Jokin aika sitten Riitta Raitala, 69, luki lehtiartikkelia. Siinä oli tutkimustuloksia ikäihmisten rakkauselämästä Englannissa: sen mukaan melkein kaikki läheisyys oli ikääntyneiden parisuhteissa jätetty pois.
– Se tuntui jotenkin hämmentävältä, Riitta kertoo.
Riitan aviomies Veikko Raitala, 72, nyökyttelee vaimonsa vieressä: olisi se hänestäkin vähän harmillista. Veikon mukaan pari katsoo televisiota edelleen ihan liki, kylki kyljessä. Kun Raitaloilta kysyy, edelleenkö he pussailevat päivittäin, 51 avioliittovuoden jälkeen, vastaus tulee salamana:
– No ehdottomasti, huudahtavat molemmat.
– Kyllä rakkauden osoittaminen on luonnollinen asia. Pitää halata ja rakastaa, lisää Riitta.
Kun päivään mahtuu monta halausta tai toisen käden hipaisua, se vahvistaa onnen ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, Raitalat arvioivat.
– Jos joku pari toimii toisin, en epäile heidän rakkauttaan, tietenkään. Mutta tämmöistä meidän rakkautemme on: kun tuntuu hyvältä olla toisen kanssa, niin se näytetään, Riitta sanoo.
Riitta oli naimisiin mennessään 17-vuotias, ja hän tarvitsi avioitumiseen luvan vanhemmiltaan. Lupa heltisi helposti. Kuvassa Riitta ja Veikko Raitalan hääkuva keväältä 1974. Kuva: Jonna Öhrnberg
Vähän hötky
Raitaloiden rakkaustarina alkoi Mäntsälän Suurlavalta vuoden 1971 vappuaattona: 17-vuotias Veikko haki 14-vuotiasta Riittaa tanssimaan.
– Jokin Riitassa vain iski minuun heti, Veikko muistelee.
Tanssin täyttämän illan jälkeen Riitta ja Veikko eivät nähneet muutamaan kuukauteen, sillä he eivät vaihtaneet yhteystietoja. Riitta ei kuitenkaan saanut Veikkoa pois mielestään.
Saman vuoden elokuussa pari kohtasi sattumalta samassa paikassa uudelleen.
Sen jälkeen Riitta ja Veikko viettivät aikaa tiiviisti yhdessä. Erillään ollessa yhteyttä pidettiin kirjeitse.
Armeija oli Veikolle käännekohta.
– Tunne tuli päälle tosi vahvasti, että haluan olla Riitan kanssa, kunhan armeijasta vapaudun, Veikko muistelee.
Riitta tunsi samoin Veikkoa kohtaan. He kertovat, että olivat toistensa ensirakkaudet.
Armeijan jälkeen asiat tapahtuivat vauhdilla: pari muutti yhteen ja meni kihloihin vuonna 1973, Riitan ollessa 16 ja Veikon 19. Häitä juhlittiin pääsiäisenä 1974. Riitta tarvitsi avioitumiseen luvan vanhemmiltaan, sillä hän oli vielä 17-vuotias.
Videolla Riitta ja Veikko kertovat, mikä toisessa on ihanaa. Juttu jatkuu videon jälkeen.
Kaksi vuotta avioitumisen jälkeen parilla oli kaksi lasta ja omakotitalo Tuusulassa.
– Ei kukaan siihen aikaan suhtautunut negatiivisesti ikääni tai siihen, että etenimme nopeasti, Riitta muistelee.
Yhdessä eläminen tuntui alusta asti luonnolliselta.
– Olimme vain niin varmoja, että tämä on se meidän liitto.
Kinaa tuli lähinnä pienistä arjen tavoista.
– Olen aina ollut vähän hötky. Saatoin laittaa hammastahnatuubin korkin huonosti kiinni. Veikko sanoi, että korkki pitää kiertää kiinni kunnolla.
Veikko kävi töissä, Riitta hoiti lapsia, opiskeli ja myi tekemiään käsitöitä.
Riitalle ja Veikolle syntyi kuusi lasta, joista viimeisin vuonna 1992, Riitan ollessa 36-vuotias.
– Ensin olimme vanhempainiltojen nuorimpia vanhempia, sitten tavallisen ikäisiä ja kuopuksen kohdalla vanhimpia, Riitta summaa.
”Olimme toistemme ensirakkauksia”, Riitta ja Veikko kertovat. Parin pitkän suhteen salaisuus on se, että antaa toisen olla sellainen kuin on. Niin, ja pusuja ja halauksia annetaan joka päivä. Kuva: Jonna Öhrnberg
Syöpä teki ikääntymisestä luksusta
Vuonna 2006 kotona asui kolme lasta. Lapsenlapsia oli tuolloin kaksi. Riitta löysi rinnastaan kyhmyn. Selvisi, että hänellä on rintasyöpä.
Sairaus toi suhteeseen kuolemanpelon, ja sitä kautta menettämisen pelon. Riitta tukeutui Veikkoon, sen hän muistaa. Muuten nuo vuodet olivat Riitan sanoin ”yhtä hullunmyllyä”: parin kotona oli monenikäisiä lapsia eri kehitysvaiheissa, ja sitten Riitta vielä sairastui.
– Se oli tosi kova paikka. Ne sairaalajaksot, ja lapsetkin olivat vielä melko pieniä, Veikko muistelee.
Riitta sairasti syöpää yhteensä kymmenen vuotta. Noina vuosina hän aloitti bloggaamisen ja perusti taide- ja sisustusaiheisen Instagram-tilin. Hän kaipasi elämäänsä muutakin kuin sairautta.
Sairastaminen oli muuttanut Riitan mielenmaisemaa pysyvästi.
Vuonna 2016 lääkäri totesi, että Riitta voi vihdoin huokaista. Sairastaminen oli kuitenkin muuttanut Riitan mielenmaisemaa pysyvästi: ikääntyminen on luksusta.
– Nuorempana ajattelin, että elämää jatkuu hurjan pitkälle. Nykyään olen kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka olemme vielä täällä ja yhdessä, Riitta pohtii ja katsoo Veikkoa.
Pari käsitteli sairauden tuomat tunteet ja pelot Riitan sairastaessa.
– Itkin itkuni ja sain välillä raivotakin, kun tuntui oikein kurjalta, Riitta muistelee.
Sen jälkeen sairauden värittämiin vuosiin ei ole juurikaan palattu.
– Ei me näitä ole enää sen jälkeen kauheasti mietitty. Ei meillä ole tapana vatkata asioita – elämme hetkessä, ja kuluvassa päivässä, Riitta sanoo Veikon nyökytellessä.
Yksi kestävän suhteen kulmakivistä on hyväksyä kumppani sellaisena, kun tämä on, Raitalat sanovat. Kuva: Jonna Öhrnberg
Edelleen komia
Aiemmin Riitta ja Veikko selvittivät riitojaan yöhön, nykyään pari sopii porut tunnissa. Riitatilanteessa kaksikolla on selkeä roolijako.
– Kun minulla keittää, Veikko lohduttaa: anna olla nyt vaan.
Kumppanin hyväksyminen juuri sellaisena kuin tämä on, on Riitan ja Veikon mielestä yksi kestävän parisuhteen kulmakivistä – oli kyse sitten eroavista luonteenpiirteistä tai rutiineista. Riitalla on esimerkiksi Veikkoa kolme tuntia aikaisempi vuorokausirytmi. Näin on ollut jo vuosikymmeniä.
– Millä ihmeen oikeudella minä yrittäisin Veikkoa muuttaa? Ei meillä ole ikinä ollut sellaista, että toinen pakottaisi toisen nukkumaan tiettyyn aikaan.
Erilaiset rytmit helpottivat elämää, kun lapset asuivat kotona.
– Veikko jaksoi valvoa ja odottaa, että nuoriso tuli kotiin.
Nauru ja huumori on pysynyt parin arjessa aina: se, että toisen seurassa on oikeasti kivaa.
Riitan ja Veikon kodista löytyy väriä ja tekstuuria. Kuva: Jonna Öhrnberg
– Veikko on veistellyt kaikki nämä vuosikymmenet huonoja vitsejään, ja aina ne minua vaan jaksavat naurattaa.
Yhteiselämä on ollut hyvää ja onnellista, sanovat Raitalat. Riitta näkee miehessään edelleen ne samat asiat, jotka hän huomasi jo Mäntsälässä vappuaattona 54 vuotta sitten.
– Kemiaamme on vaikea selittää. Veikko on niin komia mies! Veikon tuoksu ja parta, niistä tykkään.
Veikko rakastaa Riitan iloisuutta – ihan koko pakettia, edelleen.
Veikko myös tietää, mikä on pitkän parisuhteen liima.
– Rakkaus, tietysti. En minä ole keksinyt järkevämpää selitystä sille, miksi ollaan näin pitkään oltu, tuumaa Veikko.