Oululainen yritys menetteli väärin irtisanoessaan etätöihin siirtyneen työntekijänsä.
Näin katsoo Oulun käräjäoikeus, joka on velvoittanut yrityksen maksamaan ex-työntekijälleen korvauksia.
Useita vuosia yrityksen palveluksessa olleella työntekijällä oli toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, jossa hänen työntekopaikakseen oli merkitty Oulu.
Syksyllä 2024 hän ryhtyi tekemään töitä etänä toisesta maasta Euroopasta, kun hänen puolisonsa sai sieltä määräaikaisen työpaikan.
Työntekijä irtisanottiin pian tämän jälkeen. Irtisanomisilmoituksessa syyksi ilmoitettiin muutto ja siitä aiheutunut olosuhteiden radikaali muutos.
Työntekijä järkyttyi potkuistaan. Hän oli kertomansa mukaan selvittänyt etukäteen mahdollisuutta tehdä etätöitä määräaikaisesti. Erinäisten vaiheiden jälkeen hän katsoi saaneensa siihen hyväksynnän.
Hänen mielestään työnantaja antoi ymmärtää suostumuksensa etätöihin myös myöhemmällä toiminnallaan eikä se missään vaiheessa reklamoinut ulkomaille siirtymisestä.
Työntekijän mielestä hänelle olisi pitänyt antaa ensin varoitus ja mahdollisuus korjata menettelyään. Hänen mukaansa irtisanomiselle ei ollut asiallista eikä painavaa syytä, joten hän vei asian oikeuteen ja vaati korvauksia.
Oululaisyritys vastusti vaatimusta. Sen mukaan työntekijä oli ilmoittanut lähtevänsä töihin toiseen maahan. Yrityksen mukaan etätöihin ei annettu missään vaiheessa suostumusta tai hyväksyntää.
Yrityksen mielestä työntekijä oli luvatta pois töistään Oulussa. Se piti tätä rikkomusta niin vakavana, että se katsoi olevansa oikeutettu irtisanomaan hänet.
– Työntekijä ei päätä, miten työtä tehdään, vaan tämä kuuluu työnantajan direktio-oikeuteen. Työnantaja päättää, missä, milloin ja miten työtä suoritetaan. Tämä kattaa myös oikeuden määrittää paikka, missä työtä suoritetaan, se katsoi vastauksessaan.
Käräjäoikeus ratkaisi kiistan työntekijän eduksi. Oikeuden mielestä sähköpostikirjeenvaihdosta ja eri henkilöiden kertomuksista ilmenee, että työnantaja oli tosiasiassa hyväksynyt etätyöskentelyn ulkomailta.
Käräjäoikeuden mielestä työntekijä pystyi perustellusti toimimaan tämän mukaisesti, eikä hän siten kieltäytynyt työstä tai ollut luvattomasti pois töistä.
Koska työntekijälle ei annettu ensin varoitusta eikä hän siten saanut mahdollisuutta korjata menettelyään, ei hänen työsopimuksensa purkamiselle ollut oikeuden mielestä työsopimuslaissa tarkoitettua perustetta.
Siksi oikeus velvoitti työnantajan maksamaan työntekijälle lähes 12 000 euroa korvausta, minkä lisäksi sen täytyy maksaa Työllisyysrahastolle yli 3 300 euroa. Yrityksen pitää maksaa myös työntekijän oikeuskuluja yli 13 000 euroa.
Ratkaisu ei ole lainvoimainen.