HS Jakartassa|Vesivarojen hallitsematon käyttö, kestämätön kaupunkisuunnittelu ja ilmastonmuutos ovat kietoutuneet toisiinsa niin tiukasti, että vesi uhkaa koko megakaupungin tulevaisuutta.
Jakarta.
Lue tiivistelmä
Indonesian pääkaupunki Jakarta vajoaa yli 20 senttimetriä vuodessa liiallisen pohjaveden pumppauksen ja kohoavan merenpinnan takia.
Vesijohtovesi ei ole juomakelpoista, joten pullotettu juomavesi on välttämättömyys ja vie pienituloisilta perheiltä jopa 10 prosenttia tuloista.
Maailmanpankki varoittaa, että vesiturvallisuuden ratkaisematta jättäminen voi alentaa Indonesian talouskasvua yli 7 prosenttia.
Indonesian pääkaupunki ja yli 30 miljoonan asukkaan metropolialue Jakarta on ääriesimerkki siitä, miten vesi on sekä elämän ehto että sen suurin uhka. Pohjois-Jakartan rannikko vajoaa yli parikymmentä senttimetriä vuodessa. Syynä ovat liiallinen pohjaveden pumppaus, rakennetun ympäristön paino ja maakerrostumien tiivistyminen sekä samaan aikaan kohoava merenpinta.
Mutta mennäänpä katsomaan, miten pohjoisjakartalaisessa Muara Angken kalastajakylässä eletään veden kanssa rinta rinnan.
Muara Angke on Jakartan perinteisen kalastuksen keskus. Siellä on huutokaupattu kalaa vuosisatojen ajan ja sen uudistettu kalatori on edelleen vilkas kauppapaikka. Kalastusveneissä ja kalasatamissa sekatyömiehenä työskentelevä Suherman istuskelee talonsa edustalla valmiina tarttumaan työtarjouksiin. Hänellä on tosiaan vain yksi nimi, mikä on yhä yleinen tapa Indonesiassa.
Suherman on juuri tilannut paikalliselta vesitoimittajalta kotiinkuljetuksella 19-litraisen gallonan juomavettä, sillä vesijohtovettä ei voi juoda. Se on markkinoiden halvinta ja huonolaatuisinta. Jos se testattaisiin Suomessa, se todettaisiin juomakelvottomaksi.
Laadukkaammat vesimerkit maksavat enemmän. Esimerkiksi maan suosituin gallonavesi, Aqua, maksaa jo kolme kertaa enemmän. Suhermanin kuusihenkisessä perheessä juomiseen ja ruuanlaittoon kuluu pari gallonaa päivässä.
Pullotettu juomavesi on Jakartassa välttämättömyys – ja valtava bisnes. Indonesia on maailman kolmanneksi suurin pullovesimarkkina Yhdysvaltojen ja Kiinan jälkeen. Pulloveden hinta ja vesimaksut ovat kuitenkin monelle pienituloiselle perheelle kohtuuttomia. Jos Suherman ja hänen vaimonsa ansaitsisivat Jakartan vähimmäispalkan, vesikulut veisivät noin viisi prosenttia heidän tuloistaan.
Useimmilla kalastajaperheillä tulot jäävät kuitenkin sen alle, jolloin osuus voi kohota kymmeneenkin prosenttiin. Kun Suomessa puhdasta vettä saa suoraan hanasta, Jakartassa se on kallis hyödyke.
Käyttövetensä Suhermanin perhe ottaa vuokraisäntänsä porakaivosta. Pohjavesi on kuitenkin saastunutta, ja rannikkoalueilla siihen sekoittuu merivettä, joten kaivot on porattava yhä syvemmälle – Suhermanin mukaan yli 140 metrin syvyyteen.
“Kaivoveden käyttö on Jakartassa edelleen yleistä, mutta sitä on rajoitettu ja sen käytöstä peritään vesimaksu”, kertoo ESG-johtaja Arif Darana, joka on aikaisemmin työskennellyt muun muassa Maailmanpankin vesiturvallisuuden asiantuntijana.
Daranan mukaan syvät ja kapasiteetiltaan suuret porakaivot edellyttävät ympäristöluvan, mutta matalien, kotitalouskäyttöön tarkoitettujen kaivojen salliminen on ymmärrettävää, kunnes riittävä vedensaanti on muulla tavoin turvattu.
Muara Angkeen on vedetty myös vesijohtoverkosto, mutta se ei ulotu ihan kaikkialle. Joillekin alueille vettä tuodaan tankkiautoilla.
Jakartan arki rakentuu yhä huterammalle perustalle. Sunda Kelapan pinokkiotalot huojuvat veden päällä. Kuva: Tanja Harjuniemi
Tällä hetkellä vesijohtoverkoston arvioidaan kattavan noin 60 prosenttia kaupungista ja tavoitteena on päästä sataprosenttiseen kattavuuteen vuoteen 2030 mennessä. Tämä edellyttää muun muassa uusien vesivarastojen rakentamista ja hulevesien tehokkaampaa keräämistä ja kierrätystä. Yksi suurimmista haasteista on jäteveden käsittely ja puhdistus. Tällä hetkellä valtaosa jätevesistä päätyy vesistöihin ja pohjavesiin saastuttaen kallisarvoisia vesivaroja.
Maanpinnan vajoaminen näkyy Muara Angkessa pahenevina vuorovesitulvina, joita esiintyy useita kertoja kuussa. Kurkistus Suhermanin asuntoon kertoo paljon. Alakerran asukkaana hänen on huolehdittava, että huonekalut ja kodinkoneet ovat helposti nostettavissa pöytien päälle tai siirrettävissä yläkertaan, jossa asuu hänen vuokraisäntänsä.
Pahimmat tulvat syntyvät, kun rankkasateet ja korkea vuorovesi osuvat yhteen: vesi ei pääse purkautumaan mereen ja hulevesiviemärit tukkeutuvat. Silloin veden pinta voi kohota puolestatoista metristä jopa kolmeenkin metriin. Kaupunkiympäristöjen ongelmana on, että hulevedet eivät pääse imeytymään maaperään rakennetun ympäristön ja viheralueiden vähäisyyden takia, jolloin vesi huuhtoutuu suoraan mereen.
Tulvatilannetta on pyritty helpottamaan rakentamalla suojapatoja ja pumppausasemia. Muara Angkessa on käynnissä myös katuverkoston korottaminen ja esteiden rakentaminen.
Aikoinaan kalastajakylät rakennettiin puupaalujen varaan, jolloin ne olivat suojassa vuoroveden vaihteluilta. Nyt nämä niin sanotut pinokkiotalot ovat kallistuneet ja vaurioituneet maan painumisen ja toistuvien tulvien vuoksi. Kaupunki haluaisi siirtää asukkaat nykyaikaisiin kerrostaloihin lähialueille, mutta moni kalastaja vastustaa muuttoa. Elämä veden äärellä on sekä elinkeino että identiteetti – ja uusien asuntojen vuokrat ovat monille yksinkertaisesti liian korkeat.
Ratkaisuksi Jakartanlahdelle, vajaan kymmenen kilometrin päähän rannikolta, on suunniteltu rakennettavaksi valtava merivalli. Sen tarkoitus on suojata kaupunkia tulvilta ja muodostaa vallin sisäpuolelle tekoallas, jota voitaisiin hallita pumppaamalla.
Muara Angken kalastajat käyvät merellä aamunkoitteessa ja illansuussa merikeleistä riippuen. Kuva: Tanja Harjuniemi
Hanke on herättänyt myös paljon huolta. Massiivisen rakennelman pelätään häiritsevän meriekosysteemejä, heikentävän veden vaihtuvuutta ja vaarantavan kalastuselinkeinon, joka on rannikkoyhteisöjen elinehto. Se ei myöskään ratkaise vesipulaa, eikä maan vajoamista, jos pohjaveden pumppausta ei saada kuriin.
Puhdas vesi on ihmisoikeus ja YK:n yhtenä kehitystavoitteena on varmistaa veden saanti ja kestävä käyttö sekä sanitaatio kaikille vuoteen 2030 mennessä. Siitä huolimatta yli 40 prosenttia maailman väestöstä elää alueilla, joilla vesivarat ovat niukat, ja yli neljännes ihmisistä kärsii puhtaan veden puutteesta. Myös Indonesia kamppailee vesistressin kanssa: vaikka sademäärät ovat maailman suurimpia, vettä kulutetaan enemmän kuin sitä ehtii uusiutua.
Väestöltään maailman neljänneksi suurimman maan, Indonesian kunnianhimoisena tavoitteena on nousta maailman viiden suurimman talousmahdin joukkoon vuoteen 2045 mennessä.
Maailmanpankki on kuitenkin varoittanut, että ilman tehokkaita toimia vesivaroihin liittyvät uhat voivat vaarantaa pitkän aikavälin kasvutavoitteet. Sen laskelman mukaan tavoitteen saavuttaminen edellyttää vähintään 5,7 prosentin vuosittaista talouskasvua. Sen pahimmassa skenaariossa vesiturvallisuuden ratkaisematta jättäminen alentaa kasvuennustetta 7,3 prosenttia.
Sen sijaan onnistuminen vesivarojen lisäämisessä ja saastumisen estämisessä sekä pohjaveden käytön ja metsäkadon vähentämisessä tuovat jo yli kolmen prosentin hyödyn kansantuotteen kasvuun.
“Meidän on lakattava pitämästä vettä itsestäänselvyytenä. Vesi on enemmän kuin vain elintehto tai luonnonvara – se on kasvun ja kehityksen perusta”, Darana painottaa.
Hänen mukaansa Jakartan vesiturvallisuuden korjaaminen edellyttää paitsi integroitua vesihuoltoa myös poliittista tahtoa edistää päätöksentekoa ja investointeja johdomukaisesti sekä ohjata käyttäytymistä.
“Todellista edistystä tapahtuu sitten, kun sääntely, rahoitus ja infrastruktuuri toimivat yhdessä sulkeakseen kehän siten, että vesivaroja hallitaan, kierrätetään ja arvostetaan kestävästi”, hän tiivistää toiveikkaana.