Kun väestö ikääntyy ja terveydenhuollon kantokyky on koetuksella, tarvitaan uusia keinoja ikääntyvien elintapojen tukemiseksi. Tutkija painottaa ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, jotka tukevat varsinkin matalammassa sosioekonomisessa asemassa olevien elintapoja.
Terveelliset elintavat suojaavat ikäihmisiä sairauksilta, parantavat elämänlaatua ja voivat vähentää hoidon tarvetta. Elintavat vaihtelevat eri sosiaaliryhmien välillä. Matalammassa sosioekonomisessa asemassa olevilla on epäterveellisemmät elintavat.
Anni Karjala tarkasteli väitöstutkimuksessa sosioekonomisten ryhmien elintapojen muutosta vuosien 2000–2022 välillä Helsingin kaupungin työntekijöiden keskuudessa.
– Eläköitymisiässä väestöryhmien välillä tapahtui muutos vapaa-ajan liikunnassa. Aluksi liikunta lisääntyi molemmissa ryhmissä, matalammassa sosioekonomisessa asemassa olevilla hiukan vähemmän kuin korkeammassa sosioekonomisessa asemassa olevilla. Molemmissa ryhmissä nousua seurasi kuitenkin lasku.
Muutosta ryhmien välillä ei tapahtunut kasvisten ja hedelmien käytössä ja juomatottumuksissa, mutta korkeammassa sosioekonomisessa asemassa olevilla oli useimpien mittarien mukaan terveellisemmät elintavat jo lähtötilanteessa.
Koska ikääntyminen voi vahvistaa sosioekonomisia terveyseroja, tarvitaan toimenpiteitä, jotka kohdistuvat matalammassa sosioekonomisessa asemassa oleviin. Näin voidaan sekä ehkäistä ennalta ikääntyvien elämänlaadun huonontumista että vähentää terveydenhuollon kuormitusta.
– Tarvitaan sekä koko väestöön että korkean riskin yksilöihin kohdistuvia toimia. Konkreettinen keino olisi tarjota terveystarkastuksia ja elintapaohjausta kohdennetusti eläköityville, Karjala ehdottaa.