Kommentti|Oikeusministeriön tempoilu on omiaan lisäämään epäluottamusta siihen, saako yleisö vieläkään eteensä koko aineistoa, kirjoittaa HS:n ulkomaantoimittaja Tommi Hannula.
Lue tiivistelmä
Oikeusministeriön toiminta lisää epäluottamusta Epstein-asiakirjojen julkaisussa, kirjoittaa ulkomaantoimittaja Tommi Hannula.
Vaalikampanjassaan Trump lupasi julkaista asiakirjat, mutta palattuaan presidentiksi hän suhtautui ajatukseen nihkeästi.
Asiakirjojen sensurointipäätösten riippumattomuuteen kohdistuu epäluuloa, koska Trump ohjailee oikeusministeriön toimia yleisellä tasolla edeltäjiään härskimmin, Hannula kirjoittaa.
Kauan odotetulla Epstein-asiakirjojen julkaisemisella näyttää olevan päinvastainen vaikutus kuin tarkoitettiin.
Kaikkien piti viimein saada tietää, keitä vaikutusvaltaisia ihmisiä kytkeytyi edesmenneen Jeffrey Epsteinin pyörittämään alaikäisten hyväksikäyttörinkiin. Sen sijaan asiakirjoista on tullut hallitsematon vyöry, joka lähinnä ruokkii salaliittoteorioita.
Jouluaattona Yhdysvaltain oikeusministeriö kertoi tietoonsa tulleen yli miljoona uutta asiakirjaa, jotka saattavat liittyä Epsteiniin.
Iso luku, mutta mitä se tarkoittaa? Ei itsessään mitään. Asiakirjoja on jo julkaistu kymmeniätuhansia, mutta odotuksiin nähden paljastukset ovat olleet heppoisia.
Aineistoa saateltiin julkisuuteen jo aiemmin eri kanavia pitkin valikoiduissa erissä, kunnes runsas kuukausi sitten Yhdysvaltain kongressi sääti ja presidentti Donald Trump allekirjoitti lain: kaikki asiakirjat liittyen Epsteiniä vastaan nostettuihin rikossyytteisiin on julkaistava.
Käsityksen vyyhdistä oli määrä selkiytyä, mutta se uhkaa sumentua entisestään.
Rikkaiden varainhoitajana toiminut Epstein kuoli tutkintavankeudessa vuonna 2019. Viranomaisten mukaan hän teki itsemurhan. Epsteinillä uskotaan olleen satoja uhreja. Hänen luottonaisensa Ghislaine Maxwell sai 20 vuoden vankeustuomion alaikäisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja ihmiskaupasta.
Tuoreen lain nojalla oikeusministeriö julkaisi asiakirjoja viime viikon lopussa ja tämän viikon alussa. Niissä on muun muassa kuvia tunnetuista ja vaikutusvaltaisista miehistä, kuten Trumpista ja entisestä presidentistä Bill Clintonista, usein nuorten naisten seurassa erilaisissa illanvietoissa. Kuvat näyttävät pahalta, mutta eivät todista oikein mitään. Epstein oli seurapiirijulkkis, jonka juhlissa kävivät tai jonka seurassa muutoin sattuivat näyttäytymään monet silmäätekevät.
Trumpin on hyvin tiedetty olleen Epsteinin ystävä ennen heidän välirikkoaan parikymmentä vuotta sitten.
Valitettavasti Trumpin ja oikeusministeriön tempoilu on omiaan lisäämään epäluottamusta siihen, saako yleisö vieläkään eteensä koko aineistoa.
Vaalikampanjassaan Trump lupasi julkaista asiakirjat, mutta palattuaan presidentiksi hän suhtautui ajatukseen nihkeästi – kunnes paineen käytyä vastustamattomaksi kehotti kongressia julkaisemaan kaiken.
Asiakirjoja ei kuitenkaan julkaista sellaisenaan. Niitä on osin sensuroitu muun muassa uhrien suojelemiseksi. Osa kongressin jäsenistä pitää sensurointia kuitenkin laittoman laajana. Laki määrittää, että sensurointia ei pidä tehdä ”nolaamisen, mainehaitan tai poliittisen herkkyyden” välttämiseksi.
Sensurointipäätösten riippumattomuuteen kohdistuu epäluuloa, koska Trump ohjailee oikeusministeriön toimia yleisellä tasolla edeltäjiään härskimmin. Trumpin vastustajat epäilevät, että oikeusministeriö suojelee presidenttiä kiusallisilta ellei peräti raskauttavilta paljastuksilta.
Asiakirjojen heinäsuopamaisesta luonteesta kertoo tutkijoiden viestinvaihto.
Viime lauantaina oikeusministeriö poisti saatavilta edellisenä päivänä julkaisemiaan asiakirjoja, kuten erään valokuvan, jossa näkyi valokuva Trumpista naisten seurassa. Sitten ministeriö palautti ne linjoille.
Samoin kävi yli 10 000 asiakirjalle maanantaina. Sen jäljiltä palautetut asiakirjat olivat eri järjestyksessä kuin aluksi, ja sanomalehti The Washington Postin mukaan jäi epäselväksi, puuttuiko jotain aiemmin julkaistua.
Demokraatit jakavat tietysti innoissaan aineiston kuvia Trumpista ja republikaanit yhtä ahnaasti kuvia Clintonista. Politikointi vesittää kummankin leirin väitteitä presidenttien Epstein-kytkyjen sopimattomuudesta.
Trump jopa symppasi Clintonia kuvien julkaisun takia. Hän totesi tämän kyllä kestävän kohun mutta kantavansa huolta ihmisistä, ”joilla ei ollut oikeasti mitään tekemistä Epsteinin kanssa mutta päätyivät samaan kuvaan juhlassa ja jonkun maine on pilalla”.
Asiakirjojen heinäsuopamaisesta luonteesta kertoo tutkijoiden viestinvaihto, jota on julkaistu muiden asiakirjojen mukana. Helmikuussa 2020 liittovaltion apulaissyyttäjä New Yorkin eteläisestä oikeuspiiristä kirjoitti, että ”meidän on käytännössä mahdotonta pysyä kärryillä saamastamme”. Saman sähköpostiketjun toisessa viestissä luki, että tutkijoilla on hallussaan ”selvästi yli miljoona asiakirjaa eikä hajuakaan” niiden merkityksestä.
Olennaisen tavoittamista vaikeuttaa, että seassa on poliisin saamia todentamattomia vinkkejä – joiden julkaisua tuskin kukaan voi kannattaa – ja jopa täysin tekaistuja asiakirjoja. Jälkimmäiseen joukkoon oikeusministeriö luokittelee Epsteinin nimiin pannun, väitetysti vankilasta lähetetyn postikortin, jossa hän muka kertoo Trumpin mieltymyksestä nuoriin naisiin.
Postikortti on väitetysti osoitettu toiselle seksuaalirikolliselle, Yhdysvaltain naisten telinevoimistelumaajoukkueen entiselle lääkärille Larry Nassarille. Kirjoitus ei kuitenkaan näytä vastaavan Epsteinin käsialaa, eivätkä osoitetiedot vastaa oikeita vankiloita.
Kaikki tämä epämääräisyys ei tarkoita, ettei asiakirjoista voisi löytyä uuttakin tietoa. Esimerkiksi Britannian kuningasperheen jäsen Andrew Mountbatten-Windsor, joka ennen ryvettymistään tunnettiin prinssi Andrew’na, näyttää ylläpitäneen tiedettyäkin rumempaa suhdetta Epsteiniin ja Maxwelliin.
Sanomalehti The Telegraph kertoi uusien asiakirjojen perusteella tiistaina, että vuonna 2001 Mountbatten-Windsor kysyi sähköpostissa Maxwellilta, oliko tämä löytänyt hänelle ”epäsopivia ystäviä”. Vuonna 2002 hän kysyi tältä, voisiko edustusmatkalle Peruun järjestyä ”kaksijalkaisia nähtävyyksiä”.
Julkisuuteen tuli uutena tietona sekin, että poliisi halusi kuulla Moundbatten-Windsoria tutkinnassa suomalaistaustaisesta muotimogulista Peter Nygårdista, joka tuomittiin viime vuonna Kanadassa 11 vuoden vankeuteen seksuaalirikoksista. Poliisi ei kuitenkaan kohdellut Moundbatten-Windsoria epäiltynä.
Kokonaisuutena asiakirjat kertovat maailmasta, jossa haavoittuvaiset naiset ja tytöt ovat olleet vaikutusvaltaisten miesten armoilla ja nämä ovat voineet luottaa pääsevänsä kuin koira veräjästä, koska heidän asemansa suojasi heitä. Hyväksikäytöstä myös vaiettiin parikymmentä vuotta sitten herkemmin kuin nykyään.
Voi olla, että ilmi tulee lisää tunnettuja ihmisiä, joiden yhteys Epsteiniin ja Maxwelliin romuttaa heidän maineensa.
Mutta syyllistyivätkö jotkut heistä rikoksiin?
Siitä tuskin löytyy todisteita näistä yli miljoonasta asiakirjasta, koska tutkijat ovat ne jo kahlanneet.