Uusi Teräsleidit-komedia ei ole yhtä hyvä kuin ensimmäinen elokuva. Mikä meni pieleen?
Lue tiivistelmä
Uusi Teräsleidit-komedia ei onnistunut yhtä hyvin kuin ensimmäinen osa, kirjoittaa kriitikko Taneli Topelius.
Ensimmäisessä elokuvassa naisten väliset huumorivitsit olivat reiluja, mutta jatko-osassa ne tuntuvat kiusaamiselta.
Maija-tyttären osaan palaava Pirjo Lonka näyttelee jälleen loistavasti perhettään prässäävää hirviöäitiä.
Elokuva on siistiytynyt sovinnaiseksi ja mummot on kesytetty, Topelius kirjoittaa.
Tv-lehti arvioi: Mummoseksiä on taas mukana, mutta siitä viis. Komediahitin Teräsleidit jatko-osasta puuttuvat monet niistä asioista, jotka ensimmäisessä elokuvassa hurmasivat.
Syöpäpaniikilla käynnistyvä kakkoselokuva Teräsleidit – kuin viimeistä päivää leviää kuin entisen mökkiauton jäähdytin. Draivi puuttuu.
Mikä meni pieleen?
Ensimmäinen Teräsleidit oli railakas matkakomedia, jota koronavuonna 2020 kävi elokuvateattereissa ihmettelemässä 247 000 katsojaa. Pamela Tolan ohjaama elokuva oli vuotensa katsotuin kotimainen.
Yleisöryntäykselle oli katetta. Teräsleidit oli kumouksellinen komedia, sillä se kuvasi vanhat naiset riehakkaina tytsyinä, jotka taputtelivat nuoria miehiä pepulle ja ottivat ohjat omiin käsiinsä.
Juonikin oli hauskan hirtehinen: kolme teräväkielistä ikäsiskoa ampaisi puolipaniikissa tien päälle, koska yksi oli huitaissut väkivaltaista miestään ihan kunnolla päähän paistinpannulla.
Miehensä voi tappaa – tai luulla tappaneensa – kuitenkin vain kerran. Eikä jatko-osalla ole tarjota mitään yhtä mehevää tilalle.
Matkan varrelta mummojen (Leena Uotila, Seela Sella ja Sanna-Kaisa Palo) matkaan tarttuu torikauppias Matti (Eero Saarinen). Kuva: Atte Männikkö / Helsinki-filmi / SF Studios
Uudella Teräsleidit-komedialla on vaikeuksia sovittaa luontevasti yhteen Inkerin osaan palaavan Leena Uotilan epätoivoa, Suomen halki kulkevaa autoreissua ja tarinan tummanhumoristia elementtejä.
Tien päälle lähdetään jälleen kirjan takia: Inkerin toisen romaanin käsikirjoitusluonnos kun pitäisi olla jossain varmassa paikassa, vaikka hän ei ihan tiedä, missä.
Mukaan lähtee jälleen kaksi ikätoveria, joista Seela Sellan näyttelemä häijy isosisko Raili oli mukana viimeksikin.
Kolmannella penkillä ja Railin sättimisen kohteena ei enää istu Saara Pakkasvirran esittämä Sylvi, vaan pelokas ystävä Kerttu, jota Sanna-Kaisa Palo esittelee paljon Pakkasvirtaa alistuvammin.
Jo tässä mennään metsään. Kolmikon keskinäisen huumorin rungoksi kirjoitetut sättimisvitsit eivät tunnu enää reiluilta, kun kiusattu Kerttu ei pysty pistämään kiusaajalleen vastaan senkään vertaa kuin Sylvi.
Raili (Seela Sella) kiusaa, Inkeri (Leena Uotila) ihmettelee ja Kerttu (Sanna-Kaisa Palo) alistuu osaansa. Kuva: Laura Mainiemi / Helsinki-filmi / SF Studios
Ensimmäisessä elokuvassa Inkerin reissun päämäärällä ei oikeastaan ollut väliä. Oleellisempaa oli järkytys, jonka Leena Uotila toi kouriintuntuvasti esiin.
Jatko-osassa päämäärää ja välietappeja korostetaan niin paljon, että pintajuonen lomaan kirjoitettu Inkerin tunnekokemus laimenee.
Eroja on myös tavassa, jolla Inkeriä kuvataan. Kakkoselokuvan juoni pyrkii tarpeettoman hanakasti täyttämään Inkerin elämän aukkoja, käytännössä siis hänen monia vuosiaan väkivaltaisen alkoholistimiehen Tapion kanssa. Kiehtova mysteeri hälvenee.
Inkeri (Leena Uotila) yrittää tehdä selkoa vuosistaan väkivaltaisen aviomiehen Tapion (Heikki Nousiainen) kanssa. Kuva: Laura Mainiemi / Helsinki-filmi / SF Studios
Puhki selittämiselle on toki ymmärrettävä syy. Vähitellen selviää, että enää ei kerrota pelkästään Inkeristä eikä tien päällä olevista mummoista, vaan äitien ja tytärten tulehtuneista suhteista.
Inkerin kireän ja kontrolloivan Maija-tyttären osaan palaava Pirjo Lonka näyttelee jälleen loistavasti perhettään prässäävää hirviöäitiä. Huumoria väännetään väärinkäsityksistä ja vaikeiden asioiden kieltämisestä.
Parhaissa komedioissa kepeä ja vakava täydentävät toisiaan, mutta tässä niiden suhde ei ole tasapainossa.
Tosielämän näyttelijäpariskunta Jani Volanen ja Pirjo Lonka näyttelevät Teräsleideissäkin avioparia. Kuva: Laura Mainiemi / Helsinki-filmi / SF Studios
Rinnalleen kolmanneksi käsikirjoittajaksi ohjaaja Tola ja tuottaja Aleksi Bardy ovat nyt napanneet upean Huonot naiset -komedian (2022) kirjoittajan Karoliina Lindgrenin.
Samalla meno on siistiytynyt sovinnaiseksi. Rällästämisen sijaan elokuva keskittyy synnyttämään sympatioita Uotilaa, Sellaa ja Paloa kohtaan. Mummot on kesytetty.
Eikä mummoseksikään enää hätkäytä, kun kohteena ei ole enää kolmekymppinen nuorukainen, vaan mummojen ikäluokkaan kuuluva papparainen.
Linnea Skog (oik.) palaa Inkerin (Leena Uotila) tyttärentyttären Rosan rooliin. Kuva: Laura Mainiemi / Helsinki-filmi / SF Studios
Teräsleidit – kuin viimeistä päivää, ensi-ilta torstaina 25.12. elokuvateattereissa. Komedia ★★