttyä Venäjälle jää yhteiskunta, jossa on suuri määrä traumatisoituneita miehiä, jotka eivät enää pysty palaamaan normaaliin elämään.