Ranskalainen uuden aallon elokuvanäyttelijä, malli ja laulaja Brigitte Bardot on kuollut. Hän oli 91-vuotias.
Valokuvamallina jo teininä aloittanut Bardot loi 1950-luvulla elokuvissaan mallin seksuaalisesti vapautuneelle nuorelle naiselle, mikä oli kova paikka aikansa moraalinvartijoille. Hän nousi kansainväliseksi tähdeksi ja seksisymboliksi.
Bardot teki loisteliaan uran Hollywoodin ulkopuolella, mutta arvostusta hän ei elokuvistaan juuri saanut. Lisäksi hän kärsi vuosikymmenien ajan julkisuuden varjopuolista, kuten yksityisyyden menettämisestä.
Näyttelijäuransa Bardot lopetti 1970-luvulla, minkä jälkeen hän keskittyi toimimaan eläinoikeusaktivistina.
Muotikuvauksista elokuviin
Brigitte Bardot syntyi alkusyksystä 1934 Pariisissa varakkaaseen porvarisperheeseen, jossa harrastettiin myös kulttuuria aina runoudesta tanssiin, valokuvaukseen ja elokuvaan. Lapsena Bardot kävi tanssitunneilla ja opiskeli katolisessa koulussa. Teini-ikäisenä hän pääsi opiskelemaan balettia arvostettuun Ranskan kansalliseen tanssikonservatorioon.
Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Vuonna 1949 Bardot pääsi äitinsä kontaktien kautta esiintymään muotinäytökseen, josta hänet bongattiin Jardin des Modes -lehden kuvauksiin. Niiden kautta hän päätyi muotilehti Ellen kansikuvaan vain 15-vuotiaana.
Kuvaan ihastui aloitteleva käsikirjoittaja ja elokuvaohjaaja Roger Vadim, joka houkutteli Bardot’n näyttelemään vasten tämän vanhempien tahtoa. Loput teinivuotensa Bardot työskenteli mallina ja tanssijana sekä kävi näyttelijätunneilla.
Bardot ja Vadim menivät naimisiin vuonna 1952 Bardot’n tultua täysi-ikäiseksi, jälleen vasten Bardot’n vanhempien toiveita. He erosivat vuonna 1957, mutta heidän yhteistyönsä jatkui läpi Bardot’n näyttelijäuran.
Superjulkkis ja seksisymboli
Bardot’n elokuvaura alkoi vuonna 1952 hapuillen sivuosassa elokuvassa Ei kiltti tyttö. Seuraavat vuodet Bardot teki lähinnä kepeitä tusinakomedioita, joissa hän usein esiintyi bikineissä. Samalla Vadim tyrkytti häntä medialle julkisuustempuillaan.
Läpimurto koitti vuonna 1956 Vadimin esikoisohjauksessa Ja Jumala loi naisen. Se rikkoi aikansa siveyskäsityksiä ja teki Bardot’sta kansainvälisen tähden ja seksisymbolin. Maine vain kasvoi kohuista, joissa viranomaiset pyrkivät sensuroimaan liian julkeina pitämäänsä elokuvaa.
Menestyksen myötä Bardot käytännössä menetti yksityisyytensä. Paparazzit kyttäsivät häntä kodin ulkopuolella ja seurasivat häntä joka paikkaan. Vuoden 1962 elokuva Enkeli vai paholainen perustui suurilta osin Bardot’n omiin kokemuksiin julkisuuden varjopuolista, mutta elokuvaa pidettiin epäuskottavana.
Huippusuosio valkokankaalla jatkui, mutta julkisuus oli raskasta ja Bardot’n yksityiselämä myrskyisää. Vuonna 1959 hän meni naimisiin vastanäyttelijänsä Jacques Charrierin kanssa, ja pari sai pian lapsen.
Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Hermoherkäksi ja masentuneeksi muuttuneesta Bardot’sta ei ollut sen enempää vaimoksi kuin äidiksikään. Hän erosi Charrierista vuonna 1963, ja poikaansa Nicolas-Jacquesia hän näki vain satunnaisesti. Vuosien varrella Bardot kärsi vakavasta masennuksesta ja yritti itsemurhaa useita kertoja.
Vuonna 1962 Bardot julisti lopettavansa näyttelemisen mutta söi sanansa heti seuraavana vuonna.
Julkisuus jatkui lopettamisen jälkeenkin
Bardot oli laulanut ja soittanut kitaraa jo aiemmin, mutta 1960-luvulla hän aloitti levyttävänä artistina. Hän levytti useita hittejä muun muassa laulaja-lauluntekijä Serge Gainsbourgin kanssa.
Vuonna 1966 Bardot nai saksalaisen monimiljonäärin Gunter Sachsin. Tälläkin kertaa liitto kuihtui muutamassa vuodessa.
Vuosikymmenen loppupuolella Bardot alkoi kyllästyä lopullisesti elokuvabisnekseen ja kuvaan, jonka se hänestä esitti. Hän otti vastaan aiempaa vähemmän rooleja ja lopetti näyttelemisen 39-vuotiaana vuonna 1973.
Siihen mennessä hän oli tehnyt huikean menestyksekkään uran näyttelijänä siitä huolimatta, ettei koskaan lähtenyt Hollywoodiin. Kriitikoilta hän ei kuitenkaan koskaan saanut arvotusta.
Lehdistö ja julkisuus eivät jättäneet häntä rauhaan uran jälkeenkään, vaan hänen henkilökohtaiset asiansa pysyivät sitkeästi otsikoissa ja fanit tunkeutuivat alituisesti hänen kotipihalleen.
Uusi ura eläinoikeusaktivistina
Jätettyään näyttelemisen Bardot keskittyi kampanjoimaan eläinten oikeuksien puolesta. 1980-luvun puolivälissä hän perusti sitä varten Brigitte Bardot -säätiön.
Vuonna 1992 Bardot meni neljännen kerran naimisiin. Aviomies Bernard d’Ormale oli muukalaisvastaisen Kansallinen liittouma -puolueen entinen neuvonantaja, minkä vuoksi myös Bardot’ta epäiltiin puolueen kannattajaksi. Lisäksi Bardot antoi vuosien varrella lausuntoja, joissa hän moitti Ranskan maahanmuuttopolitiikkaa ja vastusti muslimien rituaaliteurastusperinnettä.
Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Bardot puolustautui sanomalla, ettei koskaan kuulunut mihinkään puolueeseen ja että kaikki hänen näkemyksensä perustuivat eläinoikeusajatteluun.