Seitsemän vuoden ajan katsojat ovat päässeet seuraamaan Janin ja Simon kommentointia Sohviksissa. Katsojilla ei ole kuitenkaan aavistusta miesten persoonista eikä Janin kodista, josta lähetystä tehdään.
Ensimmäiseksi silmä osuu sohvan vieressä seisovaan mallinuken torsoon. Sohvaperunoiden jaksoissa vilahtelevaan mallinukkeen on kirjailtu erinäisiä bändien logoja, Elvis on kala -viestejä ja ei-niin siveellisiä piirustuksia. Sohvisten Jani ojentaa mustan tussin ja pyytää rustaamaan mallinukkeen oman tervehdyksen.
– Tämä on mun vieraskirja, hän selittää ja jatkaa saaneensa sen kaverinsa tatuointistudiolta.
Mallinukke vilahtelee välillä myös ruudussa. Kuva: Ivan Bessedin
Mallinukke on katseenvangitsija, mutta Jani itse pitää enemmän kissan luurangosta, jonka sai aikoinaan exältään lahjaksi.
Tv:n vierellä on puolestaan Janin ystävän Pekka Vihervallin tulkinta vanhasta uskontotunneilla käytetystä opetustaulusta.
Riihimäkeläisen Janin koti on ollut tuttu tv:stä jo vuosien ajan, mutta katsoja ei todellakaan näe kuin murusen siitä. Ja oikeastaan murusen viisikymppisten kaverusten Janin ja Simon persoonista.
Molemmista paistaa laaja sivistys, mutta myös rajojen rikkominen. Kun he asettuvat kuvattaviksi kirjahyllyn alle, silmään pistävät vierekkäin olevat Lenin- ja Hymypatsaat sekä hyllystä törröttävä risti.
– Se on ruumisarkun ruuvi, Jani toteaa ilmekään värähtämättä.
Jani kuvailee sisustustyyliään vinksahtaneeksi kantrityyliksi. Kuva: Ivan Bessedin
Vaikka Sohvaperunoissa Jani ja Simo ovat suhteellisen hyvää pataa, filosofian ja historian maisteriksi opiskelleet lapsuudenystävät ottavat kyllä yhteen. Sitä he ehtivät tehdä muutamaan otteeseen haastattelunkin aikana.
– Simolla on sellainen tapa, että hän ihan periaatteessa haluaa kinastella mun kanssa jostakin asioista. Vaikka hän olisi samaa mieltä ja vaikka hän olisi väärässä, Jani kertoo.
Janin ja Simon mielestä suomalaiset miehet puhuvat liian vähän tunteistaan. – He ovat liian sulkeutuneita ja katkeroituvat sitten. Kuva: Ivan Bessedin
Nuoruudessaan he tappelivat kerran niin kovasti, että Simo pyysi paikalla jo olleet poliisit katsomaan.
– Poliisit tulivat, katsoivat ja lähtivät pois.
– Ehkä he näkivät, että tuo on niin surkeaa jopa tappeluksi, Jani nauraa.
Järvenpääläinen Simo pukeutuu yleensä perinteisemmin kauluspaitaan ja neuleeseen. Jani taas antaa tatuointiensa näkyä. Viimeksi tuli uusi pääkallo muiden pääkallojen seuraan käsivarteen.
Simolla on vaimo ja kaksi koiraa. Jani kuvailee uskovansa ”laajempaan käsitteeseen ihmissuhteista”. Simo tunnustaa olevansa heistä se vakavampi.
– Vaikka kehun humanistin taustallani, Jani on sukeltanut enemmän käytännön humanismiin. Minä olen vain utelias tarkkailija, hän sanoo lastensuojelutyössä työskentelevästä kaveristaan.
Simo on aloittanut uuden työn Järvenpään kaupungilla. Lisäksi hän kirjoittaa sotatietokirjoja ja kääntää kirjoja.
Eniten ikävää palautetta miehet saavat katsojilta Simon naurusta. Toki on niitä, jotka myös tykkäävät siitä.
– Simo nauraa liikaa ja varmaan minäkin siinä. Ja kiusaan Simoa, Jani kertoo.
Jani ja Simo haaveilevat siitä, että pääsivät joskus vieraiksi Kultainen Venla -gaalaan. Kuva: Ivan Bessedin
Simo vakuuttaa, ettei hänen persoonallinen naurunsa ole katsojien epäilemää tekonaurua.
– Mun nauruani vihataan. Se on syntymästä tullut ja sillä pärjätään.
Nauru on hillitsemätöntä. Simo kuvailee sitä kuin padoksi, joka murtuu ja hän jää sinne alle
– Simo on iloinen kaveri ja hän suhtautuu elämään huumorilla, Jani komppaa vieressä.
Simo toteaa, että on vähän helpompi elää absurdissa ja typerässä maailmassa, kun suhtautuu asioihin myönteisesti.
Tuntuu oudolta, että toisen nauru saa jotkut niin raivoihinsa.
Simo saa katsojilta eniten palautetta hersyvästä naurustaan, jota jotkut pitävät ärsyttävänä. Kuva: Ivan Bessedin
– No voisi kuvitella, että tähän maahan ilo sopii, mutta nähtävästi on semmoinen pieni äänekäs vähemmistö, jonka mielestä on sietämätöntä, että jollakin on hauskaa.
Nähtävästi on semmoinen pieni äänekäs vähemmistö, jonka mielestä on sietämätöntä, että jollakin on hauskaa.
Kadulla heistä lähestytään enemmän Simoa, jolla on nallekarhumainen habitus. Jani muistelee hämmentävintä kohtaamistaan, kun hän oli odottamassa junaa Helsingissä kumppaninsa kanssa.
Hän näki, kuinka humalainen mies tuijotti heitä ja arveli miehen iskeneen silmänsä hänen kumppaniinsa.
– Se tiirailija tulikin sitten siihen pöytään kahden kaljapullon kanssa juttelemaan ja tuumasi minulle, että minä olen fani ja rakastan sinua, hän ihmettelee.
Sohvaperunat Yle Areena