Johdon sihteeri Liisa Kyllikki Simonen kuoli Helsingissä 7. joulukuuta 2025 nopeasti edenneen sairauden seurauksena. Hän oli 84-vuotias, syntynyt Alavieskassa 20. syyskuuta 1941.
Liisan isä, kansanedustaja Heikki Simonen, oli työnsä vuoksi paljon matkoilla, joten äiti Irja Simonen (o.s. Jylkkä) vastasi kotitilan, Uusitalon, hoidosta ulkopuolisen avun voimin. Lasten ympärillä oli paljon elämää. Uusitalossa asui myös evakkoja, yksi sotavankikin. Perheen lapsiluku kasvoi Liisan jälkeen viidellä. Lisäksi hänellä oli kaksi sisarpuolta.
Liisa oli hiljainen havainnoitsija ja tunnollinen lapsi. Hän osasi lukea ja laskea jo ennen kouluun menoa, mitä silloinen ankara opettaja ei ymmärtänyt.
Kun Liisa oli 9-vuotias, perhe muutti Ylivieskaan. Siellä Liisa jatkoi kansakoulua, meni keskikouluun ja naiskotiteollisuuskouluun. Tästä hän jatkoi työharjoitteluun valmistuen vaatetusosaston hoitajaksi. Liisa toimi myös mannekiinina tavaratalonsa vaate-esittelyissä. Näissä tapahtumissa hänellä oli myös tanssiesityksiä harrastusryhmänsä kanssa.
Liisan kiinnostus lukemiseen kesti läpi elämän. Häneltä jäi suuri kotikirjasto. Hän myös ratkoi ahkerasti ristisanatehtäviä ja etsi aina vaikeammat tehtävät ratkaistavakseen. Nuorimman veljensä kanssa hän kilpaili perjantaisin, kumpi saa nopeammin ratkaistuksi ison sanomalehden sanaristikon.
Liisa kuunteli paljon musiikkia. Hänellä oli kaunis sopraano, jota saimme kuulla kotona, kuorossa ja joskus nuorena jopa tanssiorkesterin solistina. Liikuntakin oli hänelle tärkeää, etenkin voimistelu ja uinti. Liisan terveelliset elämäntavat huomattiin. Liisan käsitöinä syntyi kauniita virkattuja ja merkattuja pöytäliinoja.
Helsinkiin muutettuaan Liisa työskenteli pitkään Suomen Työväen Urheiluliiton (TUL) johdon sihteerinä. Hänelle avautui erinomainen näköala Suomen urheilujärjestöjen kehitykseen. Kollega muisteli Liisaa ahkerana ja tunnollisena ihmisenä, joka ei koskaan puhunut pahaa muista vaan ratkoi asioita sovittelevasti ja rauhallisesti. Hän oli pidetty työntekijä.
Liisa piti yllä lämpimiä suhteita läheisiinsä. Hänen juhla-ateriansa kokosivat yhteen sukua ja perhettä. Liisan äkillinen poismeno oli meille kaikille suuri, pysähdyttävä menetys. Aikuisen poikansa kanssa Liisa oli läheinen. Torstai oli aina varattu heidän yhteiselle tapaamiselleen. Viimeinen tapaaminen oli saattohoidossa. Yhteys toimi enää koskettamalla.
Leena Simonen
Liisa Simosen sisar