Muistisairautta ennustavat oireet ilmaantuvat jo vuosia ennen sairauden puhkeamista.
Lue tiivistelmä
Uuden tutkimuksen mukaan tietyt masennusoireet keski-iässä lisäävät muistisairauden riskiä myöhemmällä iällä.
Selvimmin dementian riskiä lisäsivät itseluottamuksen menetys ja vaikeus tarttua ongelmiin.
Professori Mika Kivimäki Helsingin yliopistosta sanoo, että oireiden tunnistaminen masennuspotilaan hoidossa voisi ehkäistä muistisairautta.
Tutkimus seurasi yli 5 800 henkilöä brittiläisestä Whitehall II -aineistosta ja julkaistiin The Lancet Psychiatry -tiedelehdessä.
Masennuksen keski-iässä on havaittu lisäävän muistisairauden riskiä myöhemmällä iällä. Siihen liittyy tuoreen tutkimuksen mukaan tiettyjä oireita, jotka ennustavat dementian puhkeamista.
Oireita ovat itseluottamuksen menetys, vaikeus tarttua ongelmiin, keskittymisvaikeudet, lisääntynyt henkinen kireys, tyytymättömyys omiin suorituksiin ja kiintymyksen tunteiden väheneminen.
Selvimmin dementian riskiä lisäsivät oireista itseluottamuksen menetys ja vaikeus tarttua ongelmiin. Ne lisäsivät yhdessä riskiä karkeasti 50 prosenttia.
”Masennus voi näkyä hyvin eri tavoin. Halusimme siksi selvittää, mitkä oireet oikeasti ennustavat dementian riskiä”, sanoo professori Mika Kivimäki Helsingin yliopistosta. Hän oli The Lancet Psychiatry -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen ohjaajana.
”Samoja oireita on monella, mutta kaikkien ei kannata hermostua”, Kivimäki rauhoittelee.
Masennuksen oireiden ja muistisairauden yhteys kaipaa nimittäin vielä uusia vahvistuksia. Voi olla niinkin, että tiedolliset kyvyt alkavat ensin heikentyä ja aiheuttavat näitä oireita.
”Kuuden oireen yhteys ei ollut kovin voimakas, ja suurin osa näistä oireista raportoinneista ei sairastunut. Silti yhteyttä eivät selitä perimä, tutkimuksen alkutilanteen elintavat tai sydämen tai aineenvaihdunnan sairaudet”, Kivimäki sanoo.
Miksi itseluottamuksen menetys ja ongelmien ratkaisun vaikeutuminen erityisesti lisäisivät muistisairauden riskiä?
Yksi selitys voi olla se, että ne vähentävät ihmisen sosiaalisia yhteyksiä ja henkisten virikkeiden hakemista. Ne ovat tärkeitä kognitiivisen reservin eli tiedollisen varannon hankkimiseksi.
Kognitiivista reserviä tarvitaan, kun muistisairaus on tavalla tai toisella rappeuttanut aivoja. Sen ansiosta ajattelu ja muisti pysyvät hyvällä tasolla, vaikka aivoissa olisi rappeumaa. Aivot ikään kuin korvaavat katkenneita yhteyksiä.
Muistisairaus kehittyy vuosien kuluessa. Tutkimuksen vahvuutena onkin laajan ihmisjoukon 25 vuoden seuranta.
Se analysoi yli 5 800:aa henkilöä, joiden terveystiedot löytyvät brittiläisestä Whitehall II -aineistosta. Kivimäki johtaa tätä laajaa pitkän ajan tutkimusta University College London -yliopistossa.
Tutkimuksen lähtötilanteessa koehenkilöt olivat keskimäärin 55-vuotiaita. Heillä ei ollut havaittu vielä muistisairautta.
Keski-iässä masentuneilla oli 27 prosenttia suurempi riski sairastua myöhemmin dementiaan, jos heillä oli useita masennuksen oireita. Kaikkiaan oireita luokiteltiin kolmekymmentä, joista etenkin mainitut kuusi nousivat esille.
Voi sanoa, että jos koehenkilöllä oli mainittuja oireita alle 60-vuotiaana, hänen riskinsä sairastua dementiaan oli 1,3–1,5-kertainen.
Masennuksen oireista moni muu ei näytä liittyvän muistisairauden riskiin, kuten unihäiriöt, itsemurhaan viittaavat ajatukset tai synkkyys.
TutkimuKSEN tekijät ovat University College Londonista, Helsingin yliopistosta ja ranskalaisesta Insermin yliopistosta.
Aineisto ansaitsee maininnan. Whitehall II -tutkimuksessa on tuhansia tietoja samoista henkilöistä vuodesta 1985. Seurattavat ovat olleet virkahenkilöitä. Miehiä on ollut enemmän kuin naisia.
Heiltä on 40 vuoden aikana otettu kahdeksan kertaa verinäyte ja heistä on kertynyt runsaasti terveystietoja. He ovat vastanneet kyselyihin esimerkiksi mielenterveydestä ja osallistuneet tutkimukseen tiiviisti.