HS kurkisti opetuksen tulevaisuuteen viikonloppuna järjestettävillä Educa-messuilla.
Kyynärän mittainen robotti nostaa helposti kolme muovirinkulakasaa ilmaan ja kuljettaa ne pöydän toiselle laidalle. Matilda Ahola painaa ohjaimesta nappia, ja robotti laskee kasat pystytappien varaan.
Aada-Sofia Särkkä ja Oona Lehtinen seuraavat tarkasti. Robotti on kolmikon rakentama ja ohjelmoima. He voittivat sillä robotiikan Suomen-mestaruuskilpailujen alakoululaisten sarjan kaksi viikkoa sitten, minkä myötä urkeni mahdollisuus päästä ensi syksynä robotiikan MM-kilpailuihin Kentuckyn Louisvilleen.
Varsin hyvä saavutus kouluprojektilta. Kuudesluokkalaiset nimittäin kehittivät robottinsa robotiikan tunneilla Riihimäen Harjunrinteen koulussa, jossa robotiikka tuli valinnaisaineeksi viime syksynä. Robotiikkaa sisältyy myös käsityötunteihin ja ohjelmointia matematiikan tunteihin.
Tytöt ovat robotistaan ylpeitä. Särkän mukaan parasta on, kun saa itse miettiä ja suunnitella ”kaiken”.
”Ja on ohjelmointikin kivaa. Mutta se on vähän haastavampaa”, Ahola lisää.
Luokanopettaja Sari Lahti kertoo, että robotiikka on kirjoitettu osaksi opetussuunnitelmaa.
”Hyötyjä on tosi paljon. Tämä muun muassa kehittää tiimityöskentelytaitoja, ongelmanratkaisua sekä loogista ja matemaattista ajattelua.”
Viikonloppuna Helsingin Messukeskuksessa järjestettävillä Educa-messuilla näkee, mitä kaikkea opiskelu voi olla. Robotiikka on esimerkki uudenlaisesta, monialaisesta oppimisesta.
Robotti voi olla myös työkalu. Helsinkiläisen Aurinkolahden peruskoulun yhdeksäsluokkalaiset Okko Tiilikainen ja Sagar Bhandari esittelevät yleisölle kouluun hankittua Tuisku-robottia, joka osaa tanssia sekä puhua esiohjelmoituja lauseita yhdeksällä kielellä: ”Je m’appelle Tuisku”, robotti sanoo.
Tiilikainen myöntää, että toistaiseksi Tuiskusta on lähinnä viihdykkeeksi aamunavauksiin ja liikuntatunneille. Robottiin ja sen ohjelmistoon tutustuminen sekä taitojen opettaminen edelleen on silti mielenkiintoista.
”Tiedän, että Tuiskulle ollaan kehittämässä kehittyneempää kielisysteemiä. Tulevaisuudessa sitä voisi käyttää vaikkapa sanastoharjoituksiin”, Tiilikainen pohtii.
Yhdeksäsluokkalainen Okko Tiilikainen Helsingin Aurinkolahden peruskoulusta esitteli Tuisku-robottia Educa-messuilla. Kuva: Sami Kero / HS
Tänä vuonna puhutaan huomattavan paljon liikkeen kautta oppimisesta. Messuilla esitelmöinyt asiakkuuspäällikkö Leenamari Kaivaara Kinnarpsilta kutsui tätä ”oppimisen bnb:ksi”, joka on tuoreen raportin mukaan yksi kymmenestä oppimisen tulevaisuuden trendistä.
”Ajatuksena on, että oppiminen ei ole vain aivoille – kehon pitää olla mukana. Tutkimuksetkin osoittavat, että ihmiset oppivat parhaiten liikkeen kautta”, Kaivaara sanoi.
Messuhallin toiselta laidalta löytyy esimerkki: klassista laulua ja musiikin perusteita opettavan Riikka Siltasen keksimä Musamatto. Se yhdistää perinteisen ruutuhyppelyn sävelasteikon laulamiseen.
”Olen saanut palautetta, että matto on nerokas. Pulpetissa istuminen on monille tylsää, ja lapset ovat tykänneet, kun peppua saa ylös penkistä”, Siltanen sanoo.
”Tässä voi tehdä intervalliharjoituksia sekä säveltapailuharjoituksia.”
Siltasen poika, 11-vuotias Erkko näyttää mallia: hän pomppii ruudusta eli sävelestä toiseen samalla, kun äiti hyräilee: ”C, D, E, F, G, A, H, C.”
”Kyllä tämä aika paljon helpottaa. Etenkin, kun tullaan alaspäin sävelasteikossa”, Erkko Siltanen pohtii.
Erkko Siltanen testaa äitinsä suunnittelemaa Musamattoa, jonka avulla voi oppia sävelasteikon. Kuva: Sami Kero / HS
Yleisin sana tuntuu kuitenkin olevan digitalisaatio. Leenamari Kaivaaran mukaan esimerkiksi virtuaalisovelluksilla oppimisesta voi kehittää moniaistista. Tästä puhui Sanoma Pron toimitusjohtaja Kirsi Harra-Vauhkonen, joka esitelmöi digitalisaation trendistä.
”Virtuaalitodellisuus vie opiskelun uudelle tasolle ja luo huikeita mahdollisuuksia. Joko siirrytään luokkana Roomaan katsomaan, miltä se oikeasti näyttää, tai virtualisoidaan luokkatilanne: oppilaat voivat olla kotona mutta kokea olevansa luokassa”, Harra-Vauhkonen kuvaili.
Tästäkin löytyi käytännön esimerkki: suomalais-brittiläisen Lyftan pisteellä pääsi tutustumaan etiopialaiseen Awra Amban kylään ja sen asukkien elämään vr-laseilla. ”360-tarinankerrontaa” kehittävän yrityksen tuotevalikoimaan kuuluu myös esimerkiksi virtuaalikierros eritaustaisten ihmisten illallishetkiin.
”Ilmiöpohjaista oppimista halutaan tuoda kouluihin. Me haluamme tuottaa pedagogisesti kiinnostavaa materiaalia. Tätä voi hyödyntää esimerkiksi yhteiskuntaopissa, joka alkaa jo neljännellä luokalla”, sanoi Lyftan toimitusjohtaja Paulina Tervo.
Koulut eivät kuitenkaan vielä ole täysin valmiita virtuaalitodellisuuteen, Tervo arvioi. ”Pedagogista sisältöä ei ole vielä tarpeeksi. Laitteet, kuten vr-lasit, ovat myös melko uusia, ja niitä ehkä vähän pelätäänkin.”
Britanniassa Lyftan tuotteita käyttää yrityksen mukaan 120 koulua. Nyt markkinointi käynnistyi Suomessakin, ja Tervon mukaan Helsingin kaupunki alkaa kouluttaa opettajia ja oppilaita Lyftaan kevään aikana.
Lyftan toimitusjohtaja Pauliina Tervo tarkastelee Awra Amban kylää vr-lasien kautta. Kuva: Sami Kero / HS
Ilmassa on paljon ennakkoluulottomuutta ja uutuuden viehätystä.
Roboteista ja virtuaalitodellisuudesta puhutaan paljon, mutta käyttökelpoiset sovellukset tulevat käyttöön vasta ajan päästä, muistuttaa Sanoma Pron Harra-Vauhkonen. Arkisempiin opetuksen muutoksiin kuuluu esimerkiksi mikro-oppiminen, kun mobiililaitteet mahdollistavat opiskelun missä ja milloin vain.
”Me koemme, että digitalisaatiolla on paljon positiivisia vaikutuksia koulumaailmaan. Mutta missään nimessä ei pidä edetä digitalisaation tai teknologian ehdoilla, vaan silloin, kun se tuo lisäarvoa”, Harra-Vauhkonen sanoo.
”Kaikista tärkeintä on, että opettajan rooli oppimisessa on avainasemassa. Ei ole teknologiaa, joka voisi korvata opettajan.”
Sanoma Pro ja Helsingin Sanomat kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.