Alle 20-vuotiaiden MM-kisat käynnistyvät perinteiseen tapaan tapaninpäivänä. Tänä vuonna juniorikiekon huiput kokoontuu jääkiekon osavaltioon, kun Yhdysvaltojen Minneapolis ja Saint Paul isännöivät turnausta. Turnauksen B-lohko tarjoaa kiekkokansalle ehdottoman ennakkosuosikin, sen viime vuosien lihassa olleen piikin, aina yllätysvalmiin Suomen ja kaksi selvitymisestä taistelevaa maata.
1. Kanada
Kanada on sukeltanut kahtena peräkkäisenä vuonna ulos turnauksen puolivälierävaiheessa Tšekkiä vastaan. Samaisina vuosina joukkueen pelaajavalinnat ovat herättäneet paljon kysymyksiä, sillä vaahteranlehtipaidat ovat jättäneet paljon tehopotentiaalia kotisohville.
Asiat ovat muuttuneet. Jalkeilla on nuorin joukkue vuosiin, ja lopulliseen joukkueeseen nimettiin jopa kolme varausikäistä pelaajaa. Vain kuusi viime vuoden puolivälierätappion kärsinyttä pelaajaa palaa punavalkoisiin, mutta heidänkin joukkoon mahtuu kaksi turnauksen viidestä parhaasta pelaajasta.
Jo vuosia sukupolvitalenttina pidetty Gavin McKenna on saanut kenttäalennuksen odotuksiinsa siirryttyään yliopistokaukaloihin, mutta hän on edelleen Kanadan dynaamisin, taitavin ja lahjakkain hyökkääjä. Mahdollisesti jopa samassa ketjussa vastakkaisella puolella viilettävä Porter Martone on loistava ehdokas maalipörssin voittajaksi. Heidän välissään harjoitusleirityksen aikana viiletti turnauksen parhaaksi pelaajaksi ennakoitu Michael Misa, joka saapuu Kanadan paitaan NHL-jäiltä.
Pelaa edeltä mainittu kolmikko yhdessä tai ei, on täysin selvää, ettei Kanada ole tullut vihollisen mantereelle vain kostamaan – se aikoo tuhota kaiken.
Hyökkäystä tukee valtava liuta huippuluokan NHL-lupauksia, joista jokainen McKennaa lukuun ottamatta on varattu ensimmäisellä kierroksella. NHL-pelejä jo pelanneet Jett Luchanko, Brady Martin ja Braeden Cootes muodostavat lyömättömän sentteriosaston, joskin Martin on pelannut leirityksen aikana laidalla. Tuolloin hänen sentterinään on pelannut Michael Hage, joka on koko NCAA:n pistepörssin jaetulla kakkossijalla.
Hyökkäys on paras, mitä millään joukkueella on ollut vuosiin U20-turnauksessa. Tij Iginlan, Cole Reschnyn ja Liam Greentreen kaltaiset monipuoliset tehoruiskut pitävät huolen siitä, että vaikka aiemmin mainittu supertähtikolmikko pimennettäisiin, Kanada ei tule kaatumaan tuloksentekoon.
Puolustuksessa on vähintäänkin vastaava tilanne. Viime vuonna lähes uskomattomasti kotiin jätetty Zayne Parekh on kehittynyt yhdeksi NHL:n parhaista puolustajalupauksista vuosiin, ja hän johtaa joukkueen kivikovaa ylivoimaa siniviivalta. Parekh saa ympärilleen NHL:ssä niin ikään pelanneen Harrison Brunicken, viime kesän ykköskierroksen varaukset Cameron Reidin ja Kashawn Aitchesonin sekä varausikäiset Carson Carelsin ja Keaton Verhoeffin. Etenkin Carels on sykähdyttänyt kykyjenetsijöitä viime aikoina, ja hän taistelee suuristakin minuuteista takalinjoilla.
Kanada saa Parekhista sen pelaajan, jota se viime vuonna kaipasi. Aidon ylivoiman pelinrakentajan, joka tuottaa aina jäällä ollessaan. Viime vuoden kikkailut Oliver Bonkin ja Sam Dickinsonin kanssa ovat historiaa, ja Parekh saa avaimet vaarallisen ja tulivoimaisen ylivoimakoneiston käyttöön.
Maalilla Kanadalla on paras kolmikko vuosiin. Viime talvena tolppien välissä loistanut Carter George lienee ykkösvahti tänäkin vuonna, mutta superlupaukset Joshua Ravensbergen ja viime vuoden kakkosvahti Jack Ivankovic kirittävät häntä minkä ehtivät. Jokainen vaihtoehto olisi varma ykkösvahti useammassakin turnauksen joukkueessa.
Materiaalivertailussa Kanada on yksinkertaisesti hartioita myöten muita edellä. Nyt on näyttöjen aika.
2. Tšekki
Tšekki on ollut mitalipeleissä kolmessa viime turnauksessa, ja kahtena peräkkäisenä vuonna se kaatoi Kanadan jatkopeleissä. Vahvalle ajanjaksolle ei näy päätöstä, sillä Minnesotaan lähtevä joukkue on yksi maan parhaista vuosikausiin.
Puolustuksen tähtikolmikko Adam Jiříček–Radim Mrtka–Tomáš Galvas johtaa joukkuetta takalinjoilta monipuolisena ja laadukkaana kahden suunnan yksikkönä. Hyökkäyksessä tulivoima kasautuu OHL:ssä erittäin tehokasta kautta pelaavien Adam Benákin ja Adam Novotnýn harteille. Kaimat ovatkin koko joukkueen tehokkaimpia pelaajia seurajoukkuetilastojen saralla.
Myös viime vuonna Kanadan verkkoon ratkaisuosuman iskenyt – ja lopun turnauksen kovissa buuauksissa pelannut – Petr Sikora tuo arvokasta tukea yhdessä Matěj Kubiesan ja Adam Jechon kanssa. Myös Chicago Blackhawksin viime kesänä ensimmäisellä kierroksella varaaman Václav Nestrašilin ruuti on ollut kuivaa yliopistokaukaloissa.
Takalinjoilla Jiříčekin, Mrtkan ja Galvasin kolmipäinen hirviö muodostaa kenties monipuolisimman kärkikolmikon kaikista turnauksen joukkueista pois lukien Kanadan. Jiříček on joukkueen ehdoton tähti ja ylivoiman pääsääntöinen pelinrakentaja. Mrtka tuo mukanaan valtavasti kamppailuvoimaa ja kiekollista kypsyyttä, kun taas Galvas loistaa liikkeensä ohella kahteen suuntaan.
Ainoa kysymysmerkki ja täysin muun muassa Suomelle kalpeneva osasto on tolppien väli. QMJHL:ssä alkukaudesta loistanut Jakub Milota loukkaantui lokakuun puolivälissä, eikä häntä tulla näkemään turnauksessa. Torjuntavastuu pudonnee Matyáš Maříkille, joka on pelannut vahvasti aiemmin U20-joukkueen mukana, kuten myös kotimaan Extraligassa.
Häntä kirittävät Michal Oršulá ja Milotalle oletettavasti varatun paikan täyttänyt Ondřej Štěbeták. Kukaan vahdeista ei ole pelannut aiemmin U20 MM-turnauksessa, mutta tasapaksu tilanne mahdollistaa myös aktiivisemman rotaation ja kovemman kilpailun maalivahtien kesken.
Tšekki on täysin varteenotettava ehdokas mitaleille jälleen kerran. Se pyrkinee myös olemaan jälleen kerran tikku Kanadan lihassa. Taistelu lohkon kakkossijasta on kovaa, mutta Tšekki peittoaa Suomen ja välttää puolivälierävaiheessa vastakkaisen lohkon kärkimaat Ruotsin ja Yhdysvallat.
3. Suomi
MM-finaalin jatkoajalla viime vuonna taipunut Suomi on mielenkiintoisessa paikassa Minnesotassa. Konsta Heleniuksen osallistumissaaga sai lopulta yllättävänkin päätöksen, kun Buffalo Sabresin tuore GM Jarmo Kekäläinen ei vapauttanut Heleniusta Nuorten Leijonien käyttöön. Nyt aiemmin täytetyiksi oletetut ykköstähden saappaat ovat jälleen tyhjät, ja joukkue tarvitsee uusia esiinmarsseja myös keskikaistalta.
Hyökkäyksen tulosyksikkö lienee Julius Miettisen ja Matias Vanhasen varassa. Kaksikko on ollut tehokas WHL:ssä, ja HIFK-taustaiset hyökkääjät ovat paras vaihtoehto ykkösketjuun. Kolmanneksi lenkiksi sopii aina mukanaan maalintekopotentiaalia tuova Emil Hemming, joka on samalla joukkueen paras laukoja ja ykkösoptio ylivoimalle.
Keskikaistalla tukea tuovat Liiga-läpimurtonsa tehnyt Oliver Suvanto, OHL:ssä vahvan alkukauden pelannut Jasper Kuhta ja yliopistojäille siirtynyt Heikki Ruohonen.
Joukkueessa useampi pelaaja istuu täydellisesti heille kaavailtuihin rooleihin eli roolitus on kunnossa. Mainittu ja oletettu kärkiketju on rakennettu hyvällä sekoituksella pelaajatyyppejä ja sentteriosastolla on monipuolisia ja niin pelintekijän kuin likaisen työn rooliin sopeutuvia senttereitä. Atte Joki ja Kasper Pikkarainen ovat pelanneet pohjaketjujen rooleja Liigassa läpi kauden, eikä Aatos Koivunkaan istuttaminen tulosyksikön laidalle varsinaisesti mene työstä.
Puolustuksessa kapellimestarin tahtikeppi jaetaan jälleen Aron Kiviharjulle. Toista vuotta joukkueen kapteenina pelaava Kiviharju pelasi kelvollisen turnauksen viime vuonna, ja hän saa ympärilleen tasaisen Liiga-kokeneen ryhmän. Kiviharjun kanssa kiekollista vastuuta ovat jakamassa Lasse Boelius, Daniel Nieminen ja Arttu Välilä. Nieminen on kärkikandidaatti toisen ylivoimayksikön viivamiehen tontille.
Veeti Väisänen, Niklas Nykyri ja joukkueen toinen varausikäinen Tappara-peluri Juho Piiparinen tuovat takalinjoille kahden suunnan osaamista, fyysisyyttä ja rauhallisuutta. Etenkin Piiparisen otteita on syytä seurata, sillä nappiturnaus voi nostaa kirvesrintojen puolustajan keskusteluun jopa ensimmäisen varauskierroksen ensimmäisen puoliskon varausnumerosta.
Ykkösmaalivahti tuskin on valtiosalaisuus, sillä viime vuonna turnauksen parhaaksi maalivahdiksi valittu Petteri Rimpinen palaa sinivalkoisiin. Häntä kirittää HPK-vahti Kim Saarinen, joka on eittämättä torjunut Rimpistä paremmin kotimaan kaukaloissa. Patrik Kerkolaa tuskin tullaan näkemään kuluvana vuonna, mutta visiitti kolmosvahtinakin tuo arvokasta kokemusta ensi vuodeksi, jolloin hän on ykkössuosikki avaavaksi maalivahdiksi.
Suomi haastaa aina kärkimaat materiaalipaniikinkin uhalla, mutta tänä vuonna tyytyminen on lohkon kolmanteen sijaan.
4. Latvia
Suomen aikaan myöhäisillalla 30. joulukuuta käynnistyvä Latvian ja Tanskan ottelu määrittää B-lohkon viimeisen pudotuspelijoukkueen ja karsijan paikan. Kertoimet ovat suuresti Latvian puolella jo puhtaasti materiaalia tutkimalla, mutta senkin ohella Latviaa ajavat eteenpäin muutamat laadukkaat lupaukset.
Jukurien Alberts Šmits on yksi varausluokan parhaista puolustajista ja varteenotettava ehdokas kärkikymmenikön varausnumerolle ensi kesänä. Šmits johtaa Latvian puolustusta, vaikka turnaukseen valmistavat ottelut olivat hänen uransa ensimmäisiä U20-ikäluokkakiekossa. Hän ehti kuitenkin jo pelata miesten A-maajoukkueessa marraskuussa ja 18-vuotiaan valintaa olympialaisiin pidetään Mikkelissä jo lähestulkoon varmana.
Šmitsin ohella Latvian kärkihahmoihin kuuluu jo viime vuonna kelvollisen turnauksen pelannut Olivers Mūrnieks, joka on joukkueen lähes varma ykkössentteri. Viime vuoden sensaatiomaisessa Kanada-voitossa suuressa roolissa ollut Bruno Osmanis on valmis jatkamaan siitä, mihin hän Ottawassa jäi. Samalla Osmanis hakee NHL-varausta, joten näytönnälästä hänen otteensa tuskin tulevat jäämään kiinni.
Puolustuksessa Šmitsiä tukevat joukkueen ainoa NHL-varattu kenttäpelaaja, OHL:ssä kiekkoileva Darels Uļjanskis sekä BCHL:ssä yhdessä pelaavat Harijs Cjunskis ja Krists Retenais.
Maalin suulla avaavan vahdin paikka on auki kaikkien kolmen joukkueeseen nimetyn torjujan välillä. NHL-varattu Mikus Vecvanags tulee turnaukseen kovimmalla statuksella, mutta hänen numeronsa kaudelta ovat avuttoman heikot. Ivans Kufterins ja Nils Roberts Maurins eivät kuitenkaan ole itsekään loistaneet tolppien välissä seuratasolla, joten pulmaa ei voi ratkaista statuskysymyksellä.
Oli Latvian maalissa kuka tahansa kolmesta mainitusta, kaikki riippuu vain ja ainoastaan Tanska-ottelusta. Voitolla puolivälieriin, tappiolla karsintaotteluun altavastaajana Slovakiaa, Saksaa tai Sveitsiä vastaan.
5. Tanska
Tanskan joukkue on huonoin, joka U20 MM-turnauksessa on nähty pitkään aikaan. Se on karu fakta, jota juutitkaan eivät voi kieltää. Joukkueen pelaajista kolme pelaa Pohjois-Amerikan juniorisarjoissa ja neljä Ruotsin junioriputkessa, mutta muutoin joukkue koostuu isoilta osin kotimaan pelaajista.
Joukkueessa on kuitenkin yksi NHL-varattu, Florida Panthersin viime kesänä poimima Mads Kongsbak Klyvø. Frölundan SHL-joukkueessa neljä pudotuspeliottelua viime kaudella pelannut laituri pelasi kauden ensimmäisen ottelunsa kuitenkin vain kaksi viikkoa ennen MM-turnausta. Sen jälkeen hän kerrytti alle kahdeksan minuuttia jääaikaa Frölundan CHL-ottelussa. Tanska tarvitsee ykköstykkinsä kuntoon ja vireeseen välittömästi, sillä tuloksentekoyksikkö nojaa suuresti hänen pelikuntoonsa.
Kongsbak Klyvølle apua tuo QMJHL:ssä pelaava Anton Linde ja WHL-jäille seuransa mukana siirtynyt Tristan Petersen.
Takalinjoilla USHL:ssä kelvollisesti aloittanut Markus Jakobsen kantaa suurinta roolia, mitä tulee peliaikoihin. Joukkue nojaa häneen valtavasti, sillä pakisto koostuu häntä, Frederik Rundhia ja Emil Saaby Jakobsenia lukuun ottamatta kokonaan Tanskan sarjoissa pelaavista. Jakobsenin arvo nousee kultaakin kalliimmaksi.
Maalilla torjuu niin ikään kolme kotimaassa pelaavaa vahtia. Anton Wilde Larsen, Tobias Renner Christensen ja Patrick Tiedjen ratkovat nokkimisjärjestyksen keskenään, joskin Wilde Larsen on ainoa, joka on pelannut peliäkään Tanskan pääsarjassa.
Tanska ei yksinkertaisesti pysy muiden perässä. Sen, mikä tulee ylös, täytyy pudota myös alas.
Juttua muokattu 26.12.2025 klo 19:34: Otsikkoa muokattu.