Viime kesänä teatterikorkeakoulusta valmistunut näyttelijä, dj, radiojuontaja, koomikko ja mediapersoona Lina Schiffer on uuden äärellä. Koulu ja sitä edeltänyt täyspäiväinen työ on vaihtunut freelancerin arkeen.
”Elän erikoista aikaa. Freelancerin arki on ajoittain kaaottista. Juuri nyt on kiireinen vaihe, joka voi kahden kuukauden päästä olla jotain ihan muuta”, hän kertoo.
Syksyllä Schifferin kalenteri täyttyi Love Island Suomi -ohjelman kertojaäänenä toimimisesta. Lisäksi Schiffer tekee näyttelijäntöitä, spiikkejä, voice overeita mainoksiin ja radiota sekä dj-keikkaa. Hänen ja Taika Mannilan radio-ohjelma D.R.E.A.M. viettää kymmenettä juhlavuottaan.
Helsingistä kotoisin oleva Schiffer on viettänyt osan elämästään Italiassa ja New Yorkissa, mikä on vaikuttanut niin hänen identiteettinsä kuin ruokasuhteeseensa.
Käytkö usein ravintoloissa?
Käyn suhteellisen usein, mutta on kiva, että se tuntuu spesiaalilta. Ravintolaillallisen ympärille on ihana suunnitella koko ilta etkoineen ja asuineen. Välillä käyn syömässä lounasta jossain kivassa kantakuppilassa. En kuitenkaan halua, että ravintolassa käymisestä tulee arkista, ja kokkaan kotona myös itse.
Meidän perheessämme ravintolassa käyminen oli lapsuudessa tosi harvinaista, koska kotikeittiö oli perheen sydän. Näin aikuisiälläkin monet entisistä kumppaneistani ovat sanoneet, että perheemme traditio kokoontua syömään yhdessä on tosi kiva. Kun asuimme Italiassa, kotiruoka ja yhteen kokoontuminen oli tietyllä tapaa itsessään aika ravintolamaista.
Kuluttajana arvostan tosi paljon sitä työtä, mitä ravintoloiden ja baarien takana tehdään: on se sitten luomista, ylläpitämistä tai asiakaspalvelua. Ravintolassa käyminen on etuoikeutettua, ja meillä kuluttajilla on vastuu: jos emme käy ulkona, ravintolakulttuuri ei moninaistu. On superkivaa, että Suomessakin alkaa keskisuuriin kaupunkeihin kasvamaan ravintolailmiöitä, joiden perässä reissataan isommista kaupungeista.
Mitkä ovat suosikkiruokiasi ja -juomiasi ravintolassa?
Rakastan Dirty Martineja ja kunnon tymäkkää geeteetä. En ole makeiden juomien ystävä lainkaan. Ruoan suhteen olen vähän ehkä ateriahinkkari: jään samojen juttujen äärelle. Kokeilen kyllä uusiakin juttuja, mutta ajattelen, että hyväksi havaittua on tyhmä vaihtaa. Jos ravintolassa on hyvä maistelumenu, otan sen kyllä.
Rakastan kuitenkin tartaria ja hyvää italialaista, jossa on rouheita ja raikkaita makuja sekaisin. Tykkään tosi paljon syödä niin, että ruokia voi jakaa. Ravintolasta riippuen nautin myös thaimaalaisesta, fuusiosta ja meksikolaisesta, jossa yhdistetään paljon hapanta ja makeaa. Olen reissannut Väli-Amerikassa viime vuosina ja rakastunut sen alueen keittiöihin, kuten nicaragualaiseen ja meksikolaiseen ruokaan.
Lina Schiffer on asunut sekä Italiassa että New Yorkissa, ja se on vaikuttanut myös hänen ruokasuhteeseensa. KUVA Laura Hujanen
Italialaiset juureni näkyvät siinä, minkälaista ruokaa perheessämme syödään. Syntymäpäivinä saa toivoa omaa lempiruokaa. Itse toivon tuplamarinoitua lammasta, muut usein tigellejä. Ne ovat isäni maakunnasta kotoisin olevia pieniä leipäsiä, jotka paistetaan rautapannujen välissä niin, että pintaan syntyy kukkakirjailu. Leivät avataan ja täytetään esimerkiksi prosciuttolla, aurinkokuivattutomaatti-pecorinonitahnalla ja juustoilla.
Äiti taas teki nuoruudessamme joka lauantai pizzaa. Keittiössä oli kinkunleikkuukone, ja nuoruuteni kotibileissä joku löysi aina sen luokse leikkaamaan Oltermannia.
New Yorkissa asuessani ruokaideologiani avautui entisestään ja kiinnostuin aiempaa enemmän maistamaan uutta. Siellä tarjontaa oli paljon enemmän ja ulkona syöminen oli yleisempää. Kulttuurien moninaisuus näkyy ravintolakannassa ja päädyin maistamaan monia makuja, mitä ei ollut aiemmin ollut tarjolla. On ilo nähdä, miten paljon Suomessakin käydään nykyään syömässä ulkona.
Mihin viet kaverisi syömään?
Suuntaamme usein Basbasiin, viinibaari Petiitiin, Bull & The Firmiin tai 305:een. Välittömyys vetoaa minuun.
New Yorkissa veisin heidät ihanaan Via Carotaan. Se on italialaistaustainen ravintola, jota vetää kokkipariskunta Rita Sodi ja Jody Williams. Via Carotassa olen syönyt yhden elämäni parhaista sikurisalaateista ihan tajuttomalla pecorino-pähkinäkastikkeella, jota muistelen lämmöllä vieläkin.
Toinen lempiravintolani Nycissä on Torrisi Bar & Restaurant. Siellä olen syönyt yhden elämäni kalleimmista lounaista, mutta mitään en kadu. Jos saan superhyvää italialaista Italian ulkopuolella, se on aina ihanaa. Paras syömäni pizzakin on muualla kuin Italiassa, Tukholman 800 Graderissa. Tätä faktaa suojelin pitkään, koska en tiennyt, voinko sanoa parhaan pizzan olevan muualla kuin Italiassa!
Minne palaat aina asiakkaaksi?
Basbasiin ja Café Savoyhin palaan usein. New Yorkissa olen parhaan ystäväni kautta rakastunut Dirty Martineihin, ja Helsingissä Hotelli Tornin American Barissa saa todella hyvän. Tosi hyvä lounas löytyy Gran Delicatosta. Da Chicco taas lukeutuu suosikkipizzeriohini. Pizzerian pitäjä on asunut pitkään Napolissa, ja se näkyy ja kuuluu.
Schifferin rakkain lapsuuden ruokamuisto on Salernosta pikkuveljen kummitädin luota, jossa katettiin kiikkerät pöydät 50 hengelle, paistettiin pizzaa kiviuunissa navetan kupeessa, ruoat siirtyivät ihmiseltä toiselle ja aterimet kolisivat. ”Mietin, että voiko syöminen olla tällaista.” KUVA Laura Hujanen
Millaisissa baareissa viihdyt?
Olen perso klassikkobaarien perään: tummaa puuta, marmoria ja semmoinen olo, että voisi olla Ritzissä tai Bond-elokuvassa. Vastapainoksi rakastan myös italialaisia kadunkulmien aperitivo-baareja. Helsingissä drinkkiskene on hyvissä kantimissa.
Millainen asiakaspalvelu sytyttää?
Asiantunteva mutta ronskin rento. Toisaalta kaunein asiakaspalvelukokemukseni on Savoysta. Silloin ymmärsin, mitä palvelulta saa, jos joku on ollut alalla 30 vuotta ja rakastaa työtään. Tarjoilijoiden suositukset maksimoivat kokemuksen, ja käytetty rahasumma tuntui toissijaiselta.
Toisaalta rakastan myös Basbasin keskustelevaa intohimoa. Arvostan sitä, että ihminen tykkää siitä mitä tekee: se pisaroi joko ruokaan tai palveluun.
Toivoisin, että tarjoilijalle olisi joku toinen nimike, koska tuolla sanalla on jotenkin köykäinen klangi. Tarjoilijoiden asiantuntemus voi vaikuttaa kokemukseen niin paljon, ja sekin itsessään saa ruoan ja juoman maistumaan paremmalta. Se on niin aliarvostettu ala, oli sitten kyse tarjoilijasta, baarimikosta tai muusta huippuravintolan asiakaspalvelijasta.
Oletko joskus pettynyt ravintolassa?
Keskinkertainen, mielikuvitukseton ja huono mutta kallis ruoka saa minut pettymään. Sellainen, jonka raaka-aineiden puitteissa pitäisi maistua hyvältä, mutta siitä puuttuu sielu.
Lina Schiffer viihtyy klassikkobaareissa, joissa tunnelma on kuin Bond-elokuvissa. KUVA Laura Hujanen
Mitä kokeilet seuraavaksi?
Helsinkiin kaipaisin vielä lisää diversiteettiä ja eri maiden keittiötä, vaikka hyvään suuntaan ollaan menossa. Voisin kokeilla esimerkiksi Afrikan mantereen ruokia. Väli-Amerikka on jo sulattanut sydämeni, mutta Etelä-Amerikassa en ole käynyt, ja esimerkiksi Peru ja Brasilia kiinnostavat.
Ravintoloitsijoilta toivon tiettyä rohkeutta olla juoksematta kaikkien trendien perässä ja keskittyä sen sijaan lisäämään sielua ruoan makuun. Haluaisin eettistä ja lähituotettua mutta mielikuvituksellista ruokaa.
Lue myös: Sara Siipolan ravintolasuosikit: ”Kun olen löytänyt hyvän ruoan, otan aina sitä”
Lue myös: Tommi Korpela toivoo ravintoloilta rohkeutta ja yllätyksellisyyttä
Lue myös: Kokkisodan juontaja Anni Ihamäki paljastaa suosikkiravintolansa
Lue myös: Muusikko Sami Saari viihtyy uuden asuinalueensa ravintoloissa